Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

kun mun muija notkuu täällä kaiket päivät niin toivon sen lukevan tän ketjun kunhan herää. mä en voi uskoa että kaikki ajattelee kuin mun muija, että elämä on ohi kun lapsia tulee. eli vastatkaas, leidit.

Sivut

Kommentit (23)

Riippuu ihan päivästä miten on aikaa ja jaksamusta. Kodin ulkopuolelle mennessä kuitenkin aina laitan hieman meikkiä naamaan ja huolehdin siitä että hiukset ovat puhtaat. Pitää ottaa myös kanssaihmiset huomioon.

hiukset ovat hyvin, käyn suihkussa/kylvyssä päivittäin, meikki kondiksessa, on seksikkäät alusvaatteet, ylimääräisiä kulmakarvoja nypin joka aamu, vaatteet siistit ja trendikkäät jne.. Mulle ainakin tulee tuollaisista niin hyvä fiilis, että ihan hehkun sisältä päin ja purusuan energiaa ja iloisuutta. Ja se mun hyvä fiilis näkyy myös muille.



Silti hoidan lapset hyvin, siivoan kodin ja pidän miestä hyvänä. Ja oma elämäkin harrastuksineen ystävineen löytyy myöskin.



Mutta minulla myös lapsirakas mies joka huolehtii myöskin lapsista ihan yhtä hyvin ja paljon kuin minä, hän tekee paljon kotitöitä ja hyvää ruokaa ja saan ihanaa seksiä jne. Joten aika paljon johtuu miehestäkin, etten ole repsahtanut, koska minun ei tarvitse kaikkea tehdä yksin.



Mä olen erittäin tyytyväinen elämääni, kun saan pitää sen omankin elämäni.



Jos joku pakottaisi 24/7 olemaan lasten kanssa, tekemään 100% kotiruokaa, käymään kerran viikossa suihkussa, olisin pullalihava ylipainoinen, kulmakarvat olivat kasvaneet mallista, vaatteet likaisia tai pois muodista olevia, en saisi käydä bilettämässä/ystävien luona jne. Niin voisin kuvitella olevani kauhea noita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että pari ekaa kuukautta vauvan syntyman jälkeen kuljin meikittä (ristiäisiä lukuunottamatta). Puhtaudesta pidin kyllä huolen, kävin joka päivä suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Pikkuhiljaa, kun vauvalle tuli vähän selkeempi rytmi, eikä elämä ollut pelkkää univelkaa, aloin sitten taas meikata ja laittaa hiuksiakin enemmän.

ehdit hoitaa vauvaa ennen töihin lähtöä ja sano vaimollesi vaikka että " istuskelen nyt tässä vauvan kanssa sen aikaa että ehdit käydä rauhassa suihkussa, rasvata itsesi, laittaa hiukset, meikata vähän ja laittaa kivat vaatteet päälle, niin sunkin on mukavampi aloittaa päivä freesin näköisenä" Puolessa tunnissa ehtii varmaan hyvin.



Monta kertaa kyse on vaan siitä että pienen vauvan äiti on toosi väsynyt, eikä ehdi edes normaaleja kotitöitä hoitaa päivän aikana. Silloin oman ajan ottaminen laittautumiseen tuntuu itsekkäältä, eikä sitä kehtaa tehdä, jollei joku kannusta.



Kiva, että huolehdit vaimostasi!

Minä huolehdin itsestäni ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Käyn säännöllisesti kampaajalla, ehostan kevyesti jos lähden jonnekin ulos, siistit puhtaat vaatteet (en pyörinyt pyjamassa kotona), harrastin liikuntaa heti kun kykenin. Joissakin vaunutapaamisissa sain kateellisia katseita osakseni, kun olin pukeutunut siististi, tukka laitettu ja kevyesti meikattu. Monet äidit olivat tuulipuvuissaan tukka silmillä. Huh huh.

kun lapsi oli vauva. Tyttö itki alle 1vuotiaana lähes tauotta ja nukkui max 20 min unia. No, nyt on tilanne parempi kun tyttö on jo iso leikki-ikäinen, äitikin näyttää taas ihmiseltä.

ei kyse ole pelkästään seksistä vaikka en mä ihan helpolla usko että muijan päänsärky kestää yhtäjaksosesti vuoden. viimeksi oli jotain säpinää pari kuukautta ennen kun muksu syntyi. ihan yleisesti ottaa päähän ettei mua ole enää edes olemassa. mieluummin muija on koneella tai ostelemassa jotain turhaa tilpehööriä kavereittensa kanssa kun mun kanssa edes tuntia. muksuu ei voi viedä mun porukoille hoitoon että saatais edes joskus hetki kahestaan.

Lapsen kaksi ensimmäistä elinkuukautta meni sumuisesti koliikkia hoitaen, vaan sen jälkeen olen taas itsestäni entiseen malliin huolehtinut.

Laitan aamuisin meikin,hiukset ym. sillä herään ennen lapsia.

Syön terveellisesti ja käyn lasten (ja miehen) mentyä nukkumaan lenkillä.

Parisuhteen lyhyt matematiikka: jos hyvin käy, te tulette olemaan naimisissa kuolemaanne asti, siis jotain 30-60 vuotta (riippuen tämän hetkisestä iästänne ja elämänne pituudesta). Siitä ajasta vaimosi on pienen lapsen äiti keskimäärin 2-4 vuotta (riippuen siitä, lasketaanko taaperoaika mukaan, ja on laskettu kahden lapsen mukaan). Jos vaimosi on pikkulapsiajan kuin harakan perse, niin se on kuitenkin lyhyt aika verrattuna koko yhdessä viettämänne ajan pituuteen. On tietysti mahdollista, että muutos on pysyvä, mutta yleensä naiset heräävät pikkulapsiajan jälkeen huolehtimaan myös itsestään, kun kaikki aika ei enää mene lapsesta huolehtimiseen.



Sitten voitkin pelolla ajatella niitä päiviä, kun olette keski-ikäisiä, ja sinulla maha kasvaa ja tukka harvenee, eikä enää ota eteenkään niin hyvin, ja vaimosi on hehkuva, intohimoinen lapsista vapaa nainen. Rukoile silloin, ettei hän muista pahalla sun tämän hetkisiä tunnelmiasi, vaan haluaa tukea miestään silloinkin, kun tämä ei ole enää ihan niin haluttava kuin ennen. ;)

varmaankin ap halusi syitä siihen miksei tyttöystävää kiinnostaa enää muu kuin lapsi. muutama ensimmäinen kuukausi on todella rankka einkä yhtään ihmettele jossei ehdi pitääitsestään huolta. mutta kun lapsi kasvaa mun mielestä parisuhteeseenkin pitäisi yrittää taas panostaa enemmän.

Jos tosiaan kaipaan että vaimosi/avovaimosi panostaisi enemmän omaan ulkonäköön, niin annapa hänelle siihen sitten aikaa, sillä tuskinpa kukaan tietyn tahtoen haluaa kulkea koko päivää letti rasvasena pyjama päällä... eiköhän tuolloin syy ole siinä, ettei hän ole yksinkertaisesti ehtinyt.



Meitä naisia on moneen junaan, ja toisille lapsen saaminen mullistaa elämää enemmän, ja toisilla taas vähemmän.



Itse kuulun niihin onnellisiin, joille uunituore äitiys oli todella helppoa ja luontevaa. Eli aivan jo laitoksella aamuisian kipitin suihkuun, ajoin säärikarvat, siistin kulmat, rasvasin itseni, föönasin tukkani muotoon, meikkasin ja puin ylleni puhtaat vaatteet. Ja sama rytmi jatkui kotonakin (ja jatkunut nyt yli vuoden ajan). :) Mutta se, mikä tämän kaiken teki niin helpoksi ja luontevaksi, oli SE, että mieheni halusi viettää niin paljon aikaa tyttäremme kanssa, että sain alusta asti itselleni sen oman ajan, jolloin pystyin keskittymään rauhassa vain itseeni. Nautin päivittäin tuosta pienestä hetkestä, jolloin tiedän että mieheni nauttii lapsemme seurasta ja minä saan nauttia omasta rauhasta, jolloin saan kaikessa rauhassa siisiytyä ja laittautua --> tekee todella hyvää itselle ja ennen kaikkea itsetunnolle; äitinäkin voi olla kaunis, viehettävä ja luontevasti seksikäs juuri sopivalla tavalla.



Tämän lisäksi pääsen käymään kaikessa rauhassa silloin tällöin YKSIN vaateostoksille, kosmetiikkaostoksille (joihin voisin kuluttaa vaikka kuinka monta tuntia), sekä kampaajalla käyn kerran kuussa leikkuussa ja värjäyksessä, ja aina mieheni on tuolloin tyttäremme kanssa, ja mielellään onkin. Hän aivan itse tutkailee aina seinäkalenteria tyttö sylissä, ja tuumailee ääneen; " milloinkas me taas päästetään äiti kampaajalle..." :)



Ja mitä tulee siihen kahden keskiseen aikaan, niin n.kerran kuussa hän on pyytänyt siskoani tai äitiäni katsomaan tyttöämme illaksi, ja hän vie minut jonnekin toiselle paikkakunnalle syömään ihaniin ravintoloihin oikein pitkän kaavan mukaan; todellista laatuaikaa. Ja ravintolailtojen jälkeen hieman kävelemme hetken, aivan kahdestaan nauttien siitä hetkestä. <3 On ihanaa palata kotiin myöhään illalla, kun tyttö jo on unten mailla, kiitämme onnellisina hoitajaa ja pääsemme jatkamaan iltaa aivan kaikessa rauhassa kotosalla saunoen ja...



Minusta johtuen tyttö ei ole vielä ollut yökylässä, mutta nyt on 1kk päästä menossa ensimmäistä kertaa, jolloin menemme yhdeksi yöksi hotelliin nauttimaan vapaa-ajasta ja toisistamme. Ja mitä isommaksi tyttö tulee, niin kahden keskiset minilomat ovat aina vain helpompia järjestää, kun/jos tyttö viihtyy mummilassa yökylässä. :)



Eli hyvä AP, KUN naisen elämä on tällaista, niin silloin hän takuu varmasti jaksaa kiinnostua myös sinusta, ja näin karskisti sanottuna; sitä seksiä saa säännöllisesti lähes päivittäin! Panostappa siis itse hiukan siihen teidän arkeen, niin vaimosikin panostaa teihin ja itseensä.

Toisilla elämä heittää härän pyllyä ja toisilla ei. En mä lähtisi tukka silmillä kulkevia tuulipukumammoja ylenkatsomaan, vaikka itse pidinkin itsestäni huolta. Jos on järjettömän väsynyt, eikä mies auta, vaan naputtaa siitä, miten ei saa seksiä *vink*, niin ei siinä viitsi itseensä varmaan panostaakaan.

Lisäksi kotiin pääsytä alkoi tuplakoliikki ja yövalvomiset.



Hyvä, että muistin joskus syödä päivällä. Iltapäivällä saatoin olla yöpaidassa ja kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaan yöpaida.

Näitä päiviä oli.



Mieskään ei käyllä aina esiintynyt kamalan freesinä, kun oli yön valvonut ja aamulla lähti 5.30 töihin. kaksitoista tuntia töissä ja kotiin, niin kyllä siinä parempikin kuntoinen mies väsähtää:))



Kolmannen lapsen (uskalsimme tehdä kolmanne) syntymän jälkeen olikin sitten jo erilaista. Eli huolehdin myös itsestäni, enkä vain lapsista.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat