Vierailija

Kyynelsilmin tätä kirjoitan... Joudumme luopumaan 10-vuotiaasta kissasta, koska meille on syntynyt vauva, eikä kissa ole kovin lapsirakas. Antaa kyllä lasten olla rauhassa jos ei sitä kiusata, mutta miten sanoisi puolivuotiaalle juuri ryömimään oppineelle vauvalle että kissaan ei saa koskea. Raapaisee jos vauva tulee yhtään liian lähelle. Tämän lisäksi rakas kissa säälittää minua valtavasti, koska meillä ei ole sille aikaa. Lapsi on vaativa ja sairastelee, en enää iltaisin jaksa helliä kissaakin.. huono omatunto on valtava. Tahtoisin löytää kissalle rakastavan kodin, jossa se saisi hellyyttä ja onnelliset eläkepäivät.



Kissa on ollut sisäkissana, mutta ulkona olo luonnistuu myös, mm. mökillä ollut vapaana eikä koskaan ole minnekään karannut. On todella rauhallinen luonne, lähinnä vain nukkuu ja makoilisi sylissä.

Kommentit (15)

että olemme päättäneet luopua kissasta. Emme pysty tarjoamaan sille sitä mitä se tarvitsee, ja tämä päätös ei todellakaan ole ollut helppo!



Mieheni on myös puhunut siitä, että jos kissan veisi piikille, mutta vastustan ajatusta. En minä voi tervettä eläintä tappaa! Enkä usko etteikö se voisi tottua uuteen kotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asia kuitenkin on niin, että kissa ei ole onnellinen. se olisi onnellinen, jos joku jaksaisi sitä rapsuttaa ja pitää sylissä. mutta niin kamalalta kuin se tuntuukin niin minä en jaksa enkä ehdi. lapsessa on jo niin paljon tekemistä ja sairauksissa hoitamista, että senkin takia haluaisin vastuuta keveämmäksi harteiltani. voitte haukkua minua itsekkääksi, mutta niin monta unetonta yötä olen viettänyt ja tätä pohtinut, ,ettette arvaakaan...



ap

Jos riskinä on että vauva menettä esim. näkökykynsä raapaisusta, niin teidän on mielestäni pakko luopua kissasta ja pian. Olen kuitenkin pahoillani puolestasi. Voithan luovuttaa kissan jonnekin ja sanoa että jos se masentuu niin ilmoittaisivat niin haet sen takaisin ja sitten vasta piikille?

kuulosta niin isoilta, että kissasta tarvii luopua! Kissa ei hellimisestä välttämättä niin perusta ja jos vahdit lasta, niin samalla voit vahtia sitä ettei se pääse kissaan kiinni. Laita vaikka jonkin huoneen oveen ruokki, joka jättää oven kissan mentävälle raolle eikä lapsi pääse siitä. Kissa oppii varmasti heti menemään rauhalliseen huoneeseen ja pysymään siellä. Sitten voi halutessaan tulla kuitenkin pois sieltä kun huomaa reitin olevan selvän.

Tuon ikäistä kissaa ei muuten kannata enää mihinkään muualle viedä kuin piikille! Kissa kärsii uudessa kodissa ennen kuin tottuu siihen, ja piikin jälkeen se ei kärsi enää mistään.



T. Kissaihminen

vähän hätiköityä mielestäni luopua kissasta ilman että on oikeaa kokemusta siitä miten kissa vauvaan suhtautuisi. Se miten kissa suhtautuu vieraiden lapsiin ei vielä kerro mitään, vauva olisi kuitenkin oman perheen jäsen. Meillä on kolme kissaa joista yksi ei voi sietää lastamme. Vauvana meni vielä tosi hyvin kun vauva ei päässyt liikkumaan mutta nyt kun lapsi on jo liikkuvainen taapero, kissa on oppinut olemaan tulematta liian lähelle. Ei siis pidä tytöstämme mutta sietää häntä. Kissan elämä on silti täällä omassa kodissa paljon parempaa kuin että jos antaisimme sen pois.

Miettikää vielä uudelleen. Kissanne alkaa olla niin vanhakin että sillä tuskin on enää montaa elinvuotta jäljellä.

ettet vaan inhimillistä kissaasi liikaa??? Mistä tiedät, että se on onnellinen kun sitä joku rapsuttaa ja nosteleee? Mistä tiedet varmasti? Todennäköisempää on, että kissa nauttii enemmän siitä, että saa olla rauhassa ja loikoilla. Järjestä kissalle paikka, johon vauva ei pääse!!



Ei todellakaan puhu sun kissarakkauden puolesta se, että olet noin vanhaa kissaa jonnekin luovuttamassa. Ennemmin tosiaan vaikka piikille! Se valitettavasti paras vaihtoehto jos et kissaa viitsi pitää, kysy vaikka eläinlääkäriltä. Se edes osoittaisi edes hiukan vastuuntuntoa.





Joku kirjoitti, että vaihtoehtona on näkökyvyn menettäminen, HUH mitä liioittelua!

Ongelma on erittäin tavallinen kaikkien seuraa ja aikaa vaativien lemmikkien kanssa kun lapsi syntyy. Erityisesti näin jos lapsi on vaativa tai sairasteleva ja vielä esikoinen. Puolen vuoden, vuoden päästä tilanne voi olla kuitenkin toinen.



Eläin on sopeutuvainen. En tarkoita, että sen hoitoa pitäisi laiminlyödä vaan että vanhalle lemmikille uuteen kotiin sopeutuminen on huomattavasti tuskaisempaa kuin uuteen elämäntilanteeseen tai perheenjäseneen sopeutuminen. Uuden kodin etsiminen on harmittavan usein pelkkää omistajan omantunnon rauhoittelua. Käytän sanaa usein, koska näin ei tietenkään aina ole.



Meillä oli hankalasti sairas vauva ja ensimäisenä vuonna vanhasta koirasta luopuminen kävi usein mielessä. Nyt lapsen ollessa leikki-ikäinen olen hyvin onnellinen, etten tehnyt sitä päätöstä.

Kissa ei käy kimppun, mutta varoittelee jos sitä käsitellään kovakouraisesti= väärin. Ei se ole silloin lapsivihaaja vaan normaali tervepäinen eläin. Lapsiperheeseen soveltumaton lemmikki puree, käy äkkiarvaamatta päälle ja on hermostunut.



Kyllä lapsi oppii, usko pois. Sinun tehtäväsi on vaatia sitä lapselta kerta toisensa perään. Samalla hän oppii kunnioittamaan elollista ja kohtelemaan eläimiä oikealla tavalla sekä saa siedätyshoitoa allergioita vastaan.

Meillä oli kaksi vuotta sitten sama tilanne. Kissa, joka vihasi lapsia ja vauva. Kissa tottui vauvaan, mutta myöhemmin on kyllä napauttanut/opettanut tyttöä jos tämä on käsitellyt liian kovaa. Paras asia tässä on se, että tyttö on oppinut käsittelemään todella hienosti eläimiä, ei koskaan revi turkista tai hännästä. Nykyään nämä kaksi ovat oikein hyvät kaverukset!

Kissat voivat masentua siinä missä muutkin eläimet ja kiintyvät ihmisiin ja asuntoon.

Meidän kissamme meni hoitoon viikoksi lomamatkan ajaksi, ja koko sen viikon vietti vieraan paikan kylpyammeen alla syömättä.

Oletteko nyt iiiihan varmoja ettette voi itse kissaa pitää, tai antaa jollekin tutulle/sukulaiselle, jonka kautta voisitte seurailla tilannetta?



Koskaan ei voi olla ihan varma onko uusi vieras koti hyvä, itse en voisi kissassaani luovuttaa tuntemattomaan paikkaan.

Mutta minä ehkä olenkin vähän herkkä tällaisissa asioissa :)

Kamalaa, jos kissa raapaisisi esimerkiksi silmään sitä lastanne ja lapsiahan voi teille tulla vielä lisää. Sinuna kysyisin vaikka jostain vanhuksille palveluja tarjoavista paikoista. Varmaan joku vanhus ottaisi mielellään. Tietenkään hän ei saisi olla liian huonokuntoinen. Kysy esim seurakunnan diakoniapalveluista. Niillähän on ystävävälitystäkin vanhuksille. Tosin, lieneekö toisinpäinkin, että vanhukset joutuvat luopumaan kissoistaan, kun joutuvat esim. laitokseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat