Vierailija

Joku tuolla yhdessä ketjussa valitteli että kaverit hylkäsivät häiden jälkeen. Olen itse huomannut saman. Naimattomat ja ikuisessa avoliitossaan kärsivät naiset eivät kestä sitä kun toiset menevät naimisiin.



Katkerille vanhoillepiioille ja avoliittopelleille toisten häät ja oikea sitoumus loppuelämän yhdessä viettämisestä on vaan liian vaikeaa hyväksyä.



Ja ihan turha tulla kyselee että kuinkas moni avioliitto päättyykään eroon. Paljon harvemmat kuin avoliitoista.



On se vaan hienoa olla ROUVA.

Sivut

Kommentit (58)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllähän jokainen avopari voi naimisiin mennä, jos siltä tuntuu. Mä oon ollut 15 vuotta avoliitossa mieheni kanssa eikä ole ollut tarvetta mennä naimisiin. Eihän se elämää tee kummoisemmaksi. En mä vaan ole törmännyt elämässäni yhteenkään ihmiseen, joka noin ajattelisi kuin sä. Ettet vaan ole vähän ahdistunut aviossa :)




Ei, itsetuntoni EI rakennu sen varaan, että olen AVIOVAIMO. Halusinpahan vähän näpäyttää noita avo-intoilijoita. Joissain asioissa perinteinen tapa toimia on parempi, mielestäni juurikin tässä.

Ja kummathan niitä " huonoja" suhteita yleisemmin ovat: avioliitot vai avoliitot? Tilastokeskuksen tilastojen mukaan avoliitot kestävät todella paljon huonommin kuin avioliitot. Mietipä itse sitä.



ap

Rouva ei sinänsä meinaa yhtään mitään. Olen ollut itsekin rouva melkein 10 vuotta, mutta jos olet rouva huonossa liitossa, onko se joku arvo? Jos jotain kadehdin, niin ihmisiä joilla on toisiaan arvostava ja kunnioittava suhde niin ja tietysti se rakkaus mukana

Ei tietenkään voi yleistää. Itselläni on ystävä, ihana sellainen. Ollut avoliitossa kahdesti. Kerran erehdyin kysymään eräästä hänen ystävästään " että jokos se " ella" on mennyt naimisiin?" . Ystäväni sai hirveät kilarit, piti luennon että ei kaikkien tarvitse mennä naimisiin vaikka minä olenkin mennyt, ei ole nykyaikaa jne.



Ja muistakin pienistä eleistä tai sanoista olen ymmärtänyt, että ystäväni on ehkä itseltäänkin salaa hiukan katkera siitä, ettei ole naimisissa. Eihän naimisiin tosiasiassa voi mennä, jos mies ei suostu. Ja ystäväni avomies ei suostu, hän on ollut kerran ja se kuulemma riittää.

en itse muista ikinä kadehtineeni kenenkään liittoa, enkä muista että olisin ainakaan havainnut kenenkään kadehtivan minua avioliittoni vuoksi.



mun mielestä, anteeksi vaan, tässä ketjussa on sellainen meininki että ap:ta harmittaa kun naimattomat eivät ole avoimesti lähteneet ylistämään ja suitsuttamaan ap:lle kuinka ylivertainen ja ihana hän on kun on oikein naimisiinkin päässyt. ja sitten tehdään se suomalaiskansallinen perus-ajatusvirhe: " ai toi ei innostu samoista asioista kuin minä, SE ON TAKUULLA MULLE KATEELLINEN" .



vaan eipä siinä mitään jos aapeelle elämä rouvana maistuu, maistuu se minullekin. mutta ei kannata lähteä arvioimaan muiden ihmisten tunteita ja motiiveja jos ei ole halua nähdä asioita kuin sieltä omasta vinkkelistä.

Emme ole muuttaneet suoraan lapsuudenkodista yhteen aviomieheni kanssa. Kaikkea on tullut kokeiltua ennen nykyistä avioliittoamme. Siksi onkin rahkeita olla sitä mieltä mitä olen: avoliiton sitoutumisaste on todella paljon pienempi kuin avioliiton.




Tai edes halua naimisiin. Sitten AVOnaisten pitää kovasti selitellä esim. AV-palstalla tai oikeassa elämässä, että " hyvä on näinkin" tai että " se paperinpala ei mitään muuta, meillä kyllä rakkautta piisaa, kun on YHETINEN tilikin" .



Voi raukat, kun eivät pääse naimisiin, elämä on ihanaa avioVAIMONA!

Sää siis meinaat että koska en ole itse naisena halunnut naimisiin vielä SEITSEMÄN yhteisen avoliittovuoden jälkeen ja lapsien synnytyksen jälkeen mua tässä nyt joku harmittaa? Mies on ihmetelly miksen jankuta avioliitosta, mutta mulle riittää toimiva parisuhdekin. Kahvit voidaan kyllä keittää kun nähdään se tarpeelliseksi.



Lähinnä harmittaa tollaset ahdasmieliset jotka ei voi uskoa että jotkut kykenee oleen onnellisia ilman paperinpalaa.. Mutta minkäs teen? Vastaan siis että olen onnellinen kahden lapsen äiti ja ukko on onnellinen (olen ihan kysynyt -heh-) , naimisiinmenosta on puhuttu mutta se ei oo mikään fiksaatio, toisin kuin eräillä!



Mulle riittää toi ihana ukko, lapset, koira, pari autoo ja talo. Naimisiin mennään kun keritään, eka korjataan ainakin katto!



Mun mies kun rakastaa mua NIIIIIN paljon ettei siihen tarvita mitään avioliiton " siteitä" ! Teillä varmaan ukko ottais ja lähtis jos ette olis naimisissa?? :D

Ap kärjistää, enkä ota kantaa muiden kateuteen, mutta avioliittoa kyllä suosittelen, ihan muutenkin kuin tunnepuolen asioiden vuoksi.



Tässä joitakin pointeja joista osa on toki kierrettävissä testamenteilla, avioehdoilla yms. mutta aika harva avopari niin tekee.



- Kun avopuoliso kuolee, hänen omaisuutensa periytyy hänen biologisille sukulaisilleen. Pahimmillaan avoleskeltä lähtee koti ja auto alta.

- Avopuolison tulevaisuuden voi turvata testamentilla, mutta hän maksaa puolisoltaan perimästään omaisuudesta pahimmassa tapauksessa kolminkertaisen veron verrattuna tilanteeseen, jossa he olisivat olleet keskenään naimisissa. Sama pätee avopuolison antamiin lahjoihin.

- Avoliitto on siis juridisesti ja verotuksellisesti epäreilu suhteessa avioliittoon.



Avioliitto on turvallinen verrattuna avoliitton

- omaisuuden jakaantumisesta avioliiton päättyessä voidaan sopia avioehdolla

- aviopuolisoilla on toistensa elatusvelvollisuus. Vähemmän omistava saa taloudellista turvaa avioliiton aikana.

- avioliitossa leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin

- avioliitossa leskeksi jäävä maksaa puolisoltaan perimästään omaisuudesta vähemmän perintöveroa

- avioliitossa puolison omistuksesta osituksella saatu omaisuus on vapaata varainsiirtoverosta tai lahja- ja perintöverosta

- " avioisä" on automaattisesti puolisoiden yhteisen lapsen huoltaja ja edunvalvoja

- aviolootossa leski voi saada leskeneläkettä.

- Lapsen syntyessä: kun yhteinen lapsi syntyy avoliitossa isyys on aina erikseen tunnustettava. Isyytensä tunnustanutkaan isä ei ole lapsensa huoltaja tai edunvalvoja automaattisesti, vaan asiasta pitää vielä sopia äidin kanssa ( ja saada sopimukselle sosiaalilautakunnan vahvistus)



Ja huomioitavaa tämäkin: avoliiton päättyessä toisen omistuksesta omaan omistukseen saadusta omaisuudesta pitää maksaa lahja- tai perintövero tai varainsiirtovero.

Huusi mulle parin päivän päästä puhelimessa että kyllä hänkin olisi voinut mennä naimisiin ja hankkia lapsia vaikka sata kertaa jos olisi halunnut. Jäin suu auki kuuntelemaan, olin tietämättäni osunut häntä herkkään kohtaan.



En tiedä miksei hän ole naimisissa tai hänellä ole lapsia, ei ole koskaan kertonut. Olen kuvitellut, että oma valinta, mutta tuli mieleen tuon puhelun jälkeen, että onko sittenkään oma valinta vaiko seurustelukumppanin valinta. Ovat seurustelleet n 10 v, eivät asu virallisesti yhdessä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat