Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

appivanhempiani kohtaan? Tilanne on tämä, että olen ollut mieheni kanssa 13 vuotta yhdessä ja naimimissa 8 vuotta. Varsinkin alkuaikoina eli ensimmäisinä vuosina huomasin ettei minusta pidetty. Mieheni isäkin aina kysyi mieheltäni kun mentiin käymään, että etkö yksin päässyt käymään. Puhuttiin muutenkin hänestä vain yksikössä. Tuntui pahalle. Kun kerroimme menevämme naimisiin, sanottiin ettei meidän häät " sovi" meille. Eivätkä onnitelleet. Ei olleet edes kalliit vaan ihan tavalliset jotka isäni maksoi.

Miehelläni on muitakin sisaruksia ja heillä ei vielä ollut puolisoita.



Nyt tilanne on taas aikalailla erilainen. Anoppini kirjoittelee pitkiä sähköposteja minulle joka viikko n. 2 kertaa ja näemme yhden kerran viikossa. Mutta minua ahdistaa. Hän kehuu kuinka heillä oli hauskaa toisten miniöiden/vävyjen kanssa ja jos jotkut heistä menevät naimisiin niin kertoo kuinka mahtavaa se on. Minun pitäisi nyt kommentoida näitä asioita jollain tavalla. En edes haluaisi tietää mitään mitä he tekevät. Tuntuu inhottavalle kommentoida kun minustakaan ei ole pidetty koskaan. Toista miniääkin anoppi aina halaa kun tapaavat tai lähtevät, minua ei koskaan. Olen katkera ja se myrkyttää mieleni. Ajattelen näitä asioita jokapäivä ja oikein inhoan ajatusta taas näkemisestä ja sähköpostista. Mieheni sisko on huomannut saman asian, koska on minulta kysynyt suoraan, että koenko etten kuulu perheeseen? En siis ole voinut kuvitella kaikkea. Kuitenkin haen heidän hyväksyntää koko ajan. Olenko ihan pöljä ja miten minun tulisi ajatella? Osaako kukaan auttaa?

Kommentit (4)

Tilanne on vaan sellainen,että en voi alkaa yht´äkkiä olla vastaamatta posteihin, koska olen vastaillut jo monta vuotta. Sitä ihmeteltäisiin kovasti. Minun täytyy kai vaan jättää kommentoimatta hänen juttujaan ja kirjoittaa vaan omiani ja niitäkin vain pintapuolisesti.

En voi jättäytyä pois heiltä, mieheni ei siihen suostusi ja sitäkin lisäksi ihmeteltäisiin. Kai minun tarvitsee vaan olla välittämättä ja keskittyä vaan omaan elämääni. Eikä vastata posteihin niin nopeasti, vaan antaa odotuttaa vaan.

Älä yritä miellyttää appivanhempiasi. Älä lue emailejä ja älä tapaa anoppiasi jos se saa sinulle pahan mielen. Sano asiasta suoraan anopillesi ja sen jälkeen anna asian vaan olla. Tosi asia on että vaikka tekisit mitä he eivät tule sinusta koskaan pitämään. Älä siis turhaan vaivaudu. Sano miehellesi että sinulle tulee siellä niin paha olo ettet viitsi lähteä mukaan ja anna miehesi mennä yksin. Näin minä teksin. Tää on sellainen juttu joka sun täytyy käydä omassa päässäsi läpi, sen jälkeen saat rauhan eikä asia enää vaivaa sinua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olet aivan oikeassa ja juri noin aion tehdäkin vastaisuudessa. Koitan myös keskittyä vaan omaan elämääni enemmän ja antaa heidän vain olla. KOitan olla miettimättä ja vastailen s.posteihin kun jaksan ja kehun vain itseäni ja omaa elämäämme ja jätän hänen juttunsa omaan arvoonsa. Kyllä se tästä. :)

Vastaa sen viesteihin, sitten kun joskus jaksat.... Ja muista kehua kovasti omia asioita ja tekemisiä ;-))



Onhan sulla omakin elämä, keskity mieheen ja lapsiin (?) ja omiin ystäviisi. Olet varmaan hyvä tyyppi, et ansaitse tuollaista kohtelua.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat