Seuraa 

meillä siis 4v4kk poika ja 3v tyttö (ja maha-asukki) jotka kotihoidossa ja ulkoilemme päivittäin joten olemme tutustuneet alueen muihinkin lapsiin varsin hyvin vaikka vasta vuoden verran tässä asuneet.

Ongelmaksi on muodostunut eräs 3½v poika joka kiusaa päivittäin muita lapsia. Lapsi ei osallistu leikkeihin vaan repii väkisin leluja käsistä vinkuen että hän HALUAA sen nyt ja rikkoo toisten leikkejä toistuvasti. Äitinsä sanoo asiasta kerran tai kaksi ja nostaa ehkä kerran pois mutta mitäs sitten, antaa asian sen jälkeen olla vaikka lapsi jatkaa käytöstään.

Eilen poikani jo puuskahti tuskastuneena että taas ******* tulee kiusaamaan että pitäisi varmaan aidata jokaiselle oma leikkialue tästä hiekkikseltä.

Lapsen äiti suuttui kun totesin lapsen taas lastani kiusatessa että " homma haisee" ja kehoitti minun lastani siirtymään vaikkapa toisen talon pihalle?!

Menin suhteellisen sanattomaksi:O

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten toimitte vai alistutteko toisen lapsen (ja äidin) terroriin?

Sivut

Kommentit (49)

meillä on kys äidin kanssa ihan ok välit ja olemme varsin hyviä tuttuja ja monenlaisista asioista on tullut juteltua tässä vuoden aikana.

Toisin sanoen lpasen äiti olisi kyllä jo maininnut jos lapsi olisi tutkimuksissa tai neuvolassa asioihin tartuttu tai muuta.

Ja tottakai siihen miten ihmisen käytökseen reagoi vaikuttaa erinäiset asiat oli sitten millaisesta tilanteesta vain kyse. On niin sanottuja lieventäviä asianhaaroja:)

On vain hyvin turhauttavaa ja pidemmän päälle ärsyttävää se ettei homma muutu miksikään vaan lapsi vain saa jatkaa touhujaan ja käytöstään:(

Meillä oli niin, kun muutimme tänne uudelle alueelle, että yksi tyttö vei aina tavarat käsistä, töni ja löi meidän tyttöä. Hänen äitinsä ei puuttunut siihen ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. " Meidän xxx:llä on niin vahva luonne" . " Lasten kuuluu itse selvittää välinsä" . Yms. Kunnes tultiin siihen pisteeseen, että suutuin niin, että emme enää menneet lähellekään heidän pihaansa. Yksinkertaisesti välttelimme heitä. Ei ollut onneksi kuitenkaan mitään yhteistä hiekkalaatikkoa kun pientaloalueella asumme. Se olisi tietenkin ollut hankalampi juttu. Mutta on tämä ikävää näinkin kun samalla kadulla asumme, eikä täällä hirveästi muita lapsia ole. Ei voi kuitenkaan mitään. Minun on pakko suojella omia lapsiani. Eivät he mitään sellaista tehneet, miksi heidän olisi pitänyt tuollaista huonoa käytöstä kestää ja oppia siitä vielä samalla. Opetin kyllä puolustautumaan huutamalla, että " et töni minua" , mutta huuto ei tehonnut tähän lapseen, kävi vaan villimpänä päälle. Lyömistä en viitsinyt alkaa opettaa, vaikka sitäkin harkitsin. Muutaman kerran kuitenkin sorruin sanomaan, että lyö takaisin, mutta erittäin huono neuvo. En viitsinyt todellakaan tälle naiselle alkaa selittämään, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Kyllä hänen olisi se itse pitänyt tajuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sanoin aiemmin myös sen että en tarkoita sitä etteikö lasta joka kiusaa olisi kasvatettu. Mutta onhan siinä jotakin mennyt " vikaan" tai jätetty liian vähälle jos lapsi kuukaudesta toiseen katsoo asiaksensa ja oikeudeksensa kiusata muita eikä lapsen vanhempi pahemmin eväänsä liikauta ei ainakaan niin että käytöksen muuttuminen näkyisi pihalla. Ei sekään ole ihan oikea linja että vastaavia käytösmalleja vain hyssyteltäisiin ja hyväksyttäisiin siltä varalta että lapsessa voisi olla jotakin " vialla" .

Ja huom, puhun nyt niistä normaaleista terveistä lapsista aivan kuten jo ap kirjoituksessani!!

Tietysti luontevampaa tämän toisen äidin olisi vaihtaa hetkeksi maisemaa, mutta jos hän ei sitä ymmärrä tehdä... Mikä kyllä vähän ihmetyttää; itse aikoinani halusin pois näistä tilanteista, sillä minusta oli äärimmäisen stressaavaa vahtia lakkaamatta tyttöäni. Meillä oli tosin ihanan ymmärtäväistä seuraa, eikä katsottu koskaan kieroon, mutta silti.



Lapsillesihan sinun ei olisi pakko kertoa, miksi menettekin tänään vähän eri puistoon kuin eilen. Sanoisit vaikka, että vaihtelu virkistää... ;)



Entä jos ulkoilisitte eri aikaan?

eikä sitä voi VALITETTAVASTI myöskään kasvatuksella parantaa.

Diagnoosiakaan ei saa noi vaan vaan meilläkin on menossa pitkällinen prosessi, johon kuuluu useampia tutkimuksia ensin päiväkodin ja neuvolan päässä ja sitten parin viikon osastojakso Lastenlinnassa.

Ja elo pojankanssa takkuaa pahasti muuallakin kuin leikkipaikalla, joten

kyllä todellakin hain ymmärrystä sille äidille. Jos on todellakin niin, että äiti ei lastaan komenna on, niin on äidissäkin vikaa. Mutta jos tosiaan olisi jotain muusta kysymys niin, please, koettakaa edes yrittää ymmärtää, kuinka rasittavaa on kun lapsen kanssa kaikesta tapellaan myös kotona ja leikkipaikkojakin täytyy välttää. Siinä alkaa olla äitikin hermoromahduksen partaalla. Meidän puistossa muut onneksi tietävät poikani tilanteen ja ymmärrystä ja tukea löytyy äidillekin ja kaikki komentavat kaikkien lapsia ja kaikilla on samat säännöt ja ilmapiiri rento.

miten tunnutaan ajattelevan että " meidän villepetteri nyt vaan on tuollainen kun se on niin kamalan villi ja tulinen jätkä ja äitiä vähän väsyttää" .

Niin on meidänkin kuopus yhtä tulta ja tappuraa ja tanner tömisee ja korvatulpille olisi käyttöä säännöllisesti mutta ei hän silti saa muiden leikkejä rikkoa, repiä leluja käsistä tmv. Niiden asioiden opettelu aloitettiin jo aikoja sitten 1v iän korvilla, perusjuttuja mielestäni.

Samantapaisia kokemuksia siis kuin sinulla ap ja lyhyesti sanottuna; ei kenelläkään ole oikeutta kiusata muita. Jos niin tekee niin hommaan on aikuisen puututtava, siellä hiekkalaatikolla on oikeus kaikilla viihtyä ja olla. Ja aivan luonteva ja nimenomaan oikea ratkaisu on se että siihen kiusaamiseen puututaan! Tai ainakin sen pitäisi olla niin.

On totta ettei kovin pieneltä lapselta voi odottaa eikä edellyttää kummoisia sosiaalisia taitoja ja eri ikävaiheisiin liittyen tulee mm näitä " minun ja vain minun lelu" juttuja mutta ei niilläkään voi aina asioita selittää ja " puolustella" . Kuten ei silläkään jos lapsi on kovin temperamenttinen ja villi luonteeltaan, tavat ne on heillekin opetettava vaikkakin sitten pidemmän ja sitkeämmän kaavan mukaan.

Tuosta 3v iästä lähiten lapsi kyllä tiedostaa jo aika hyvin mitä saa ja ei saa tehdä ja ymmärtää sen ettei toisen leikkejä saa rikkoa eikä leluja käsistä repiä, " jopa" se villi lapsi. Ja jos ei niin ole niin sitten on syytä hieman miettiä että miksei niin ole, ihan ilman mitään sen kummempaa tunnelatausta saati syyllistämispuolta.

Ja ihan vain sivulauseena, voi sitä rankkuutta olla muunkinlaista kuin lapsen mahdollinen villeys ja jukuripäisyys eikä kukaan?niihinkään seikkoihin vetoa tällaisissa asioissa vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen.

No mitäpä jos toinen lapsi ei ole normaalisti kehittynyt. Liikenisikö sinulta enempi ymmärrystä, jos pojan otsassa olisi lappu:

Minulla on Aspergerin syndrooma ja puutteita sosiaalisissa taidoissa. Saatan yrittää saada huomiota ja kavereita täysin väärällä tavalla. Anteeksi !

Vai olisiko tuo entistä suurempi syy toisen lapsen pysyä poissa paikalta.

Välillä tekisi mieli nimittäin laittaa lappu oman pojan otsaan, kun asiasta tietämättömät katsovat kieroon.

avlla ap kertoi sanoneensa " aika perseestä!" . En tiedä sitten kumpi tarina on totta... Itse en ainakin tykkäisi jos lasten aikana käytettäisiin tällaista kieltä.

Ehkä sellaisiakin äitejä on olemassa, jotka eivät kasvata lapsiaan, mutta uskon että on myös lapsia joille tapojen oppiminen on hankalampaa ja vielä 3-vuotiaanakakin sosiaaliset taidot takkuaa kovasta kasvatuksesta huolimatta. En tiedä, mutta uskon.

Kiusaaminen on minustakin ehdottomasti ikävää ja kiellettyä, mutta tarkoitin että se on surullista, etteivät äidit suostu ymmmärtämään toisiaan tai keskustele asiallisesti ko tilanteessa, vaan ryhtyvät lähes sotajalalle. Miksei ongelmaa voisi yrittää selvittää sovussa? Rakkaat lapset ovat kuitenkin kyseessä, joista voi kasvaa vaikka mitä, olivat he sitten villejä tai ujoja.

entä jos tämä poika ymmärtää kyllä, että leikkejä ei rikota tms. mutta ei välitä siitä? Millä sen lapsen saa pakotettua pahastumaan sisälle menosta tms.



Meillä oli pahimmillaan juuri tätä; tyttö ei edes välittänyt vaikka pois lähdettiinkin. :/ Tosin, hän oli kyllä vuoden nuorempikin kuin tämä poika. Mutta lapset ovat erilaisia, kuka meistä osaa tarkalleen sanoa, mitä tuollaisen 3-vuotiaan päässä liikkuu?



Te, jotka pidätte näitä " terroristeja" huonosti kasvatettuina - oletteko koskaan kuulleet uhmasta, huomionhausta, mustasukkaisuudesta? On niin älyttömän helppo jaella viisaita neuvoja, jos ei itsellä ole kokemusta moisesta ongelmasta.



Mutta on todella olemassa ihan terveiden kirjoissa kulkevia lapsia, joille ei ehkä asia mene perille yhdellä kieltämisellä. Kyllä jokainen, joka minua ja tytärtäni läheltä seurasi, tiesi, että tasan tarkkaan meillä kasvatetaan... Eikä silti hiekkistouhut aikoinaan onnistuneet ilman kahinoita.



Toisaalta, nykyään sitten onnistuukin. Sitä en tiedä, onko se sitten sitkeän kasvatuksen vai kasvamisen ansiota. ;))

Ihmeellistä epäolennaisuuksiin tarttumista tässäkin aiheessa mutta kai se sitten on ihan kamalaa jos lapsi kuulee jonkin vähemmän kauniin sanan tuosta takalistosta kuin vaikkapa peppu toisin kuin se että lapsi oppisi vaikkapa sen että kiusaaja saa jatkaa kiusaamistaan tai mikä pahinta jopa jäädä paikalle kun itse täytyisi poistua.

Kyllä mättää ja pahasti tuo logiikka mutta makuasia kai sekin..

Ts minusta tuollainen on hieman turhaa " sievistelyä" ja ennenkaikkea aapeen pointin sivuuttamista.

Niin ja kylläpä olen itsekin sortunut perseen sanomaan niin että lapseni ovat sen kuulleet mutta eivätpä silti sitä sana aole sanavarastoonsa ja puhekieleensä omineet. Johtuisko sitten siitä että totesin sen olevan vähemmän kaunis sana käyttösanaksi.

Tytsylle olisi varmaankin saanut leivottua adhd-oireita hänen ollessaan pahimmillaan, mutta kummasti ne ovat tässä vuoden aikanakin vähentyneet.

Erityislapsen äitinä - minäkin olen kyllä monesti pahoittanut mielesi kommenteistasi poikasi integroidun erityisryhmän lapsista.

Kyllä se on ihan totta, että näiden lasten joukossa on juuri AHDH-, AS, dysfasia etc. lapsia, joilla on vaikeuksia kommunikaatiossa ja sosiaalisissa taidoissa, ja jotka siihen normaalia enemmän harjoitusta kaipaavat. Kun ei sanoja löydy lienee lapselle kuitenkin luonnollinen reaktio ottaa käyttöön nyrkit. Senpä takia heidät on siihen ryhmään laitettu hyväksyttäviä kommunikaatiotaitoja oppimaan. Sillä jos he olisivat normaaleissa suurissa ryhmissä, joissa on vähän henkilökuntaa, niin he häiritsisivät muita enemmän ja jäisivät täysin vaille tarvitsemaan tukea ja kuntoutusta.

Vai mihin heidät pitäisi laittaa ??? Mekin olemme tehneet ja teemme kaikkemme lapsemme eteen kotona. Valitettavasti töissäkin pitää käydä ja sillä aikaa lapsi laittaa hoitoon johonkin. Toisaalta lapsille suositellaan juuri näiden sosiaalisten taitojen oppimiseen kuntouttavaa hoitopaikkaa, vaikka äiti olisikin esim. hoitovapaalla.

Meidän lapsen päiväkodissa erityisryhmä onneksi toimii hyvin ja sillä on niin hyvä maine, että monet normaalien lasten vanhemmat toivovat lastensa pääsevän sinne; ryhmä kun on pienempi 7 tuki- ja 5 erityislasta ja siellä on päiväkodin koulutetuin henkilökunta ja meillä sattumalta ehkä vielä mukavinkin... :-)

Sinun kannattaa kuitenkin ehdottomasti nuorempien lasten kohdalla vaatia, että pääsevät ihan tavalliseen päiväkotiryhmään. Se lienee kaikkien osapuolien ja yhteistyön sujuvuuden kannalta kannalta paras.

aivan myös AS ja ADHD lasten pitää oppia sosiaaliset taidot, jotta pärjäisivät elämässä. Heillä oppiminen vaan kestää kauemmin kuin muilla ja senpä takia olisi hyvä, ettei heitä savustettaisi ulos leikkipuistoista vaan annettaisiin niitä taitoja harjoitella.

Helppoa arkipäivän hyväntekeväisyttä ja erityislasten perheitä, lapsia ja vanhempia kohtaan olisi suvaitsevaisuus leikkipaikoilla etc.

Ei ne suuret sanat suviatsevaisuudesta vaan pienet teot.

Olen ADHD-AS-lapsien vartaisryhmässä tutustunut vanhempiin, jotka ovat todella loppu kun ovat joutuneet suorastaan eristäytymään lastensa janssa kun eivät uskalla edes leikkipuistoissa tai kerhoissa käydä. Ja ymmärtänette, ettei se tee hyvää näille (koti)-äideille ja sen myötä lapsillekaan.

pojalle voisi ihan kertoa, miten leikitään nätisti. Sanoa vaikka, että jos haluaa X:n kanssa leikkiä, voi kysyä leikkikaveriksi. Ja selittää, että leluja viemällä ja tönimällä toinen vaan menee kohta pois. :(

kyllähän se nyt on selvä peli että 3v ja sitä vanhemman lapsen tulis tietää tollaset asiat eli ettei käsistä viedä tavaroita eikä kaadeta toisia kumoon ei heitellä hiekkaa päälle tai rikota toisten juttuja.

Jos ei tiedä ja on terve lapsi kuitenkin kyseessä niin selvä nakki minusta eli äiti ja isi jättänyt lapsen pitkälti vaille kuria,neuvoja ja opetusta.Siltä tuo kuulostaa aapee ja ne jotka moista jotenkin suvaitsee saatikka neuvoo häipymään niin menkääpä itseenne ja miettikää onko se oikeasti oikein opettaa sellaista lapsellensa tai muille lapsille???

Voisi olla minunkin poikani, jolla on asperger piirteitä, mutta ihan normaalinkin uhmakkaan lapsen käytökseltä kuulostaa.

Tietysti toinen äiti voisi ehkä hanakammin puuttua. Meillä ainakin on jäähypenkki käytössä pihallakin tai sitten yritän kiinniittää pojan huomion muualle ja keksiä toisen leikin. Ja minun lapsiani ainakin saavat mielellään muutkin äidit komentaa.

Tosin en ihan ymmärtänyt tuota sinunkaan " homma haisee" kommenttiasi.

Ja ennen kaikkea ymmärrystä uhmakkaan lapsen äidille. On todella stressaavaa, kun ei tiedä uskaltaako lapsen kanssa edes leikkipaikalla käydä vai saako muiden äitien vihat niskaansa, vaikka parhaansa on lapsensa kanssa yrittänyt.

En nyt todellakaan tarkoita, että teidäm pihanne pojalla olisi asperger, mutta saattaisi vaikka hvyin ollakin, sillä diagnoosia ei tehdä yleesä alle 5-vuotialle ja juuri tuossa 3.5-vuoden iässä, kun muut pääsevät eroon siitä parin vuotiaan tavaroinen käsistä repimisestä ja alkavat leikkiä yhdessä, alkavat asperger-lapset erottua joukosta ja koko homma tulla esiin.

Ja vähän hurskarstelulta kuulostaa toi, että suhtaudut suopeasti integrointiin teoriassa, mutta annas olla kun omia lapsia leikkipaikalla häiritään niin siihen loppuu suvaitsevaisuus

Kuten sinä olet tehnytkin. Tosin veisin astetta pidemmälle, eli jos lapsi ei anna esim. viemäänsä lelua takaisin, niin ottaisin sen. Jos hakkaa toista ja kielto ei auttaisi, ottaisin lapsen pois jne. Kyllä aikuinen siis tuon kokoisen lapsen kanssa pystyy toimimaan. Lapsen oma äiti varmaan näkee tilanteet, mutta jos ei puutu tuon enempää, niin en kokisi keskustelun vaivaa, vaan toimisin suoraan.



Lisäksi juttelisin varsin paljon omien lasteni kanssa miten heidän pitäisi toimia. Meillä tosin hieman ISOMMILLE lapsille on opetettu, että käskee ensin toista lopettamaan kuuluvasti ja jos ei usko, niin toimii itse. Aikuisille kertomista yritän opettaa pienemmille, mutta eivät nuo kaikki aikuiset kovin innokkaita ole puuttumaan lasten välisiin selvittelyihin, joten isommat opetan mielummin itse pärjäämään.



Eli meillä lapset ovat oppineet että jos toinen tönii ja ei usko käskyä lopettaa, niin tönivät takaisin. Tämä periaate soti omia käsityksiäni vastaan ja pahasti, mutta kun jouduimme umpikujaan joidenkin toisten lasten käytöksen vuoksi (päiväkodissa, jossa en itse voinut puuttua tilanteisiin), niin paljon muuta mahdollisuutta ei ollut. Sen jälkeen kun omat lapseni ovat " saaneet luvan" käyttää tarpeeksi järeitä keinoja toisia vastaan, ovat pärjänneet. Ja valitettavasti nämä lapset joiden kanssa omani käyttävät näitä " töni takaisin" ovat enimmäkseen näitä integroituja erityislapsia- Hessufalle tiedoksi. Tosin diagnooseista en tiedä, koska vaitiolovelvollisuuden vuoksi niistä ei kerrota (lapseni eivät edes tiedä että nämä hankalat kaverit ovat mitään erityislapsia).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat