Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ei siis luetella järjestyksessä mutta tunnistaa melkein kaikki kirjaimet. Lasta ei ole opetettu muuten kuin tietokoneen näppikseltä näytetty kirjaimia ja lapsi muistanut ne heti ensimmäisellä kerralla. Nyt sitten osoittelee tuolla kaupungilla kulkiessamme kirjaimia aina kun niitä näkee. Ihmiset katsoo ihmeissään :-) Lisäksi tuntee jo päävärit. Onko muilla vastaavanlaisia " muistihirmu" -lapsia?

Sivut

Kommentit (48)

Kumpikaan ei osannut vielä edes puhua, mutta kirjaimet tunnistivat. Toinen oppi lukemaan 3-vuotiaana, ihan itse, opettamatta, toisen opetin 4-vuotiaana lukemaan. Kumpikin on menestynyt koulussa tosi hyvin, toiselle kielet ovat helppoja, toinen on lahjakas matikassa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan tavislapsia ovat.

Lapseni osaa myös aakkoset, numerot, automerkit ym. sekä tunnistaa sanoja (siis muistaa ulkoa tietyt sanat nähdessään kirjaimet tutussa järjestyksessä). Joskus 1v8kk iässä alkoi, nyt on 2vee. Ihan normaali lapsi, jolla vahvuuksina puhe, muisti ja sosiaalisuus. Muissa taidoissa sitten hyvinkin " ikätasoinen" , mitä sekin nyt sitten tarkoittaa...lapset kun kehittyvät niin omassa tahdissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Et voi tietää miten kaikki lapset suhtautuu testeihin (itsellä on siitä aika laaja otos ja kaikki eivät tosiaan ole innostuneita vaan kovin masentuneita) ja selvästi rakkauden puutteessa.



Sitä omien vanhempien rakkautta ja hyväksyntää kun ei pysty antamaan paraskaan terapeutti.



Se tästä aiheesta, toivottavasti tiedät mitä teet ja kannat vastuun, myös siitä jos lapsesi joskus ei välttämättä kiitäkään sinua diagnoosistaan.

Tuo asperger lapsen äiti on aivan oikeassa, et tiedä asperger-tutkimuksista tai hoidosta yhtään mitään. Jatkuvasti jäät kiinni vääristä tiedoista ja tulkinnoista. Miksi haluat loukata muita? Erityislapsen vanhemmilla ei ole helppoa, saa jatkuvasti murehtia lapsen hoitoa ja diagnoosia. Ja ennen kaikkea taistella tukitoimien puolesta, niiden saanti on kuntakohtaista ja joissakin paikoissa kiven alla.

Mene monottamaan mummoja, se sopii sinulle varmasti paremmin.

:(((

Vierailija:

Lainaus:

Et paljoa myöskään lapsen omaan kasvuun ja kehitykseen luota jos luulet, että lapsen nykyinen viihtyminen tarhassa on tukitoimien ansioita!

Voihan olla (itse uskoisin rakastavana äitinä näin), että lapsesi on ryhmäytynyt ja kasvanut ja kehittynyt sosiaalisissa taidoissaan! Aika erikoista on olettaa, että tilanteen parantuminen johtuu tukitoimista! Ja siis lapsi on 4 V!!! Joka oppii ja kehittyy VALTAVASTI koko ajan kaikilla elämän osa-alueilla!






Kyse kun ei ole mistään viihtymättömyydestä tms. Vaan siitä, että lapsi ei osaa. Hän ei osaa leikkiä kotonakaan, oman siskonsa tai äitinsä kanssa, koska ei yksinkertaisesti osaa. Vuorovaikutustaidot ovat niin heikot, eikä ole juurikaan eläytymiskykyä.



Kaikki tuollainen pitää erikseen harjoitella.



Ja tämä siis on täysin tyypillistä aspergerille.



Koeta nyt vaan luottaa siihen, että diagnoosia eivät ammattilaiset jaa kahden viikon tutkimusten jälkeen heppoisin perustein, ja että he osaavat erottaa sopeutumattomuuden ja persoonalliset piirteet synnynnäisestä neurologisesta häiriöstä, aspergerista.

EI ole huolestuttavaa vaan persoona kohtaista. Nykyvanhemmille kai ei kelpaa kun kakarat jotka on suuna päänä joka paikassa ekana ja leikkivät itsensä pyörryksiin kaikken maailman härveleillä!

Paikassa jossa on desipelit konsertin luokaaa, ihmiset vaihtuu ja koko ajan saat pelätä pureeko joku Niilo nilkkaan!



Hirveitä vaatimuksia teillä lapsille ja oikeasti onko se lääkäriin viemisen syy, helvetti mitä lapsen kiusaamista on viedä tuollaisesta " syystä" lääkäriin!

Vilkuilin tätä ketjua muutenkin ja olihan outo keskustelu tuosta aspergerin syndroomasta. Oikein tosissaanko joku väittää tietävänsä erityislapsista ja silti selittää noin outoja juttuja as:sta?

Mitä aikaisemmin tuollaiset neurologiset häiriöt diagnosoidaan, sen parempi. Autistisiin häiriöihin (joihin as lukeutuu) liittyy muun muassa usein puheenkehityksen ongelmia, ja niihin saa ja kannattaa ehdottomasti hakea apua puheterapiasta.

Sitä paitsi tosiasia on - mihin tuo asperger-lapsen vanhempikin viittasi - että varsinkin kunnallisessa päivähoidossa ovat resurssit nykyään niin huonot ja hoitoryhmät ylitäysiä, että kaikki erityishuomio edellyttää diagnoosia ja sen myötä saatavaa erityislapsistatusta. Muussa tapauksessa lapset ovat heikolla hoidolla, jos totta puhutaan.

Joten olkaa rohkeita, tehkää parhaanne lapsenne puolesta: hakekaa diagnoosi ja vaatikaa tukitoimia!

(puheterapeutti, vm. 99)

No, toivottavasti et mene sanomaan tuolla tapaa " asiakkaillesi" , että avun hankkiminen lapselle on haitallista lapselle ja merkki rakkauden puutteesta.



Vierailija:

Lainaus:

Oeln tästä eri mieltä ja uskallan sen sanoa (jopa asiakkaille suoraan). En ajatellutkaan, että muutat mieltäsi

aiheesta, saan kuitenkin aina yrittää.




Välttämättä asperger-ihminen ei tarvitse mitään tukitoimia, heitä on aiemmin (diagnosoitu vasta 1981 lähtien) joko diagnosoitu autistisiksi tai " muuten vaan omituisiksi nörteiksi" , aspergerin oirehtimisen vahvuudesta riippuen. Jokainen as-ihminenhän on erilainen, yhtä ja ainoaa asperger-oireistoa ei olekaan.



Jos lapsi ei aspergeristaan erityisemmin kärsi, niin ok.



Mutta tiedätkös, että se omien ongelmien syyn keksiminen voisi olla sekin aika helpottavaa?



Eli että jos lapsi on ikänsä ihmetellyt, miksi ei tule muiden kanssa juttuun, niin syyn tietäminen voi tuntua hyvältä. Annapa lapsellesi joskus aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja kysy, mitä hän ajattelee asiasta.



-se asperger-pojan äiti-



Vierailija:

Lainaus:


Itse olemme epäilleet esikoisella aspergeria, siis sillä, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan. Hän on sosiaalisesti kömpelö, muisti on erittäin hyvä, ja leikit lapsena olivat outoja: autot riviin ja jonoon, värin ja koon mukaan, palikat riviin, kynät ojennukseen pituuden mukaan ym. Aina on ollut joku keräilykohde, johon on keskitytty ihan täysillä. Kaikki muu on saanut silloin unohtua. Diagnoosia hänelle ei ole tehty. Alakoulussa ei huoltamme otettu vakavasti, koska pojalla ei kuitenkaan ollut ongelmia koulunkäynnissä, ei kiusaamista ym. Nyt hän on lukiossa ja menestyy hyvin, mutta kavereita ei ole.




Vierailija:

Lainaus:

25 lapsesi on 4? Aika erikosta, ettet huomannut kotona mitään vasta tarhassa?



Moni vanhempi hakee lapselle täysin itsekääästi diagnoosin. eivät hyväksy lapsensa piirteitä ja niille pitää saada diagnoosi ja tätä kautta voidaan sitten valittaa, että no kun se meidän lapsi nyt vaan ON niin vaikea ja haastava.



Voi olla että teillä ei näin ,mutta MONELLA juuri näin.




Ensinnäkin. Asperger eroaa autismin vakavimmista muodoista juuri siinä, että as-lapsi oppii puhumaan ja on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei siis möllöttele ilman katsekontaktia ja ole puhumaton, mikä on kliseinen käsitys autismista (autistisiakin lapsia on kovin erilaisia)



Siksi aspergeria ei edes diagnosoida yleensä alle 5-vuotiaana, koska sen piirteiden erottaminen on vaikeaa jopa ammattilaiselle, saati maallikolle.



Kotona as-lapsen omalaatuisuuksiin yleensä kasvetaan " mukaan" , eikä lapsen sosiaalisten taitojen puute erotu parivuotaana juurikaan - jo siksikin, että normaalitkaan lapset eivät vielä siinä iässä osaa juuri leikkiä.



Mutta ne puutteet käyvät selviksi uudessa, isommassa ympäristössä ja kun lapsi kasvaa, mutta EI OPIKAAN IKÄTOVERIEN tapaan leikkimään ja ottamaan toisia ihmisiä huomioon.



Diagnoosin saaminen on kuule parin viikon sairaalatutkimusten tulosta. DIAGNOOSIA EI TAKUULLA ANNETA AIHEETTA KENELLEKÄÄN, EIKÄ SITÄ VANHEMMAT HAE YHTÄÄN MILLÄÄN MOTIIVILLA TUOSTA *VIPS* VAAN OMAA MUKAVUUDENHALUAAN1



Diagnoosia edeltää kattava autismiosastotutkimus, jossa neurologi, puheterapeutti ja lääkäri tutkivat lapsen, lapsi tekee kaikenlaisia testitehtäviä, hänen uni-aivokäyränsä tutkitaan ymsyms.



-as-lapsen vihainen äiti-

Muistan, että hän n 1v2 kk:n iässä " luki" hesaria ja etsi sieltä o-kirjaimia. Minähän hänelle kirjaimia ajankuluksi opetin - eli kirjainten osaaminen on vain ja ainoastaan vanhempien ahkeruutta. (olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että lähes kaikki mitä pieni lapsi " osaa" on vanhempien ahkeruutta eikä erityistä taitoa).

Hän on nyt 5,5 v eikä vieläkään osaa lukea.



Pikkuveli, nyt 3,5 v, ei osaa kirjaimia, koska en minä enää toiselle lapselle jaksanut niitä käydä läpi. Hän puolestaan osaa laskea paremmin kuin isoveljensä, koska on kuullut, kun opetan numeroita vanhemmalle.

Olen mukana asperger-lasten toiminnassa, eikä yksikään lapsista ole inhonnut tutkimuksia. Sinne suorastaan odotetaan pääsyä, koska kyse tosiaan on päivähoidon omaisesta leikkimisestä ja kivojen tehtävien teosta. Mitään kivuloista siellä ei tehdä.



Kerro nyt jo vihdoin, miten tukitoimien ja avun etsiminen lapselle on RAKKAUDEN PUUTETTA? Miten lapsi siitä KÄRSII, että hän saa parempaa hoitoa päiväkodissa ja esimerkiksi puheterapeutin avulla oppii puhumaan paremmin?



Minusta se on tismalleen päinvastoin. Tuollainen " en kehtaa etsiä lapselleni apua ettei meitä vaan leimattaisi" -ajattelu se vasta itsekästä onkin, ja rakkaudettomuutta!



Tukea, kannustusta, kehua ja rakkautta lapsemme saa runsain määrin. Häntä ei ojenneta negatiivisesti, siihen kiinnitetään meillä erityistä huomiota (varmaan paljon enemmän kuin ns. normaaliperheissä)



-as-lapsen kiukkuinen äiti-



Vierailija:

Lainaus:


Et voi tietää miten kaikki lapset suhtautuu testeihin (itsellä on siitä aika laaja otos ja kaikki eivät tosiaan ole innostuneita vaan kovin masentuneita) ja selvästi rakkauden puutteessa.



Sitä omien vanhempien rakkautta ja hyväksyntää kun ei pysty antamaan paraskaan terapeutti.



Se tästä aiheesta, toivottavasti tiedät mitä teet ja kannat vastuun, myös siitä jos lapsesi joskus ei välttämättä kiitäkään sinua diagnoosistaan.




Itse olemme epäilleet esikoisella aspergeria, siis sillä, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan. Hän on sosiaalisesti kömpelö, muisti on erittäin hyvä, ja leikit lapsena olivat outoja: autot riviin ja jonoon, värin ja koon mukaan, palikat riviin, kynät ojennukseen pituuden mukaan ym. Aina on ollut joku keräilykohde, johon on keskitytty ihan täysillä. Kaikki muu on saanut silloin unohtua. Diagnoosia hänelle ei ole tehty. Alakoulussa ei huoltamme otettu vakavasti, koska pojalla ei kuitenkaan ollut ongelmia koulunkäynnissä, ei kiusaamista ym. Nyt hän on lukiossa ja menestyy hyvin, mutta kavereita ei ole.

Moni vanhempi hakee lapselle täysin itsekääästi diagnoosin. eivät hyväksy lapsensa piirteitä ja niille pitää saada diagnoosi ja tätä kautta voidaan sitten valittaa, että no kun se meidän lapsi nyt vaan ON niin vaikea ja haastava.



Voi olla että teillä ei näin ,mutta MONELLA juuri näin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat