Seuraa 

Miehelleni on tarjottu houkuttelevaa työtä Englannista, työ alkaisi viimeistään syyskuussa, joten päätökset pitäisi tehdä nopeasti. Sijoituspaikka olisi suur-Lontoon eteläreunalla, asuinpaikka luultavasti Kentin puolella. Olemme miehen kanssa asuneet alueella 10v. sitten, jolloin ei lapsia vielä ollut. Nyt meillä on 6v. tosi arka ja ujo poika, sekä 4v. tyttö.

Lueskelin tuossa koulujuttuja (kiitos linkeistä!!!) ja ahdistus iski. Päivät ovat kamalan pitkän tuntuisia jo reception-luokalta alkaen! Mä kun olin ajatellut leppoisaa yhdessäoloa lasten kanssa 6v:n lyhyen koulupäivän jälkeen :)

mikäköhän olisi paras ratkaisu lapsille, yksityinen vai julkinen koulu? Yksityiset tosin näyttävät törkykalliilta, mutta ehkäpä työnantaja sponssaisi...

Miten nopeasti ovat täysin kielitaidottomat lapset oppineet englanninkielen?

Voi kun osaisi tehdä parhaan ratkaisun pikkuihmisten kannalta! Lähinnä mua huolestuttaa tuo arka esikoinen...

Kommentit (12)

Siis ymmärrän tuon tunteen hyvin. Sitä miettii eniten lapsen/lasten pärjäämistä ja sopeutumista. Itse stressasin tässä viimesessä muutossa tosi paljon just sitä miten kaikki vaikuttaa lapseen ja miten hän selviytyy ja sopeutuu. Mietin kaikkia kamaluuksia jne. Tämä oli eka muutto lapsen kanssa, muuten kyllä on muutettu sinne ja tänne ja aina kaikki on mennyt hyvin, vastuu lapsesta vaan on niin erilainen kuin kahden aikuisen muuttaessa.



Mutta halusin vastata sulle siksi, että mun ennakkopeloista huolimatta, kaikki on mennyt tosi hyvin. Nyt on vuosi takana päin ja tyttö on sopeutunut loistavasti!!! Nyt 4v. Löydettiiin ihana tarha, vertailu oli tärkeetä ja se tuntui sympaattiselta ja opettaja ihanalta. Ekat viikot oli hammasten kiristystä ja sitten alkoi sujua tosi hyvin. Muutama viikko meni tytöllä ummikkona, mutta sitten alkoi yhtäkkiä ymmärtää sen verran että oli ok ja muutaman kk päästä puhuikin jo jotakin, puolen vuoden päästä puhui kohtalaisesti ja ymmärsi lähes kaiken. Nyt tulee juttua jo tosi paljon. Hän on myös arka luonteeltaan, mutta on nyt tosi paljon itsenäistynyt ja reagoi tosi sosiaalisesti suurimmassa osassa tilanteita. Siis kaikki on mennyt paljon paremmin kuin mä olisin uskonut. NYt ajattelen, että täällä hänellä on parempi nykyisyys ja tulevaisuus kuin edellisessä paikassa olis ollut... Lapset sopeutuu ihmeesti ja kaikki voi mennä tosi hyvin. Itse sun kannattaa ottaa aikaa siihen, että huolehdit vain lapsista ja perheestä. Arki on yllättävän raskasta alussa uudessa maassa, kunnes kaikki alkaa rullata ja jokainen on sopeutunut. Se oli mulle uusi kokemus, äitinä kun muutin nyt ekaa kertaa. Extra paljon huomiota ja rakkautta ja aikaa on tärkeetä ison muuton jälkeen. Se rauhoittaa ja tasoittaa myös elämää, kun äiti on kotona alkuvaiheet ainakin. Siis ainakaan jokaisella ei ole kiire, kun yksi ottaa aikaa vaan huoltohommaan... :) No, tietty aina ei voi näin tehdä, mutta meille tää oli ekana vuonna ehdoton valinta. Tietty tarhan ajan oon itsekin ollut muualla, mutta muuten olen omat menot pitänyt minimissä. Nyt on kaikki ok ja voin jo ottaa enemmän vapautta ja tehdä kaikenlaista, opiskelua ja satunnaista työtä tällä hetkellä... siis rohkeutta, kaikki voi mennä hyvinkin. :)

Kuten varmaan tiedätkin, englantilaiset ovat ystävällisiä ja lapsikin saa täällä olla ujo (vrt. USA). Meidän lapsemme käy täällä kirkon koulua, joka on pieni, lapsen huomioiva ja suosittu. Oppilaitakin on vain 80.



Alku on ihan varmasti vaikea, mutta voit pitää lastasi alussa koulussa vain puoli päivää. Lapset ovat hyvin uteliaita ja ottavat tulokkaan todennäköisesti hyvin vastaan. Meidän lapsella oli vaikeaa ensimmäiset neljä kuukautta, minkä jälkeen lapsen kielitaidon kartuttua helpotti. Sinun lapsillasi on koulussa tukea toisistaan.



Vanhemmat tekevät täällä paljon enemmän yhteistyötä koulun kanssa kuin Suomessa. Monet vanhemmat käyvät esim. viikottain lukemassa koulussa oppilaille. Sinunkin kannattaa kertoa lastesi opettajalle huolistasi ja alussa olla vaikka itse läsnä koulussa. Monet vanhemmat puhuvat päivittäin opettajan kanssa hakiessaan lastaan koulusta, joten tieto lapsen päivänkulusta tosiaankin välittyy.



Tunnen täällä muutamia ujoja suomalaispoikia ja heille on kyllä englantilainen julkinen koulu sopinut ihan hyvin :).



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En osaa sanoa, kuinka monat paivaa pitaisi varata vierailuun. Riippuu ihan siita kuinka paljon teilla on tehtavaa ja kuinka paljon olette jo pystyneet tekemaan netin avulla (esim rajaamaan koulu / asuinalue vaihtoehtoja)



Itse soittaisin ensin kouluun ja sopisin ajan vierailulle. Meidan koulussa ainakin rehtori esittelee koulun (siis kavelykierros) ja sitten jutellaan. Koko hommaan menee helposti tunnin verran, joten on varmasti helpompaa seka koululle etta itselle jos on aika valmiiksi sovittuna niin voi rauhassa keskustella ja kysella.



Koulupuvuista... Meidan tytolla on kaksi hametta ja yhdet housut (tosin housuja suostuu pitamaan vain tosi kylmalla ilmalla puolipakosta), kaksi college-paitaa ja noin 6 pikee paitaa. Nuo ovat riittaneet suht hyvin eli pesen yleensa viikoloppuna. Liikuntatunteja varten sortsit ja T-paita ja ulkojumppaan verkkarit, fleecetakki, ja lenkkarit. Ainakin meidan koulussa toivotaan, etta jumppavaatteet jatettaisiin kouluun maanantaista perjantaihin, koska varsinkin pienilla saatetaan pitaa ex tempore jumppatunti, jos ulkona on kaunis ilma tai luokka on vahan levoton. Lisaksi on koulun logolla varustettu koululaukku. Muita varusteita (vihkoja, kynia, kumeja jne) ei tarvita. Koulusta ei saada varsinaisia kirjoja vaan tehtavat tehdaan monisteina ja sitten kotiin tulee lukukirjoja, jotka vaihdetaan 2-3 kertaa viikossa.



Laakareista... Kun tulette tanne niin teidan taytyy rekisteroitya GP:n vastaanotolla. Tuo oma laakari sitten hoitaa kaikki terveysasiat. Yli 5-vuotiailla ei ole mitaan jarjestelmallisia tarkastuksia, mutta laakarin tai terveydenhoitajan kanssa voi aina menna juttelemaan. Laakari on ilmainen samoin lasten reseptilaakkeet. Hammaslaakareista sen verran, etta on NHS hammaslaakareita (lapsille ilmainen, aikuisille maksullinen (ellei kuulu erityisryhmaan), mutta kuitenkin yksityista halvempi) Monet NHS hammaslaakarit eivat kuitenkaan ota uusia potilaita noita erityisryhmia lukuunottamatta. Lapsille on suht helppo loytaa valtion hammaslaakari, mutta aikuisille huomattavasti vaikeampaa. Listan hammaslaakareista saa joko GP:n vastaanotolta tai sitten netista (osoite on muistaakseni www.nhs.co.uk).



Laskujen maksamisesta... Jotkut (varsinkin vanhemmat ihmiset) lahettelevat shekkeja, mutta tavallisempaa lienee, etta laskut maksetaan suoraan tilita (direct debit). Itse kaytamme paljon nettia.









Unimurmeli:

Lainaus:


etsimään sitä opinahjoa...

Miten olette lähestyneet kouluja, oletteko soittaneet ja sopineet tapaamisajan? Miten opettajat suhtautuvat siihen, jos menee yllättäen käymään? Miten paljon aikaa pitäisi varata käyntiä varten (eli kuinka monta päivää matkaan pitäisi varata...)?

Sitten ihan yleistä: kuinka monta koulupukua lapsella täytyy olla, pärjääkö kahdella vaatekerralla? Entä mitä muita hankintoja koululainen tarvii?

Sitten tuli mieleen nämä lasten hammaslääkäri ja lääkäriasiat; onko Briteissä samankaltainen vuosittainen terveystarkastussysteemi kuin täälläkin? Itse muistelen omaa raskausaikaani siellä, silloin raskaudenajan seuranta toimi loistavasti.

Mitenkäs siellä muuten nykyään maksetaan laskut, lähetetäänkö kaasuyhtiöön vieläkin kirjekuoressa shekki?

Kyselee taas jännittyneen innostunut Unimurmeli




Älä hermoile liikaa etukäteen vaan ota asia kerrallaan kun tulevat eteen. Ekat kuukaudet voi olla rankkoja kun lapset vaatii enemmän huomiota, mutta taatusti helpottaa ajan kanssa. Lapset on kyllä hyviä sopeutumaan. Meillä seitsemän kuukautta takana ja tänään neljävuotias sanoi tykkäävänsä Lontoon kodista. Tosin kertoi syyksi sen, että oli nähnyt pupun liikenneympyrässä ;-)

jälkeen, niin lapset ja minä hyppäämme koneeseen ja tulemme kotiin (tätä ei kerrota lapsille:). Parin vuoden etäavioliitto ei tosin houkuta...

On helpottavaa lukea positiivisista kokemuksistanne kouluista. Niitä vaan on niin monta jo yhden pikkukaupungin alueella, että huh! Mistä ihmeestä sitä löytää sen sopivimman?!

No, kyllähän ne asiat yleensä tosiaan lutviutuu!

Nyt täytyy aloittaa hellävarainen englanninkielen tuputus. Kaivoin tänään vanhempieni vintiltä melkein 30v. vanhat 3.lk:n englanninkirjat esiin. " This is Jack and this is Jill..." muistattekos?

Nyt kysyn ihan triviaa: onkohan netissä mitään Suomen www. eniro. fi:tä vastaavaa palvelua, josta saisi haettua osoitteita ja puhelinnumeroja (ilmaiseksi). Haluaisin ottaa yhteyttä vanhaan työkaveriin, josta ei ole muita tietoja, kuin nimi ja asuinkaupunki.

Tuosta kielenoppimisesta vielä. Me muutimme tänne viime kesänä, jolloin poikani oli 4 -vuotias ja tyttäreni puolitoista. Syksyn nelivuotias kävi kaksi kertaa viikossa päiväkodissa puolipäiväisenä ja tammikuun alussa aloitti kirkon koulussa. Eli olemme olleet täällä kohta vuoden. Takaisin Suomeen palaamme kesäkuussa.



Poika ymmärtää englantia täydellisesti - mikään ei mene niin sanotusti ohi. MUTTA poika ei suostu puhumaan kenenkään muun kanssa englantia kuin minun. Hänellä on kavereita, yhden luona käy muun muassa säännöllisesti leikkimässä ja kaveri käy meillä, mutta poikani on hänenkin seurassaan TÄYSIN mykkä. Koulussa ei puhu mitään opettajalle tai muillekaan vieläkään, vaan kommunikoi osoitteemalla, nyökkäämällä, koputtelemalla - elekielellä siis. Ei suostu sanomaan edes Yes tai No, sanat kuulemma " juuttuu kurkkuun" . Joskus saattaa vinkaista jotain.



Viihtyy kuitenkin koulussa täydellisesti, haluaa mennä sinne ja opettajan mukaan on muuten kaikessa mukana ihan muiden tapaan. Ei ole myöskään " tyhmempi" kuin muut, esimerkiksi englannin kirjoittamisessa on taitavampi kuin englantilaiset koulukaverinsa (tästä opettaja on aivan yhtä hämmästynyt kuin minä!) Mutta hän ei vain puhu! Poika kyllä osaa puhuakin englantia, mutta puhuu VAIN ja AINOASTAAN minulle. Kun muita, siis englantilaisia, on läsnä ei puhu mitään, ei edes suomea.



Muistan kun olin lapsen ummikkona olemisesta huolissani vuosi sitten ja sain kaikilta vahvistusta, että " kyllä se lapsi kielen oppii" , nyt olen viisaampi, että lapset ovat yksilöitä ja samat säännöt ei päde kaikkiin. Olen kovasti miettinyt, että mitähän olen tehnyt väärin. Tärkeintä on kuitenkin meilläkin ollut se, että lapsi on onnellinen ja viihtyy täällä. Hän suree jo nyt sitä, että paras kaveri jää tänne.

Englanti ja koko Britania on maita, joissa kotikoulu on myös ihan laillista. Jos et itse käy töissä, ehkä voit löytää ratkaisun ainakin alkuun siitä, että pidät lapsesi kotikoulussa kunnes ovat vanhempia ja etsitte jotain harrastuksia, joissa lapsi oppii englantia. Tämä vaan ideana, jos koulu englantilainen koulu tuntuu alkuun pahalta.

muutimme englantiin kun poika oli vajaa 6-vuotias, ja silloin täysin englantia puhumaton siis. aloitti koulun kesken vuotta julkisessa koulussa, joka on sujunut tosi kivasti. tottakai alussa oli hankalaa kun ei osannut kieltä ollenkaan, mutta aika nopeasti pääsi sitten kuitenkin " piireihin" mukaan ja sai kavereita. noin 6kk jälkeen puhui englantia täysin sujuvasti ja nyt vuoden jälkeen puhuu kuin paikalliset, englantilaiset tutut sanovat ettei pojan puheesta huomaa ollenkaan etteikö olisi alkuperäinen englantilainen. meidän poika taitaa kyllä olla aika rohkea ja sosiaalinen luonne, ehkä ujo kaipaa vähän enemmän äidin tukea ja mukanaoloa alkuun, mutta lapset on kyllä todella sopeutuvaisia, suosittelen lähtemään! itse olen viihtynyt tosi hyvin, enkut tuntuu olevan ystävällistä ja rentoa porukkaa.

etsimään sitä opinahjoa...

Miten olette lähestyneet kouluja, oletteko soittaneet ja sopineet tapaamisajan? Miten opettajat suhtautuvat siihen, jos menee yllättäen käymään? Miten paljon aikaa pitäisi varata käyntiä varten (eli kuinka monta päivää matkaan pitäisi varata...)?

Sitten ihan yleistä: kuinka monta koulupukua lapsella täytyy olla, pärjääkö kahdella vaatekerralla? Entä mitä muita hankintoja koululainen tarvii?

Sitten tuli mieleen nämä lasten hammaslääkäri ja lääkäriasiat; onko Briteissä samankaltainen vuosittainen terveystarkastussysteemi kuin täälläkin? Itse muistelen omaa raskausaikaani siellä, silloin raskaudenajan seuranta toimi loistavasti.

Mitenkäs siellä muuten nykyään maksetaan laskut, lähetetäänkö kaasuyhtiöön vieläkin kirjekuoressa shekki?

Kyselee taas jännittyneen innostunut Unimurmeli

Jack ja Jill ovat hyvinkin tuttuja. Ja Spot. =)



Kannattaa keskittyä opettelemaan pikku hiljaa sellaisia sanoja, lauseita joita päiväkodissa/koulussa tarvitaan kuten esimerkiksi: Let´s go, thank you, please, sit down, stand up, playtime,naptime, storytime wash your hands, come here etc.

Omien lasten kohdalla olisin opettanut etukäteen juuri noita yksinkertaisia mutta päivittäin toistuvia sanoaja/lauseita. En vaan ollut kaukaa viisas =). Meidän lapset osasivat vaan sanoa my name is... Pari ensimmäistä viikkoa koulussa ja kindergartenissa raastoi äidin sydäntä mutta sitten yhtäkkiä tilanne helpottui ja lapset sopeutuivat.

Mutta joka tapauksessa lapset oppivat puolessa vuodessa englannin aika hyvin ja nyt 2 vuoden jälkeen taistellaan tilanteessa, että suomi on jäänyt kakkoskieleksi ja lapset puhuvat keskenäänkin englantia, se ei taas ilahduta äitiä ollenkaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat