Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

SEKTIOKAMMO

Vierailija

Sain esikoiseni viisi vuotta sitten erittäin kivuliaasti alteitse imukupin avulla. Poika oli valtavan pitkä ja häntä oli vaikeuksia saada ulos, vaikkaei painoa ollut kiun 4 300g. Nyt kuopuksen sektiopäivä lähestyy. Aluksi olin varma sektiosta, kuten lääkärinikin, sillä alatiessynnytyksestä toipumiseni vei kaksi kuukautta (siis että pystyin kunnolla liikkumaan). Nyt olen alkanut pelätä sektion komplikaatioita ja muutenkin... Miten te sektioäidit olette leikkauksenne kokeneet ja siitä toipuneet??

Kommentit (6)

Vierailija

eli 6 kk:n jälkeen pystyin kävelemään normaalisti. mutta mulla olikin ikää jo kolkyt ja risat pitkälti... Älä suotta huolehdi, kaikki menee suurella todennäköisyydellä kuitenkin ihan hyvin.

Vierailija

Sillä esikoinen syntyi hätäsektiolla, vaikkakin olin hereillä. Joten joidenkin mittapuiden mukaan se oli kiireellinen, mutta papereissa lukee hätäsektio. Ja kun tämä kaikki tapahtui todellakin sanottaisiko salaman nopeasti kaksi kuukautta ennen la niin hurja kokemus oli.



Minä en mielestäni ollut kipeä, tai olihan se haava kipeä mutta se motivaatio liikkumiseen ym. oli niin äärimmäisen suuri että se kipu jäi taka-alalle. Enhän päässyt lapseni luokse kun kävelemällä, kun osastollakan ei ollut kuin yksi pyörätuoli ja sekin aina menossa. Haava kyllä parantui todella nopeasti ja kun viikon päästä leikkauksesta sai tikit pois niin se kiristyskin katsosi kokonaan.



Kuitenkin jos saan valita niin alatiesynnytys ehdottomasti oli minusta ihanampi ja parempi kokemus. Vaikkakin alatiesynnytyksessä sain hurjan repeämän jota kursittiin kaksi tuntia kasaan ja peloteltiin ties millä pidätyskyvyn puutteellä ym. Tikkejä tuli 36 tai siinä vaiheessa lääkäri lopetti laskemisen. Kipeä en kyllä ollut tuostakaan, tai niin koin.

Vierailija

Mun poika syny sektiolla kaks vuotta sitten ja kaikki meni tosi hyvin. Toipuminen kävi paljon nopeammin, kun olisin itse ikinä kuvitellut! Sain käydä vessassa jo saman iltana, kun sektoi oli tehty ja seuraavana päivänä kävelin keskolaan katsomaan vauvaamme.

Kuudebtena päivänä pääsimme kotiin, vaikka olisimme päässeet jo edellisenä päivänä, jos vaan maidin tuotano olisi käynnistynyt nopeammin.

Nyt odotan toista ja vielä en tiedä syntyykö tämä vauva normaalisti vai sektiolla, mutta sektoista jäi kaikin puoli positiivinen kokemus.

Vierailija

2 kk haava oli erittäin kipeä. Kuukauteen ei saa nostella yli 3 kg juttuja, ei siivota ym. Järkkää toiselle lapselle hoitaja koko kuukaudeksi ettei tule ongelmia haavan kanssa.

Haavakivut hävisivät 6 kk kuluessa niin että vauvan sylissä pitäminen ei tuottanut tuskia. Minulla oli pystyviilto joten tuo suunniteltu vaakaviilto on kyllä helpompi, kuulemma.

Vierailija

Mulla oli myös järjetön sektiokammo. Tiesin jo alusta alkaen, että joudun sektioon (sairastan 1tyypin diabetesta ja n. 60% diabeetikoista synnyttää sektiolla...). Tai olin ainakin tosi varma asiasta.

No, se selvisi sitten varmaksi viikolla 36 kun vauva ei ollut kääntynyt. Kääntämistä en halunnut, koska mielestäni siihen on pakko olla joku syy, että vauva on väärinpäin. Ei se siellä huvikseen niin olisi, ja luonto yleensä järkkää tämmöiset asiat.



No kummiskin... Osastolle jouduttuani (sairastuin raskausmyrkytykseen) sektiopäivä päätettiin ja jännittäminen alkoi. Olin ihan paskajäykkänä ne 3pv ennen leikkausta.



Koko leikkaus + valmistelu sujuivat kuin unelma!!!! Ei sattunut yhtään, tietenkään, kun oli puudutus. Okei, puuduttaminen ei tuntunut kamalan kivalta, kun tärisin niin älyttömästi, että lekuri sai vasta kolmannella yrittämällä tuikattua piikin oikeaan paikkaan.



Leikkaus meni hyvin ja tosi nopeasti! N. 25min. Sen jälkeen olin tokkurassa 2h heräämössä, jonka jälkeen pääsin osastolle perheeni luokse. Isi ja tyttö odottelivat jo innoissaan.



Kun tyttö nostettiin mun rinnan päälle, niin tunsin pistävää kipua mahassa, ja mieheni huomasi, että haava oli lähtenyt uudestaan vuotamaan.

Ei siinä muuta, kuin tyttö nopeasti takaisin koppaan nukkumaan ja lekuri paikalle.

Hetken aikaa lekuri painoi haavaa, kipupiikki iskettiin reiteen ja sain sellaisen korsetin tyylisen jutun painamaan haavaa.



Seuraavana päivän mihinkään ei sattunut! SE oli tosi outoa... katetri otettiin pois, sain jo kävellä ja pitää tyttöä sylissä.



Sitä seuraavana päivänä tallustelin jo tyytyväisenä ympäri sairaalaa, kannoin vauvaa ja sain käydä suihkussa.



Tästä 4pvn päästä pääsin kotiin, missä jo siivosin, ulkoilin ja tein kaikkea ihan normaalisti. NOstella en kauheasti saanut, mutta olisin kyllä pystynyt.

Paranin siis tosi nopeasti.



Seksiä harrastettiin kotiutumisesta kolmen päivän päästä.



Älä turhaan hermoile, kyllä susta pidetään varmasti tosi hyvä huoli! Ja kipua ei kannata pelätä, koska kipulääkitys on nykyään tosi tujua.



OIkein paljon onnea pikkuisenne johdosta!!!

Uusimmat

Suosituimmat