Mä pelkään, auttakaa..oon luulosairas!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kysymys muille pelkääjille!



Täällä yksi joka pelkää kuollakseen kuolemaa ja sitä että sairastuu. Koko ajan joku oire tai epäily päällänsä.

En pelkää niinkään itseni puolesta vaan suren perhettäni.. Jos joutuvat elämään äidittöminä.



Minkälaisia oireita teillä on ja mitä sairauksia pelkäätte?



Mulla menny ihan hulluksi, tässä listää...

Rinanssa kipeä kohta ja kainalossa, kurkussa jotain ylimääräistä ja sylkeä erittyy suuhun kauheesti, huippailee, sydän muljuu, lihakset nykii ja tuntuu että on voimattomat, keuhkoihin pistää, närästää...huoh..



Mä pelkään kaikkia lihastauteja, rinta-vatsa-keuhko-kurkkusyöpää..



Tää on kammottavaa. Mitä teen.. mä en erota näit mun oireita,ne kaikki tuntuu oikeesti mun kehossa. Mä oon ihan hullu ja se ahdistaa.



Kertokaapa omia kokemuksia.PLiis!

Kommentit (8)

Vierailija

Eli mulla on kaikki oikeesti hyvin. Ihana perhe, ihana terve lapsi, koti ja kesähäät tulossa. Mutta fyysinen pelko kuolemasta vaivaa. nyt kun kaikki on vihdoin hyvin, niin pelkään kuolevani ja se on joka päiväistä ja kärsin siitä.



Fyysisiä oireita peloilleni on sydänoireet (rinnasta pisto, sydämen muljahtelut ja pelko sydänkohtauksesta)

Raajojen puutuminen, epätodellinen olo ja pelko kuolemasta.



Mut on tutkittu perinpohjin, EKG, verikokeet jne. jotka kaikki normaalit, joten sydän voi hyvin, mutta miéli maassa. Sain paniikkihäiriöön masennuslääkettä, jota en ole aloittanut, koska imetän vielä.



Paniikkikohtaus (sydänoireet, sydärinpelko) on päivittäistä.



Sori sekava teksti, mutta tässä oli vastaukseksi ja vertaukseksi omia tuntemuksia. Toivottavasti voitamme kaikki pelkomme!

Vierailija

huoletta ja rennosti! Helposti se on sanottu, tiedän. Kyllä ongelmat pitävät aina itsestään huolen, tulee kun ovat tullakseen. Onneksi tavallaan tajuat itse, että kehität noi jutut. Toisaalta jos sinulla on aikaa ajatella moisia, ei arjessa kai juuri muita huolia. Yritähän nauttia lapsistasi nyt. Lapseltani kuoli isä yllättäen kun olin puolivälissä raskautta. Nyt olen vaan päättänyt elää, ettei toinen jää arvoksi. Ei tässä vaihtoehtoja ole, kuin pyrkiä nauttimaan jokaisesta hetkestä minkä voi. Suosittelen että hakeudut psykologille juttelemaan, josko se helpottaisi. Harrasta liikuntaa, rankastikin. Sekin vähän joskus sattuu mutta huomaat kuinka kunto nousee ja kroppa kestää sekä voit henkisesti paremmin. Onkos ihan kauheita ohjeita?

Vierailija

pelkäsin myös syöpää,kuolemaa,sydänkohtausta yms..kävin myös kalliissa tutkimuksissa.pelottaa vieläkin,mutta se ei ole joka päivä mielessä..pelkään nimenomaan sitä,että olisi kamalaa jos lapset jäis ilman äitiä..:(

Vierailija

aika usein,mutta en ole antanut luuloille yliotetta,jokainen on joskus vähän luulosairas,esim.jos luet lääkärikirjaa huomaat pian että kaikki sairauden oireet sopivat sinulle ;)

Mutta sinulla nämä mainitsemasi oireet ovat varmasti pelon ja kuvitelman seurausta,eli ajattelet liikaa näitä sairauksia ja kuvittelet oireet jotka alkavat sitten muka tuntua jotenkin poikkeavilta.

Itsellänikin oli jo alaasteella tätä syöpä pelkoa,ja kirjoitin jopa päiväkirjaani sairastavani mahasyöpää (minulla oli jo silloin herkkä vatsa,joka reagoi kaikkeen esim.masennukseen,stressiin...ja oli usein kipee...)

Mutta sinun kannattaa nyt hankkia vaikka ammattiapua,kun tuntuu että nämä " oireesi" ja " sairaudet" saavat yliotteen elämästäsi!

Nyt elämään täysillä ja piupaut sairauksille,turhaan niitä nyt terveenä murehdit.

Hyvää kevättä/kesää kaikille :)

Vierailija

moikka kaikille! täällä on yks joka kans pelkäsi ennen ihan hirveesti kuolemaa ja muita sairauksia. mulla oli kans kaikenlaisia psykosomaattisia oireita (eli kun tarpeeks kuvittelee et on kipeä, niin oireita alkaa tulla myös). mutta: pääsin eroon kuolemanpelosta uskon kautta. mä ajattelen niin et se mitä ihmiset kuolemassa pelkää, on se et ei tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen ja mihin sitä joutuu. mut jos uskoo Jumalaan oikealla tavalla ja uskoo et pääsee taivaaseen niin ei tarvi mitään pelätä. mun mummo kuoli vähän aikaa sitten ja tiedän et se pääs taivaaseen. siin ei ollu mitään pelättävää. toivon et jokainen vois löytää rauhan ja elämänilon, eikä tarvis pelätä kuolemaa, koska se kuitenkin on joskus edessä jokaisella. ei sitä kuitenkaa kannata jäädä odottamaan muuten pilaa elämänsä. jaksamista kaikille pelkääville!

Vierailija


Moikka!



Mulla myös kamala pelko kaikista mahdollisista sairauksista. Kävin tämän takia lääkärissä ja selvisi että minulla on ahdistuneisuushäiriö jossa tällaiset käsittämättömät pelot kuuluvat asiaan. Itselläni vatsa oireilee jatkuvasti..närästää, kipua, polttaa..ja vaikka mitä. Myös hengenahdistus on jatkuva..nämä molemmat voivat olla ahdistuneisuushäiriöstä johtuvia niin kuin minulla. Koska kaikki muut on tutkittu ja mitään ei ole löytynyt. Toki itse en siihen usko vaan päässäni pyörii jatkuvasti mistä sairauksista nämä oikein voisivat johtua. Oireet ovat välillä hyvinkin voimakkaita ja varsinaista hoitoa ei tähän juuri ole. Masennuslääkkeitä ja rauhottavia käytetään hoitona mutta ne eivät kaikkilla auta, niinkuin minulla.



Vierailija

Hei karkkipylly. Täällä yksi 3 kk vanhan pienen suloisen pojan äiti, joka on laitokselta kotiin tulon jälkeen ollut koko ajan kipeä. Joten voit uskoa, että pelkoa on... Nautinnolliset hetket vauvan kanssa ovat muutamia päiviä ja tunteja, jolloin oma olo on ollut parempi. Ensin pakkasivat rinnat. Syy: synnytyksessä repeämät ja 2,5 l verta meni, seurauksena anemia ja sain niin hemmetisti nestettä, että riittihän siitä sitten rintoihinkin nousemaan sitä oikein kunnolla, vaan ei herunut aluksi, ei sitten millään. Särky helvetillinen, kuumeilua ja hirveä hysteria itsellä. Pikku hiljaa tilanne tasoittui vaan kas kummaa, nyt sitten on peräaukossa haavauma ja peräaukko lihasjännityksessä. Hirvittävä kirvely ja särky. Sairaalassa kerran jo operoitu ja saa nähdä uusitaanko operaatio, jos ei parantumista ala tapahtua viikonlopun aikana. Joten voit uskoa, että elämänilo vaihtunut elämänpelkoon. Mutta jos olet tällä hetkellä itse terve, niin älä hemmetissä käytä aikaasi pelkäämiseen vaan nauti joka ikisestä päivästä, jolloin heräät aamuun ehkä hieman väsyneenä mutta terveenä. Kolme kuukautta särkyä ja kipua ei paljoa naurata ja mä olen vannonut, että KUN tämä loppuu, en aio enää tuhlata yhtään päivää tyhmiin pelkoihin enkä murehtimiseen. Älä sinäkään. Ja jos sua tosi paljon pelottaa asiat niin yritä päästä juttelemaan jonkun kanssa. Oma mutsini on Mielenterveystoimistossa töissä, eikä siellä työskennellä pelkkien hullujen kanssa vaan ihan tavallisten ihmisten, jotka tarvitsevat juttelua jostakin asiasta joka heitä vaivaa. Mun kavereistakin moni on käynyt siellä ja itse olen juuri varannut aikaa juttelulle, ihan oman pelon takia ja sen takia, että on mieli mennyt hiukan matalaksi tässä sairastellessa ja varsinkin kun on tuo maailman suloisin pieni poika, jota olisi niin ihana hoitaa, mutta kun särkee koko ajan, eikä ole voimia. Se rassaa. Toivottavasti lakkaat pelkäämästä. t. Petruska

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat