Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

" Vaikeaksi" koettu raskaus johtuu psyykestä

Vierailija

Joillekkin asiat vain ovat vaikeita ja ristiriitaisia tunteita herättäviä.

Samoin ne jotka kokevat lapsensa " vaikeana" , yleensä kokevat oikeastaan oman vanhemmuutensa vaikeana.

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Mulla oli suurin ongelma nimenomaan päänupissa, kun en millään halunnut taipua kroppani tahtoon; en kokenut olevani oma itseni, kun kaikki oli niin paljon hankalampaa kuin ennen (liikkuminen, jatkuva pissahätä, kengännauhojen sitominen jne.) Eli olin ÄRTYNYT omaan kroppaani, kun se ei tahtonut pysyä päänuppini perässä...allekirjoitan ap:n väittämän tältä osin.

Vierailija

Kaikesta täytyy tehdä ihan mieletön show. Raskausaikana elämä on pelkkää vaivojen luettelemista ja valittamista; kaikille ja kaikkialla. En oikein tiedä mitä vaille vämä naiset ovat joskus jääneet, kun raskausaika täytyy käyttää täysin huomion ja myötätunnon hakemiseen. Kenellekään ei varmasti jää epäselväksi kuinka vaikeaa ja raskasta on. Kotona ja töissä ollaan niin raukkoja ja ressukoita ettei voida tehdä mitään, ihan vaan siksi että ollaan raskaana. Vaikka oikeasti ei ole mitään hätää, on ihan normaalia ettei raskaana nyt kaikki ole ihan niin kuin ennen.



Tietenkin oikeasti kipeet ovat asia erikseen, mutta ei jokaisen pienen kolotuksen ja huonon olon vuoksi koko elämän kuitenkaan tarvitse pysähtyä.

Vierailija

Kovat nivuskivut, verenvuotoja, sairaalassa makaamista ja vuodelepoa. Itse en valittanut KOSKAAN, vaan nautin joka hetkestä, pienistä potkuista ja vauvan liikkeistä. Kun raskaudestani puhutaan, sanovat muut aina; " Niin kun sulla oli se VAIKEA RASKAUSAIKA" , korjaan aina että " Ei se ollut vaikea yhtään" . Jos olisin asennoitunut niin että nyt vaivun synkkyyteen ja ai että kun on vaikeaa, olisi se ehkä voinut ollakkin. Se oli omalla kohdallani asenteestakin kiinni. Mutta ottaisin samanlaisen raskauden HETI takaisin!

Vierailija

En tajua miten jotkut haluavat tahallaan tulkita kaiken väärin. Mutta tästäkin tavallaan nähdään miten emotionaaliset reaktiot kietoutuvat heti tuohon raskaus aiheeseen.

Vierailija

Lapsi on pitkäaikaissairas elinsiirtoa odottava potilas ja mulla pitäisi olla hirvittävän vaikeaa. Ei vaan tunnu siltä. Vaikka meillä on talo täynnä lääkkeitä joita täytyy antaa muutaman tunnin välein, lapsi on vään väliä sairaalassa teholla komplikaatioiden takia, ambulanssin soittaminen on meille arkipäivää, eikä normaalista elämästä voi kuin haavelaa, kun lapsi ei edes syö itse. Kai se oma asennekin vaikuttaa.

Minä en halua viedä lastani sairaalaan intervallihoitoon(eli viikonlopuksi osastolle ilman lääkeiteteellistä syytä tai tarvetta sairaalassa oloon että saisimme kotona levätä), sillä meidän elämä on meille sitä normaalia elämää, kun kaikkeen tottuu.

Vierailija

miettiä minkäköhän lapsuuden trauman kanssa jouduin kasvokkain, kun pukamaisena ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen en tuntenut olevani aivan parhaassa iskussa enkä erityisemmin nauttinut raskaana olemisen kokemuksesta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat