Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Algeria/Suomi?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heippa!



Löytyisiköhän täältä ihmisiä joilla on algerialainen puoliso?

Ihan mielenkiinnosta vaan kyselisin että miten on yhteiselämä sujunut? Onko kulttuurieroista tullut sanomista vai oletteko päässeet kompromissiin? :) Entäs jos on lapsia, niin miten olette päättäneet esim. nimestä?



Itse olen naimisissa algerialaisen kanssa ja elelemme ihan tavallista lapsiperheen arkea. Vaikka mieheni ns.muslimimaasta tuleekin niin uskonto ei kotonamme ole kovin isossa asemassa. Emme syö sianlihaa emmekä juo alkoholia mutta muuten ei sieltä suunnalta ole " vaikutteita" kotiimme tullut. Lastamme emme kastaneet kirkkoon vaikka itse kuulunkin, päätimme että hän saa itse päättää isompana jos johonkin uskontokuntaan haluaa kuulua. Nimen suhteen käytiin alussa kädenvääntöä mutta onneksi sitten löysimme nimet jotka molempia miellyttää... ja ovat molempien kotimaassa suhteellisen yleisiä. Suomessa ja Algeriassa on yllättävän paljon " yhteisiä" nimiä... ja kauniita sellaisia.



Suurin ongelma on ollut työn saaminen.... Suomessa kun tuntuu että vaikka kuinka aktiivinen hakija olet, niin työtä ei tipu. Ja monessakin paikassa yhteystiedot, ym. otetaan ylös ja luvataan soitella mutta sittenpä ei enää kuulu mitään ko. paikasta jos ei itse ala soittelemaan perään. En tiedä, onko muut tällaiseen törmänneet?



Muutenpa tässä elellään ja olellaan ihan niin kuin muutkin... suurin ero taitaa olla se että menet minne menet niin aina saat vastata samoihin kysymyksiin: Mistä miehesi on, onko lapsesi isä ulkomaalainen, ym. Voisikin varmaan kirjoittaa pienen " tietoiskun" , ns. yhteenvedon elämästämme jota sitten jakaa jokaiselle joka on " kiinnostunut" elämästämme. ;D



Lämpöisää kesän odotusta kaikille....:)

Kommentit (8)

Vierailija

Minun mies on myös arabi mutta ei Algeriasta, hän on lähi-idästä. Meillä ei mitään sen kummempia kulttuurieroja ollut.



Minusta te olette hyvin ratkaisseet tuon uskontokysymyksen, minusta lasten tulisi muutenkin saada itse päättää uskontonsa sitten kun ovat siihen henkisesti kypsiä. Se että lapset liitetään johonkin uskontoon jo lapsena ei ole minusta oikein, itse en ole koskaan ollut kirkon jäsen johtuen vanhempieni vähän " erilaisesta" maailman katsomuksesta..



Mutta lähinnä halusin kommetoidea tuota samaa ongelmaa mikä teilläkin on, eli työttömyys.

Mieheni on saanut hyvän koulutuksen synnyinmaassaan ja toimi siellä opettajana kun me tapasimme.



Hän puhuu sujuvaa englantia (opiskeli sitäkin yliopistossa) ja oppi suomen kielen vuodessa niin että tuli sillä itsenäisesti toimeen. Ensin työnantajat sanoivat että pitää oppia kieli kunnolla ja sitten saa töitä, no kieli opeteltiin siis sitten mutta eipä töitä kuitenkaan löytynyt.



Hän haki kaikee mahdollista, ainaskin sataa työpaikka haettiin (en laskenyt niitä, mutta todella moneen paikkaan lähetettiin hakemukset netin kautta.) Tämä oli meille kummallekkin pettymys, minä luulin että siivoojiakin tarvitaan mutta eipä edes niitä töitä hänelle annettu.

Hän opiskeli päivisin ja olisi halunnut aamu tai iltatyötä, muutama tunti päivässä ja me todella tarviittiin lisärahaa!



Sitten kun töitä oli puoli vuotta aktiivisesti haettu, hän sai töitä firmasta johon olimme jatkuvasti molemmat soitelleet ja hakemuksia, niin avoimia kuin muitakin lähetetty. En ois kyllä ikinä uskonut, en siis ikipäivänä kuinka kiven alla työt ulkomaalaisille täällä on, mutta nyt uskon!



Missä minä itse työskentelen on ulkomaalainen siivooja ja hänestä pitää kaikki eikä hän mitenkään hyvin puhu suomea. Enkä oikein tajua mistä se kiikastaa, onko väärä kansalaisuus tms. syynä.

Vierailija

Sitten sen verran vielä neuvon että työharjoittelun kautta voi päästä kyllä ainakin korotetulle päivärahalle ja saada sitä työkokemusta jota työantajat ekana kuitenkin kysyy.

Niitä paikkoja saa todella helposti kun vaan kyselee esim. sairaaloista ja ravintoloista. Lisäksi siinä oppii kieltä joka on kaiken a ja o, kunnollinen kielen osaaminen on soputumisen kannalta muutenkin se kaikkein tärkein asia.



Mutta oikein aurinkoista ja ihanaa kesää teille sinne myös ja tsemppiä!

Vierailija

Hei, minä kiinnostuin. Miten tämä juttu toimii käytännössä? Onko kellään kokemuksia tästä, kertokaa te joitten miehet ovat olleet työharjoittelussa. Missä ja kuinka kauan? Mistä tämä paikka löytyi?

Vierailija

Hei!



Olemme olleet puolitoista vuotta naimisissa, ja onni kukoistaa edelleen. Kulttuurierot ovat tottakai vaikuttaneet arkeen, mutta ei sinänsä negatiivisesti. Ruokailussa on pitänyt ottaa monia asioita huomioon, mutta muut asiat ovat olleet lähes huomaamattomia. Pukeudun yhä samoin kuin aina ennenkin (en ole koskaan kovin paljastavasti pukeutunut) ja harrastan samoja asioita (en ole ikinä viihtynyt baareissa, joten ei nytkään ole siihen tarvetta). Lapsia meillä ei vielä ole, joten siinä suhteessa emme ole vielä niitä suuria kompromisseja joutuneet tekemään.



Työnsaanti on myös minun miehelleni ollut ongelmana, koska edes työhaastatteluun hän ei ole päässyt :-( Mutta asiaan vaikuttaa myös se, että hän ei vielä puhu suomea kovinkaan hyvin, joten pelkkä ulkomaalaisuus ei siis ole esteenä työnsaannille. Tosin olen kuullut ja lukenut tarinoita, että vaikka tuo suomen kieli olisi hallussa ja maisterin paperit taskussa, niin se ei vielä takaa edes siivoojan työtä. Eli ei kovin valoisalta tulevaisuus työrintamalla näytä, mutta onpa taas niitäkin tapauksia, että vähemmälläki koulutuksella on töitä löytynyt. Pitää vain yrittää sitkeästi, niin eiköhän jotain löydy :-)



Tuo tietoiskun kirjoittaminen on hyvä idea, taidankin kokeilla sitä meillekin ;-) Oikein hyvää jatkoa teille ja lämpöistä kesää :o)

Vierailija

Me kun soitimme ja kysyimme työharjoittelusta niin heti ekana tämä virkailja sanoi puhelimessa että jos isnne pizzeriaan ollan menossa työharjoittellun niin siinä ollaan tarkkoina, verot tulee olla maksettu ao.firmalla ja tarkastaja käy paikan päällä seuraamassa harjoittelua jne. muuta outoa.

Vaikka en ollut siis edes mainnut pizzeria-sanaa enkä edes mieheni nimeä vielä ja mieheni oli menossa ihan muualle työharjoitteluun eikä edes ravintola-alalle.



Sitten kun asia oli jo pitemällä, virkailija sanoi niin että monet käyttää tätä tukea hyväksi menemällä muka johonkin kaverisa firmaan työharjoitteluun ja samalla tekevät pimeetä työtä!



Virkailja antoi ymmärttää että maahanmuuttajat eivät halua työharjoittelluun yleensäkkään, mitä kyllä ihmettelen, vaikka ei siinä siis tienaa mutta saapahan työkokemusta !?!



Minun miehelleni siitä oli etua, hän pääsi sitten myöhemmin töihin tälle samalle alalle missä oli harjoittelemassakin, lisäksi hän viihtyi työharjoittelussa todella hyvin. Suosittelen.

Vierailija

Mulla on algerialainen mies. Ihan kamalaa elämää täytyy sanoa. Islam oli kaikki kaikessa ja lapset pelkäsivät isäänsä. Vihdoinkin sain eron. (Olin yrittänyt jo kaksi vuotta, mutta sain vaan huudot ja tappo uhkaukset) Nyt hän ei tiedä missä edes asumme. Elämä on rauhallista nyt.

Uusimmat

Suosituimmat