Lapseni sai diagnoosin...

Vierailija

minkä diagnoosin hän sai? Voidaan sitten alkaa antamaan neuvoja.

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Mulla kaksi dysfaattista lasta, toista ei ole vielä diagnosoitu mutta menee syksyllä tutkimuksiin. En ole kyllä ikinä osannut ihan noin asiaan suhtautua? Mielestäni heillä on vaikeus kielen kanssa ja se siinä - ei niissä mitään muuta kummallista ole! Toki heitä pitää tukea aivan eri tavalla kuin ns "normaali" lapsi mutta ei he mitään "friikkejä" ole!



T: kolmen äiti

Vierailija

että avoimesti kertoisi esim. päivähoidossa ja myöhemmin koulussa pojan diagnoosista kavereillekin. Lapsen kielellä ja lyhyesti ja ytimekkäästi, positiivisia asioita painottaen. Parhaassa tapauksessa kun siinä käy niin, että kaverit ovat että ai jaa, miettivät vähän aikaa ja sitten hyväksyvät asian. Ja tietävät, miksi esim. dysfasialapsi on sellainen kuin on.



Riskinsä tuolla kuitenkin aina lienee...

Vierailija

mitä eri juttuja teille on jo tarjottu kunnan puolesta, mutta yksi juttu puheen kehityksen rinnalla olisi tukiviittomat. palvelua tuottavat pääasiassa viittomakielen tulkit ja palvelu järjestetään kotikunnan kautta. tulkki tulee siis esim. kotiinne kerran viikossa opettamaan pääasiassa vanhempia, mutta mukana voi toki olla myös lapsi ja esim. päiväkodin henkilökuntaa yms. keitä katsotte tarpeellisiksi.



vaikka viittomia ei tarvittaisi lopun elämää saisi lapsi näin avaimet tunteidensa ilmaisuun "sanoin", eikä niitä tarvitsisi ilmaista raivareina turhautumisen seurauksena.

Vierailija

Ja friikkinä pitää ihan jokaikinen "kaveri" pihamaalla. Luuletko, että muita lapsia kiinnostaa toisen älynlahjat, jos toinen mölöttää siansaksaa ja hokee jokaiseen lauseeseen "MITÄ???"



Rakastan lastani suunnattomasti. Enkä todellakaan tahtoisi hänelle mitään leimoja. Mutta voitteko TODELLA väittää, etteikö erityislapsista olisi kuiskuttelua päiväkodin henkilökunnan piirissä, etteikö hän joudu kiusatuksi, etteikö pistä silmään kuin tikku paskasta?

Vierailija

..vaikuttaa enemmän kuin ulkopuolisten. Pystyt kehittämään lapsesi itsetunnon ja käyttäytymisen sellaiseksi, että hän pärjää kaikenlaisissa porukoissa, jos vain itse hyväksyt erilaisuuden. Tässä maailmassa on nykyään niin paljon kaikkea poikkeavaa, että epäselvä puhe/puheen heikko ymmärrys ovat pieniä ongelmia. Pitää vain suhteuttaa.

Kyllä se siitä, kun saatte kuntoutukset ym kohdalleen.

t. Voimakkaan ja pärjäävän downtytön äiti.

Vierailija

Joskus minäkin mietin, että olisi helpompaa terveen lapsen kanssa, mutta onneksi nuo tuntemukset menevät nopeasti ohi.



Halaus ja terveiset kehitysvammaisen lapsen äidiltä.

Vierailija

[Että osaisin jotenkin vain ottaa mitä minulle on annettu... ja ehkäpä sinun lapsesi eivät ole niin selvästi erikoisia kuin minun... tiedä häntä.



ap



i]Mulla kaksi dysfaattista lasta, toista ei ole vielä diagnosoitu mutta menee syksyllä tutkimuksiin. En ole kyllä ikinä osannut ihan noin asiaan suhtautua? Mielestäni heillä on vaikeus kielen kanssa ja se siinä - ei niissä mitään muuta kummallista ole! Toki heitä pitää tukea aivan eri tavalla kuin ns "normaali" lapsi mutta ei he mitään "friikkejä" ole!



T: kolmen äiti

[/quote]

Vierailija

Meilläkin on esikoinen dysfaatikko, tosin ei pahimmasta päästä, mutta kuitenkin.



Luuletko sinä ap että lapset näkevät toisesta lapsesta jonkun hiton diagnoosin? Kyllä ne leikit onnistuvat vaikka toinen ei kunnolla puhuisikaan.

Vierailija

Minä olen ollut töissä pk:ssa, jossa taatusti mälistiin kahvihuoneessa aina juuri sen yhden ryhmän erityislapsen asioista.



Oikein pahaa teki.



LH

Vierailija

Olennaista on perheen oma suhtautuminen lapsen erilaisuuteen. Itsetunnon kehittymisen tukeminen on erittäin tärkeä vanhempien tehtävä. Apua saa mm sopeutumisvalmennuskursseilta.



t. dysfaattisen ja autistisen kahden pojan äiti

Vierailija

Olen opettaja, ja tuli mieleeni eräs pahoista oppimisvaikeuksista "kärsivä" poikaoppilas. Hän oli kuitenkin hirvittävän hyvä liikunnassa ja sai ihailua osakseen koulukavereiltaan. Eikä kukaan ns. aukonut päätään hänen oppimisvaikeuksistaan - luokkakaverit tiesivät niistä, mutta poika itsekin oli esim. kielten tunneilla ns. observoija. Ja opettajana kysyin häneltä luokan kuullen vain sellaisia asioita, joita tiesin hänen hallitsevan. Hän sai siitä suuresti itseluottamusta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat