Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kolmenkympin kriisi?

Vierailija

Onko teillä ollut kolmenkympin kriisiä? Mitä siihen on kuulunut? Minulla pyörii päässä välillä todella ihmeellisiä ajatuksia. Ihmettelen näitä ajatuksiani, sillä olen aina ollut sellainen " jalat maassa" tyyppi enkä ole kauheasti korostanut tai ajatellut itseäni vaan olen " tyytynyt" vähään ja ollut tyytyväinen ja iloinen niistä asioista, joita minulla on ollut.



Olen alkanut haaveilla upeasta vartalosta (jota minulla ei ole koskaan ollut). Nuorempana ennen lapsia olin hoikka, mutta nyt olen ylipainoinen. Minua kaduttaa etten silloin hoikkana käyttänyt bikineitä

:-) Nyt yritän laihduttaa ja aloittaa hölkän uudelleen.



Joskus mietin miltä tuntuisi asua yksin vaikka Helsingin keskustassa. Miltä tuntuisi kun olisi hyvä työ, aktiivinen seuraelämä ja oma koti, jossa ei kukaan sotkisi. Tästä ajatuksesta herään todellisuuteen kuitenkin hyvin äkkiä, sillä rakastan ihanaa perhettäni!



Mietin myös sitä, että olen vielä köyhä näin kolmekymppisenäkin. Olen pettynyt itseeni ja siihen, etten ole opiskellut tarpeeksi nopeasti lasten kanssa. Minun olisi pitänyt olla jo useita vuosia hyvässä työssä eikä junnata matalapalkkatyössä vuosia.



Minulla ei ole aina täydellistä ihoa, muodikasta kampausta ja hyvin istuvia kauniita vaatteita. En järjestä ystävilleni kivoja illanviettoja vaan vietän aikaani perheeni ja muutaman hyvän ystävän kanssa. Iltaisin kun lapset nukkuvat juttelen mieheni kanssa ja luen. Eli ei kovin aktiivista seuraelämää.



Onko tämä kolmenkympin kriisiä? Mitä te muut kolmekymppiset ajattelette?

Kommentit (2)

Vierailija

Minullakin oli kolmenkympin lähestyessä sellainen " tilinpäätöksen" tekemisen vaihe eli mietin paljon sitä, mitä olen elämässä saavuttanut ja mitä vielä haluaisin saavuttaa.



Minulla kolmenkympin kriisi kulminoitui vauvakuumeeseen. Siihen asti olin saanut aikaiseksi akateemisen tutkinnon ja olin tehnyt uraa ja edennyt sillä hienosti. Miehen kanssa oltiin matkustettu ympäri maailmaa ja käytiin joka viikko ulkona syömässä, leffassa jne. Sitten vaan alkoi tuntua siltä, että jotain puuttuu. Olimme todella onnellisia, kun saimme lapsen ja vähän myöhemmin vielä toisenkin.



Kolmenkympin kohdalla täytyy muistaa, että se ei oikeasti ole ikä eikä mikään. Eläkeikään on vielä mielettömän paljon aikaa, joten mitä vaan ehtii vielä tehdä, jos uskaltaa!

Vierailija

alkoi n. 27-vuotiaana. Olen myös ollut todella jalat maassa tyyppi. En ole paljon bileksinyt. Ja olen ollut todella uskollinen. Mutta sitten alkoi valtava ihastumisbuumi. Olen ilmeisesti ihan ok näköinen. Ja naimisissa ollut jo pitkään. Mutta tosiaan nykyään huumaan itseni ihastumalla muihin. En ole mitään vielä varsinaisesti tehnyt. Ja siis sen verran " viaton" olen, että en koskaan aloita peliä. Mutta jos joku (ei nyt ihan ketä vaan) vilkaisee, niin olen aivan otettu.

Varmaan siis heikko itsetunto ja vanhenemisen ja rupsahtamisen pelkoa. Ja yrittää pönkittää itsetuntoaan tällaisella flirttailulla. Olen siis aikaärsyttävä tyyppi, eikö vaan :)

Uusimmat

Suosituimmat