Kaatuuko avioliittoni kulttuurieroihin mieheni kanssa?

Vierailija


Tässä tarinamme tiivistettynä:



Vanhempani ovat kumpikin lähtöisin rutiköyhistä perheistä. He perustivat yrityksen ja ovat tehneet kynnet verillä töitä murkkuikäisestä asti. Nyt heillä on omakotitalo, kaksi hirsihuvilaa ja varaa ostaa uusi auto parin vuoden välein.

Perheessämme on aina opetettu että turhaa ei ostella, tarkka talonsa pitää. Omalla työllä on ansaittava.

Koko suku on samanlaista, suurin osa meistä on yrittäjiä.



Mieheni on perheestä, jossa hänen vanhempansa saivat lapset teini-ikäisinä. Kumpikaan ei ole tehnyt juuri töitä, valtion avustukset on kyllä kelvanneet. On aina muiden vikaa että he ovat köyhiä eikä heillä ole mitään.

Koulutustakaan ei kummallakaan ole, paitsi kansakoulu. Kaikki raha mitä tulee, laitetaan heti haisemaan, kun " jonhonkin se kuitenkin menee" . Ja sitten valitetaan kun ruokarahat on loppu, ne meni kaljaan.

Koko suku on samasta muotista valettuja, kellään ei ole yliopistokoulutusta tai hyvää työpaikkaa. Suurin osa työttömiä, alkoholisteja jne.

Kaikesta voi puhua avoimesti, eli toisin sanoen selän takana repostellaan toisten asioita. Kesken ruokailun puhutaan kakka- räkä. ja pissajuttuja. Hyvästi ruokahalu.



Kyse on nyt siitä, että minun on vaikea tulla toimeen miesteni sukulaisten kanssa, ja hänen on vaikea tulla toimeen minun sukulaisteni kanssa.

Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti mieheni kotoa opitut piirteet, minä haluaisin säästää rahaa ja hän laittaisi sen menemään heti surutta jne. Vaikka ei välillä ole varaa ruokaan, niin silti pitäisi päästä Viroon kaljanhakumatkalle.

Hänellä on myös asenne että työtä tekemällä ei voi saavuttaa mitään, Suomessa hyvin toimeen tulevat on muka niitä perintörahoilla elelijöitä.

Hän ei suostu käymään mitään koulua, mutta töihin olen hänet saanut onneksi.

Ja miestäni taas ärsyttää se, että haluan tehdä töitä, säästää ja investoida esim. omaan taloon. Meidän pitäisi vaan olla kotona tukien varassa kuten hänen vanhempansa.



Sanokaa kestääkö tämä? Muuten rakastamme toisiamme, mutta minua oikeasti häiritsee tuo miehen asenne ja suku, jossa kukaan ei viitsi töitä tehdä!

Välillä todella kadun, että nain hänet enkä jotakuta joka haluaisi tehdä töitä kuten minä, yhteisen hyvän eteen.

Meillä on kaksi pientä lasta.



Kiitos jos joku osaa kommentoida. Olenko vaan turhan herkkä, pitäisikö vaan kestää?

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Minunkin anoppini on juuri sellainen että vihaa tai ei pidä minusta vanhempieni takia. Anopin elämä nyt on kyllä muutenkin sellaista että en voi häntä senkään takia juuri kunnioittaa, tekee sellaisia asioita joita en ymmärrä enkä hyväksy.



Miehelläni on myös yksi sellainen ärsyttävä piirre, sitä en tiedä johtuuko perheestä vai mistä. Mutta miksi pitää aloittaa ties mitä projekteja kun jokainen jää aina kesken. rakennusjuttuja siis jotakin mitä nyt tuolla autotallissa voi harrastaa, jotka aina jäävät kesken. Aidan rakennus on ollut puolessa välissä nyt vuoden. Autoon suunnittelee sitä ja tätä, mutta koskaan se ei tule lopullisesti valmiiksi.



lapsia kohtaan on minusta liian jyrkkä ja kylmä ihminen. Ei osaa olla " läsnä" vaikka nyt kotona onkin, mutta ei huomioi lapsia. On jotenkin niin itsekäs, ja tekee niitä omia juttujaan eikä huomioi meitä muita ollenkaan. Muutenkin tekee kyllä herkästi just siltä miltä itsestään tuntuu. Ei muista esim. ilmoittaa että lähteekin kaverilleen kahville, vaan minä ihmettelen että hassua auto lähti, mutta mihin...



-22-

Vierailija


olla töissä tai kotona lasten kanssa. Mies olisi halunnut elää tukien varassa, sanoin että sitten elät yksin joten suostui töihin.



ap

Vierailija

et ole todellakaan turhan herkkä! sinulla ja miehelläsi on todellakin arvomaailmoissa ratkaiseva ero: sinä olet kunnianhimoinen ja haluat taata lapsillesi hyvät taloudelliset puitteet kun taas miehesi on huolettomampaa sorttia.



teidän täytyy ratkaista tämä tavalla tai toisella. luulenpa että te, aikuiset ihmiset, pärjäisitte keskenänne mutta entäs ne lapset..?

Vierailija

Niin tai näin, en tee vielä mitään hätäistä päätöstä vaan katselen rauhassa.

Harmittaa vaan niin pirusti kun me voisimme tulla hyvin toimeen ja saavuttaa vaikka mitä, niin toinen on eri mieltä.

Jos tilanne ei muutu tai menee pahemmaksi niin mies saa kyllä sitten huolehtia ihan itsestään!

ap

Vierailija

Mun nähdäkseni sinä et (ja aiheesta) luota mieheesi raha-asioissa. Se ei ole hyvä lähtökohta perheessä, siis kun on lapsiakin. Toisekseen vaikuttaa siltä, että sinulla on vaikeuksia kunnioittaa miestäsi miehenä, ja tämä taas ei lupaa hyvää parisuhteelle.



Jos olisin sinä, lähtisin nyt tai heti. Rakkaus sotkee kuviota vähän, mutta ei se tuolla menolla kauan kestä kuitenkaa. Jatkon yritystä kannattaa harkita ainoastaan siinä tapauksessa, että miehesi tunnistaa ongelman ja sitoutuu toimimaan " kunnon" ihmisten tavoilla.

Vierailija

Ohhoh, eipä voi muuta sanoa. Tietysti monet muutkin niitä salaa odottavat, mutta harvempi sentään tekee ostoslistaa etukäteen...



Kyllä nyt olisi tosiaan asiallista tehdä sellainen testamentti, jossa vanhempasi rajaavat vävyn pois. Minulla ei kyllä asiasta ole muuta tietoa kuin se, että appi luovutti etukäteen pienen perintöosuuden lapsilleen, ja asiakirjassa rajattiin lasten puolisot pois perinnönsaajien joukosta. Ihan ok minusta.

Vierailija

noin erilaiset arvomaailmat törmää ja kunnioitus varmasti katoaa vuosien myötä.



Ja jos sinä jotain saat kasaan, mies vie, tai sen suku, sitten sun tilit tyhjiksi jos eroatte.



Tuntuu varmaan tylsältä edes olla yritteliäs kun kotona on tuollainen lusmanteri.



Itse olisin mieluummin vaikka yksin. Sorry.

Vierailija

Vaikka nyt hiertäisi vain tuo talouspuoli, niin ajanmittaan se saattaa heijastua muuhunkin parisuhteen osa-alueisiin.

Ehkä vakava keskustelu - jopa kera ammattilaisen. Saisitko miehen ymmärtämään, että tämä tosiaan vaivaa sinua, ja haluat asiat selviksi?

Vierailija


Miestä ahdistaa että haluan pitää kodin siistinä ja pitää lapsilla kuria, siis että pöydässä ei piereskellä, röyhtäillä jne.

Miehellä ei ole mitään tapoja.



Anopin kanssa en minäkään oikein tule toimeen, hän on katkera siitä kun minun vanhempani ovat saaneet kaiken " ilmaiseksi" . Jaa mistäköhän muka?

He ovat rakentaneet itse talon ja kesämökin työn ohessa, vaikka on ollut pieniä lapsia jne. Kaikki on revitty omasta selkänahasta!

ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat