ASUKASPUISTOJEN AKKALAUMAT

Vierailija

Odottelen syksyä ja tietoa siitä pääsisikö syksyllä 3v täyttävä tyttäreni kerhoon. Meillä on myös pienempi lapsi, poika, joka ei vielä seuratoimintaa varsinaisesti kaipaakaan. Asutaan keskustasta syrjässä, ja täällä on vain yksi asukaspuisto.



En millään viitsisi mennä sinne seisoskelemaan. Ensiksikin, se on tosi tylsää ja toisekseen, siellä on aina se tietty akkalauma nokat vastakkain supisemassa keskenään. Jos ei kuulu tähän ydinryhmään niin saa kyllä pysyäkin ulkopuolella. Ryhmän ulkopuolisia ei keskusteluihin oikein huolita. Yrittänyt olen joskus. Vastataan vain lyhyesti ja ' oma ryhmä' jatkaa kokoustaan.



Ilmeisesti toiminta perustuu siihen että siellä käydään joka päivä kuin töissä. Plääh, v**uttaa kun A-I-N-A samat naamat... Itse tykkään jutella ihmisten kanssa ja mieluiten myös eri ihmisten. Jotkut naiset vaan jää ikuisesti siihen ala-astetyyliin kiinni; mä ja mun bestis.



Muita samaa kokeneita?

Kommentit (12)

Vierailija

muutamia ihmisiä ja siellä ei välttämättä ole ketään silloin kuin olen siellä lasteni kanssa. Jos ap satut samaan aikaan mun kanssa puistoon niin mun kanssa voit tulla keskustelemaan ja minä tulen sun kanssa keskustelemaan :)

Vierailija

Lisäksi meidän poika on hieman ujomman sorttinen, eikä ole muiden samanikäisten poikien kanssa riehumassa. Niinpä saan sitten itsekseni seisoskella poikani lähettyvillä, kun muut poikien äidit juoruavat omien poikiensa riehuessa keskenään. Nooh, tässä asiassa olen osaani tottunut, mutta olen minäkin tuota miettinyt, että ihan kuin töihin menisi, aina samat naamat. Sillä erotuksella, että työpaikalla yleensä kuitenkin sen verran hyviä tapoja noudatetaan, että edes huomenta sanotaan.

Vierailija

Ei ne keskenään juttelevat äidit välttämättä mitään bestiksiä ole. Toiset vaan on puheliaampia kuin toiset. Tämän huomaa ihan missä paikassa vaan: toiset osallistuu mielellään keskusteluun, toiset jäävät tai jättäytyvät taustalle. Eikä se tarkoita sitä, että ne keskenään juttelevat tyypit tarkottaisivat sillä mitään pahaa " hiljaisemmille" . Itse juttelen puistossa mielelläni ihmisille, jotka juttelevat takaisin. Silloin tällöin koitan keksiä sanottavaa sellaisillekin, jotka ovat usein omissa oloissaan. Hyvin usein on kuitenkin niin, että näiden ihmisten kanssa päätyy puhumaan yksinään, kun toinen vastaa esim. vaan yhden sanan lauseilla takaisin, tai ei muuten ylläpidä keskustelua lainkaan. Kannattaa vähän tutkiskella itseään myös... Oletko sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva? Silloin sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia päästä juttuun mukaan. Mutta jos olet kovin arka ja hiljainen, niin ei toiset välttämättä -ilman siis mitään pahaa tarkoitusta- jaksa koko ajan huomioida sinua ja vetää mukaan. Kas kun puistossa, toisin kuin työpaikalla, ei usein ole solmittu sen suurempia ystävyyksiä kuin että puheliaat puhuu toisilleen.

Vierailija

Leiki lapsesi kanssa. Ota hyvä lehti mukaan ja lue sitä. Kuljeskele muualla.



Mutta joo: sisäpiirit ovat typerä ilmiö. Tietysti ymmärrän, jos esim. intiimeistä asioistaan tai perhesuhteistaan ei viitsi kaikkien kuullen käydä debattia, mutta luulisi keskustelujen sentään useinmiten kulkevan aika anonyymillä tasolla.

Vierailija

Omanikäistä leikkiseuraa ei tahdo löytyä. Ei kiinnostu alle 2v-tyttöjen jutuista ja eskariin syksyllä menevät eivät joukkoonsa huoli. Sitten juttelisi aikuisten kanssa, mutta niillä on omat ryhmät ja jutut, joten.. jätämme useimmiten väliin.

Vierailija

Ajattelin heti, että kaikki muut tuntee toisensa jo hyvin ja että saa tehdä töitä päästäkseen mukaan porukkaan. Ja höpö höpö, jotkut vaan on kovia juttelemaan ja samankaltaiset ihmiset sitten tottuvat vaihtelemaan kuulumisia. Ja itse olen huomannut, että puistossa voi sujuvasti jutella kenen kanssa vaan -ei siinä tarvitse mitään olemattomia raja-aitoja piirtää. Ja senkin olen huomannut, että joistakin äideistä ei vaan saa mitään irti, vaikka kuinka yrittää. Niiden kohdalla yleensä luovutan parin kerran jälkeen ja tyydyn vaan moikkailemaan ja hymyilemään.

Vierailija

Kohteliastahan se tietenkin on, mutta mulle riittäis vaan niitä näitä juttelu satunnaisten tuttujen kanssa. En edes välitä solmia ystävyyssuhteita, jotka sitten velvoittavat. Sitten joutuu kertomaan kaiken omista asioistaan toisten kysellessä jne. Viileät välit on paras!

Vierailija

Ei se kuitenkaan johdu siitä että olisin yhtään ylimielinen muita kohtaan, mutta olen itse aika ujo tutustumaan muihin ja musta tuntuu turvalliselta jos on " minä ja mun bestis" .



Saatan kyllä lähestyä rohkealla hetkellä " ryhmästäni" yksinäistäkin tyyppiä jos vaikuttaa mukavalta, mutta jos taas vaikuttaa kauhean vetäytyvältä tai ei tule heti ensi pyytämällä niin en varmaan yritä uudelleen. En silti paheksu jos tulet joukkoon mukaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat