Aina sama kuvio suhteissa..

Vierailija

Tapaan miehen. Mies rakastuu muhun päättömästi.

Itse aluksi häpeän miestä, etsin huonoja puolia, enkä kehtaa näyttää lähipiirille.

Kun itse alan tunte vetoa miestä kohtaan ja alkaa se pesänperustamisvaihe, kaikki tuntuu auvoisalta.

Onni kestää kuitenkin vähän aikaa. Yritän tehdä kaikkeni miehen eteen ja samalla halusin muokata hänestä sellaisen kun oma unelmani on täydellisestä miehestä. Mies ahdistuu.

Tulee riitoja. Sanon pahasti ja uhkailen.

Mies vetäytyy.

Tulen kiltimmäksi ja yritän keskustella, haluan ratkaista riidat- alan pelätä, että menetän miehen.

Yritän kaikkeni, mikään ei enää auta. Taas uhkailen erolla, jotta saisin jotain vastakaikua.

Lopulta mies lähtee. Jään itkemän yksinäni, enkä osaa laskea irti. Mies ei enää palaa.



Aina sama kaava. Olen yrittänyt murtaa sitä ja etsinyt syitä itsestäni.



En halua olla yksin ja pääsen edellisestä eroon tunnetasolla vasta kun tapaa uuden ja taas sama toistuu..



Kommentit (2)

Vierailija

Jos et rakasta itseäsi omana itsenäsi, et osaa rakastaa toistakaan ja antaa toiselle tilaa olla oma itsensä.

Joten itsetunnon kasvattamista tarvitsisit. Jospa aluksi yrittäisit olla ilman suhdetta. Pärjätä itseksesi ja tutustua itseesi. Kuka olet.

Vierailija

Kerrot lopulta aika vähän tuossa, mutta tuli mieleen kysyä, missä määrin ripustaudut ja takerrut mieheen? Miten se miehen ahdistus näkyy?



Ja hurjinta on, että paitsi käytösmallia me toistamme aina samoja miesvalintoja. Ehkäpä sinulla on taipumus rakastua sitoutumispelkoisiin miehiin???



Mutta sinä vaikutat sillä tavalla viksulta, että olet analysoinut käytösmalliasi pitkälle. Kai siihen voisi sitten vaikuttaakin, kun tietää, missä menee mönkään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat