Kuka tunnustaa: onko niin ettei sinulla ole ainotakaan ystävää? siis läheistä ystävää?

Vierailija

Minulla ei ole. kavereita on kyllä..

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

ystäviä. Kavereitakaan ei oikeastaan... miehestä ei ole kaveriksi täälläkään. Melkein hävettää ajatella, että mun puhelin ei koskaan soi - kukaan ei halua ottaa minuun yhteyttä, tulla kylään tai kutsua minua seurakseen. Mutta ei kai auta muutakun porskuttaa, jos on naama väärällä koko ajan niin ei kai kukaan uskalla mulle puhuakaan...

Vierailija

Eikä todellakaan ole paljon ystäviä tai kavereitakaan. Onneksi on paras kaveri vielä Suomessa, jolle voin kertoa ihan kaiken. Ja vaikka ei olla nähty vuosiin, niin silti ollaan toisillemme se tärkein ihminen miestemme ohella. Mutta päivittäisessä elämässä ei ole ketään oikeastaan. Kavereita on ollut itseään tyrkyttämässä, mutta ei ole minun puolelta synkannut.

Vierailija

...muttei yhtään sydänystävää :(. Haluaisin niin kovasti tavata ihmisen, jonka kanssa jakaa kaikki! Mies ei siihen enää riitä, meillä on mennyt sukset ristiin liian monta kertaa.

Vierailija

mutta kaikki asuvat yli 300 km päässä. Emme siis näekään kuin muutamien kuukausien välein, joidenkin kanssa voi mennä reilu vuosikin. Harmittaa tosi paljon, kaipaan ystäviäni ja kavereitani, mutta kaipaisin lenkkiseuraa kyllä kotipaikkakunnallenikin.

Vierailija

Sitä olen joskus miettinytkin, että miksiköhän se ystävystyminen onkin niin vaikeaa näin vanhemmiten. Toki suurimmalla osalla on jo oma elämä ja omat kuviot jotka vaativat aikaa, mutta niinhän on nuorenakin ja silloin niitä hyviä kavereita löysi melkein mistä vaan.

Vierailija

Tuntuu hassulta sanoa itseään yksinäiseksi, kun olen kuitenkin sosiaalinen ja osallistuva luonne. Toimin monennäköisissä järjestöissä ja seuroissa. Tuttuja piisaa, mutta ystäviä tai läheisiä kavereita ei ole. Oli kuin minun kirjoitukseni tuo ettei kännykkä pahemmin pirise tai eipä tuo sähköpostiluukkukaan kolise. Minulla on myös ollut todella hyviä ystäviä, mutta elämä vain meitä eri puolille suomea ja niinpä se on yhteydenpito laantunut. Toisinaan on aktiivisempiakin kausia, nyt taasen on ollut hiljaista. Ukosta ei ole mitään iloa tuolla kaveri linjalla. Olisi kyllä ihanaa löytää ystäviä tähän elämäntilanteeseen. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samanhenkisen ihmisen kanssa, mutta niiden löytyminen näin 35v on enää arpakauppaa. Siksipä varmaan roikunkin rutisemassa täällä keskustelupalstalla

Vierailija

En minäkään perhekerhosta kaveria löytänyt - tarkoitin vaan sitä yhtenä esimerkkinä mahdollisuutena. Pienillä paikkakunnilla (kuten minunkin asuinpaikkakunnallakin) on tietysti ongelma yleensä ihmisten vähyys, voi olla ettei sitä potentiaalista sydänystävää tai edes kaveria löydykään. Jos itsessä on jotain "outoa" kuten muualta muuttanut, liian vähän/liian paljon koulutusta, liian paljon/liian vähän rahaa niin jätetään helposti ulkopuolelle.

Vierailija

ei tule sellaisia "luontaisia" tutustumisen paikkoja enää... äitiyslomilla sitä oli mahdollista löyttäytyä samassa tilanteessa olevien seuraan ja siihen on mahdollisuuksiakin järjestetty. Olisko sitä myös valikoivampi? Toisaalta NYT alkaa tuntua siltä, että myös itsellä on enemmän annettavaa ja halua antaa, eikä olisi vain saamapuolella ystävyyssuhteissa... olen 36 vuotias.



t.11

Vierailija

Avioerossani kaikki ystäväni joko asettuivat ex-mieheni puolelle tai muuten lakkasivat pitämästä yhteyttä. Uusia ystäviä ei ole löytynyt. Olen jo tottunut tekemään asiat yksinäni, joten en enää osaa kaivatakaan ketään.

Vierailija

kun luin tuon 11 viestin. Juu, minä kanssa ajattelin, että kun tämän toisen parin lapsia sain 10 vuoden tauolla, että sitten siellä perhekerhossa tutustun samassa eläntilanteessa oleviin. No miten kävi. Kerhossa toiset olivat noin parikymppisiä, joten mulle tuli vähän mummo olo siinä keskustelussa. Asumme aika pienessä paikassa eikä täällä ole "lapselliselle" paljon vaihtoehtoja.

Vierailija

Kavereitakin vain yksi. Siis selalinen, jonka luona käyn 3 kertaa vuodessa kylässä. Olen surullinen, mutten tiedä mistä löytäisin ystävän.

Vierailija

Itselläkin vain muutama kaveri/tuttava, ystäviin yhteydenpito jäänyt aikanaan kun sain lapsia nuorena, monta vuotta muita aiemmin. Kyllästyn ihmisiin aika nopeasti että jos jonkun kanssa olenkin enemmän tekemisissä mutta joku luonteenpiirre alkaa ärsyttämään niin olen mieluummin itsekseni :( Haaveilen kyllä tosiystävästä jonka kanssa voisi jakaa kaiken ja jonka kanssa voisi pitää hauskaa vaikka hyvä mieskin kotoa löytyy niin se ei ole sama asia.

Vierailija

Vanhoista ystävistäni olen etääntynyt (sain lapset heitä aikaisemmin, muutimme toiselle paikkakunnalle, heidän kanssaan on mielestäni liian "muodollista" nykyään silloin kun tavataan).



Uusia, hyviä ystäviä ei muutamaan vuoteen ole tullut, vaikka lasten ja työn kautta olen tutustunut moniin ihmisiin. Neljä vuotta sitten sain uuden ystävän, mutta hänkin valitettavasti jäi toiselle paikkakunnalle ja nykyään tapaamme harvoin. Silloin kun tavataan, niin synkkaa kyllä yhtä lailla kuin ennenkin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat