Omien vanhempien uudet puolisot. Kestätkö heitä?

Vierailija

Minua on jo jonkun aikaa mietityttänyt miten muilla mahtaa olla. Jos vanhemmat ovat eronneet ja heillä on uudet puolisot, niin koetko, että he ovat kiinnostuneita sinun perheesi asioista vai menevätkö nämä uuden suhteen asiat kaikessa edelle?



Itse ajattelen, että uudelleen avioituneet helposti unohtavat omat aikuiset lapsensa ja heidän perheensä. Kiinostus lapsenlapsiin ym. ei ole samanlaista kuin jos anhemmat olisivat yhdessä. Tämä tosin lienee luonnollista, kun vain toinen on 100 prosenttisesti sitoutunut edes aikuisiin lapsiin. Äh, vähän sekavaa, mut tää on asia, joka harmittaa.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Molemmat ovat kiinnostuneita lapsistani. En usko, että ukki käyttäisi aikaansa sen enemmän, vaikka olisi yhä äitini kanssa yhdessä.

Vierailija

vanhemmat lapset. Itse tulen jotenkuten toimeen uuden puolison kanssa, mutta koen aika loukkaavana sen, että uuden puolison mielestä emme ole sukua (ja sanoo sen usein). Emme tietenkään ole verisukulaisia, mutta kyllä minulle veljeni vaimo on sukulainen ja haluan, että meillä on läheinen suhde. Olisi kiva jos voisimme vaikka leikillä puhua appeni vaimon kanssa, että hän on minun " anoppini" tms, mutta kun ei niin ei.



Uuden puolison vaikutus näkyy siinä, että emme näe kovin usein sillä hän ei ole kovin kiinnostunut tapaamaan. Emme ole tervetulleita, eivätkä he halua tulla meille. Vaari yrittää luoda jotain suhdetta lapsenlapsiinsa, mutta omat pienet lapset menevät aina edelle... He eivät koskaan esim. hoida lapsiamme eivätkä suostu siihen, että mieheni pikkusisarukset tulisivat meille yksin kylään tai esim. yökylään. Emme mekään silti koskaan ole ollut siellä yötä, emme edes aikanaan opiskelijoina...



Eniten siis harmittaa se muuri, jota välillemme luodaan. Miksei ole edes halua yrittää luoda jotain suhdetta?

Vierailija

isälläsi on uuden vaimon kanssa yhteisiä lapsia, jotka ovat sinun lastesi kanssa samanikäisiä? Olen aina ajatellut, että tollainen tilanne vie sekä sinulta että lapsiltasi oikeuden sukupolvienjatkumoon ja tukeen, joka pitäisi luonnollisesti olla. Harmi, että lapsesi eivät voi nauttia täysipainoisesta isovanhemmuudesta, kun vaarilla on isellään pienet lapset. Oikeutettua harmitusta sinulta. Juttele isäsi kanssa ja sano,että kärsit tilanteesta. Onpa moukkamainen isäsi uusi vaimo, kun noin vielä kieltäytyy ajattelemasta edes sukulaisena. Minä vaatisin että pitää ajatella kuin olisi perhettä!!! Kun on isäsi kanssa naimisiin mennyt, niin on ottanut koko paketin, eikä vain sitä, mitä itse haluaa. Nämä on juuri niitä isoja uusperheenongelmia. Ikään kuin uudessa suhteessa voisi valita vain hyvät asiat. Ei se niin saisi mennä. Nyt puhut isällesi. Täällä olen ihan kiukkuissaan puolestasi. Johtuu varmaan siitä, että itsellä samantyyppisiä kokemuksia.

Vierailija

Olen oppinut jo hyväksymään sen, etten minä ole mitään " äitipuolen" omiin lapsiin verrattuna, mutta lasteni puolesta tuntuu tosi pahalta. Kun käymme siellä, " mummmi" puhuu koko ajan omista lapsenlapsistaan ja kertoo, miten " aija" sitä ja " petri" tätä...esittelee kuvia, piirustuksia, askarteluja jne. Isä säestää tai myhäilee vieressa, ei puhu ja ylistä omiaan kuten " mummi" tekee. En ole katkera, mutta kuitenkin...

Vierailija

Hänellä on toki nämä 4 biologista, ja koska vähän kaikki ovat eronneet ja löytäneet taas uusia puolisoita niin niitä on tässä kertynyt lisää pitkä liuta. Osa on kiinostuneimpia osa vähemmän.

Tietenkin minuakin osittain harmittaa että lapsemme vaari elää samaan aikaan kun mekin tätä pikku-lapsi vaihetta uudestaan omassa perheessä. Mutta oikeastaan se on ihan kivaa, on siellä ainakin aina samanikäistä leikkikaveria ja lelujakin löytyy. Vähän tämä sukupolvien jatkumo on häiriintynyt, mutta ei kait sillä nyt niin väliä ole.

Tulemme ihan ok toimeen kaikki, mutta elämme myös vahvasti ihan omaa elämäämme, ei me tarvita enää mitään " lapsuudenkotia" , sillä meillä on omat kotimme kaikki, olemme aikuisia.

Vierailija

ja tätä naista ei voisi vähenpää napata meidän perhe, hänen neljä lastaan (ovat kaikki melko samanikäisiä meidän sisarusten kanssa) ovat aina noita parhaimpia, koen ettei meitä isän lapsia huomioida yhtään. Aika kuvaavaa että tämän naisen samanikäiselle tyttärelle (siis samanikäinen kuin minä) viedään kukkia ja lahjoja synttäreillä, minulle ei muisteta edes soittaa. Ennen kyläilimme paljonkin isäni luona, nykyään näemme 3-4 kertaa vuodessa, koska hän ei tule enää käymään meillä, emmekä me ole tervetulleita lastemme kanssa isäni luo, koska tämän naisen mielestä lapsemme sotkevat (jää sormenjäljet ovenpieliin tms).

Vierailija

Siinä mielessä serkkusi oli väärässä.



Tuosta sukulaisuudesta: mulle on vaikeaa ymmärtää, että miehen lapset on yhteisen tyttäremme sisaruksia. En osaa käyttää sanaa veli tai sisko. Jotenkin pidän vieraina, vaikka tullaankin toimeen keskenään. Sisarukset on rakkaita, miehen lapset... no, sisaruksia, muttei sillä tavoin.

Vierailija

minun ja mieheni vanhemmat eronneet ja kaikilla uudet kumppanit...

eniten ollan tekemisissä isäni ja mieheni äidin kanssa,

heidän kumppaninsa ovat mukana lastemme hoidossa ihan kiitettävästi,

mutta silti nämä uudet kumppanit ovat hieman syrjässä verrattuna " oikeisiin" isovanhempiin...

Vierailija

molemmat vanhemmat ovat uudelleen naimisissa. Tuntuu, että hän kaipaisi perhettään. Huom. Olemme vielä aika nuoria (27v) ja meillä ei omia lapsia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat