Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aspergerin syndr. vai huonosti kasvatettu 4v.???

Vierailija

Olen taas ihan epätoivoinen 4½v tyttömme käytöksestä johtuen. Hän on aina ollut " vaikea" lapsi; nukkunut huonosti ja vaatinut paljon, on luonteeltaan temperamenttinen; " äärimmäisen ihana tai äärimmäisen kamala" ;)

Hän on aina ollut kielellisesti lahjakas ja puhuu melkolailla kirjakieltä ja käyttää sanoja ja sanontoja joita muut tuonikäiset eivät juuri (ainakaan tuttavapiirissämme) käytä. Hänen tietonsa varsinkin luonnontieteistä ovat laajat ja hän keskustelee mielellään aikuisten kanssa " oikeista" asioista ja omaksuu innolla ja helposti tietoa.

Hienomotoriset taidot (piirtely/askartelu/ompeleminen) ovat hyvät, karkeamotoriset taidot heikommat (ei uskalla alkaa opetella ajamaan ilman apupyöriä eikä kiipeilemään kiipeilytelineessä).

Sosiaaliset taidot kaipaavat kehittämistä, hänellä on 1 hyvä kerhokaveri jonka kanssa leikkii, muihin ei halua tutustua. Hän ei jotenkin osaa toimia lapsiporukassa, käyttäytyy jotenkin " hassusti" välillä, ei huomioi toisia, en oikein osaa selittää.. tuntuu että muut lapset alkavat karttaa hänen seuraansa.



Nyt on ongelmaksi tullut kamala kielenkäyttö, puhuu todella rumia ihan ventovieraille ihmisillekin (vaikka lenkillä vastaantulijoille), ja saattaa näytellä rumia ilmeitä/kieltään/lällättää yms. En uskalla kohta liikkua hänen kanssaan missään kun käytös on niin arvaamatonta. Saattaa myös yhtäkkiä häipyä omille teilleen esim. kaupassa/torilla/parkkipaikalla; häntä ei voi päästää yhtään silmistään. 2 nuorempaa lastamme ovat paljon luotettavampia kuin tämä esikoinen.

Tuntuu ettei tällä lapsellamme ole jotenkin minkäänlaista häveliäisyyttä tai normaalia sääntöjen ja tapojen noudattamisen tarvetta, hän ei vaan jotenkin ole " normaali" , en osaa kuvailla miksi minusta tuntuu siltä.

Olen lukenut aspergerin syndroomasta ja osa oireista kävisi hyvinkin yhteen lapsemme käytöksen kanssa, mutta kannattaako tutkimuksiin mennä ihan näin mutu-tuntuman perusteella? Onko diagnoosista enemmän haittaa kuin hyötyä? Kun ongelmat eivät nyt niin kamalan isoja ole, mutta esim. tänään on taas ollut tosi kamalaa; tyttö on näytellyt kieltä 2-3 vieraalle ihmiselle ja yrittänyt huiskia yhtä vierasta ihmistä sählymailalla, + " normaalit" kíukkuamiset minulle ja pikkusiskon tönimiset yms., koko ilta ollaan jauhettu näitä hyvän käytöksen sääntöjä eikä mikään tunnu menevän perille.

Olenko jotenkin surkea kasvattaja vai voiko tytössä olla todella jotain muutakin ongelmaa..?????

Vastatkaa pliis ainakin aspergeristä tietävät!!! Kiitos!!!

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Kyllä siitä on enempi hyötyä kuin haittaa lapselle ;) Häntä ei varmastikaan leimata, vaan hän saa ymmärrystä käyttäytymiselleen, koska hän ei itse voi sille mitään...

Oletko tehnyt asberger testin netissä?

Vierailija

psykologille jonotetaan, lähinnä vilkkauden takia. 3v neuvolassa täti pyöritteli päätään, että lapsi onkin energinen. Olemme muuttaneet ja neuvolakin vaihtunut, onneksi. Ed. neuvolassa on vaan kirjattu ylös " vilkas" mutta aina saman hengen vetoon sanottu " lapset ovat vilkkaita" .



Tältä lapselta puuttuu täysin äly, että kaikki ei ole tuvallista. Kuten yläkerran ikkunan aikaiseminen ja siitä ulos yrittäminen. tai katolle kiipeäminen tikkaita pitkin ei ole turvallista. Eikä autoa voi pysäyttää vain sillä kun kävelee tielle ja sanoo stop. Tämä lapsi ei kävele, juoksee ja hyppii tasa jalkaa. Eikä väsy, ei sitten millään. Energiaa on vaikka kuinka. Hienomotoriikassa on puutteita, tai toisin sanoen ei jaksa edes keskittyä siksi aikaa paikalla olemiseen, että piirtäminen onnistuisi. Saksia ei uskalla edes ajatella hänen käsiinsä. palapelit ym. ovat sellaisia ettei niitä viitsitä edes katsoa. Sanalliset ohjeet pitää sanoa selkokielellä ja lisäksi " katso äitiä silmiin" niin sitten ymmärtää, tai ei ymmärrä.



Lapsi porukassa tämä lapsi vain kävelee pitkin poikin, lopulta harhailee jotakin polkua pitkin yksinään koko ajan höpöttäen. Mitään kontaktia lapsiin ei ota, ei mene leikkiin vaikka kaverit pyytäisivät. On kuin ei ollenkaan edes ymmärtäisi toisia lapsia. Mutta vaikka kuinka vieras aikuinen on lähellä niin johan ollaan " kaveria" . Eikä ikinä ole vierastanut, lähtisi ihan kenen mukaan tahansa.



raivokohtaukset ovat aivan kamalia, ja saattavat kestää tunnista neljään tuntia. Rimpuilee, huutaa, potkii ja puree. Meillä on käytössä syli-juttu jo siksi ettei lapsi satuta itseään riehuessaan. Ja kun tilanne laukeaa ei lapsi edes tunnu muistavan koko raivokohtausta.



Nukkuminen on ollut koko elämän sellaista ongelmallista. Heräilee itkemään öisin, on äärimmäisen levoton ja tippuilee sängystä.

Vierailija

Kuulostaa, että aineksia tutkimiseen olisi, mutta muuta en uskalla sanoa lasta näkemättä. (olen ' alan ihminen' )



Miksi mahdollisesta diagnoosista olisi haittaa? Sen kautta voi saada kuntoutusta ja tukitoimia, jotka helpottavat lasta, koko perhettä ja pärjäämistä hoitopaikassa. Toisilla Asperger-lapsilla on henkilökohtainen avustaja päiväkodissa jne.

Vierailija

Siinä olet kuiteVierailija:

Lainaus:


Kyllä mä ainakin haluaisin, että jos olisin jollain tavalla outo ja erilainen kuin muut, että siihen löytyisi joku ulkopuolinen selitys




Tuohon kuitenkin sanoisin, että ihan joka ikinen ihminen on outo ja erilainen ja tuntee itsensä ajoittain oudoksi ja erilaiseksi. Se ei mene niin, että on olemassa välttämättä aina yhtään selvää rajaa normaaline ja oireyhtymän välillä.



Pointti on se, että me kaikki joudumme sopeutumaan elämään yhdessä muiden kanssa. Vanhempien tehtävä on auttaa tätä sopeutumista ohjaamalla lapsiaan kasvatuksen avulla.



Jos siis taustalla on jokin spesifi oireyhtymä ja poikkeavuus, se on hyvä tutkia ja tietää, sillä se helpottaa sekä ympäristöä ymmärtämään, että vanhempia kasvatustehtävässä. Toisaalta silloinkin vanhemman pitää säätää omaa kasvatustaan, ei se vapauta kasvatustehtävästä. Päin vastoin. Vammaisten kanssa joutuu omia toimia, omaa vuorovaikutusta, omaa vanhemmuuttaan tarkkailemaan ja analysoimaan vielä paljon tarkemmin auttaakseen lastaan sopeutumaan. Siksi minusta ei ole yhtään väärin kehottaa vanhempia tutkailemaan myös itseään.

Vierailija

En kyllä tarkoittanutkaan, että kaikki akateemiset olisivat epäsosiaalisia ollenkaan, mutta ehkä asian voisi ilmaista niin, että minun havaintojeni mukaan joillakin akateemisilla vanhemmilla liiallinen painotus nk. akateemisiin asioihin, asioiden vatvominen ja pohdinta samoin kuin omaan toimintaan liittyvä epävarmuus (tieto lisää tuskaa, teenkö oikein vai väärin, olenko jyrä kun rajoitan jne) muodostaa kokoanisuuden, josta saattaa tulla lapselle aika raskas paketti. Nämä lapset oireilevat pikkuvanhasti, piittaamattomasti ja besserwisseristisesti. On tietenkin mielenkiintoinen kysmys, onko taustalla geeniperimä vai kasvatus.



Toisenlainen vanhemmuus saattaa aiheuttaa toisenlaisa ongelmia.



JA super-nanny on käsikirjoitettu, olet oikeassa, raivostuttavavälillä, mutta on siinä pointtikin.

Vierailija

siis vastasin tolle " kasille"

ap



ps. ja ei mua haittaa mitkään kommentit, on mielenkiintoista keskustella eriävistäkin mielipiteistä :)

Vierailija

Muakin välillä ärsyttää, kun vanhemmat ajattelevat, että oma " lapsi on poikkeuksellisen älykäs, varmaan sillä on as" . Toisaalta ei apn tapauksessa varmaan siitä ole kyse. Eikä minusta akateeminen koulutus tarkoita sitä, ettei voisi olla sosiaalinen.



Omalla pojallani on epäilty aspergeria tai autismia, mutta mielestäni se on aina ollut naurettava ajatuskin, eikä sitä hänellä todettukaan.



On muuten syytä muistaa, että joillain lapsilla ja aikuisilla voi olla piirteitä aspergerista, vaikkei varsinaista syndroomaa olisikaan. Etenkin tällä palstalla vallitsee sellainen kumma luulo, että kaikki ongelmat johtuvat aina jostain vammasta tai huonosta kasvatuksesta. Lapset ovat erilaisia ja se, mikä nyt menee huonon käytöksen piikkiin, voi muutaman vuoden kuluttua olla selvä merkki jostain syndroomasta tms. Kaikkia ei voi kasvattaa samalla tavoin ja ne super-nannytkin ovat amerikkalaisen, käsikirjoitetun tosi-TVn hahmoja.



Aplle voisi suositella ainakin kirjaa Nero, nörtti vai normaali? Se on nopealukuinen ja aika selkeä, vaikkei olekaan aivan uusi.

Vierailija

miksi toinen tyttömme sitten ei puhu samalla tavalla kuin esikoinen? Tietääkseni olemme kasvattaneet kaikkia lapsiamme samalla tavalla. Oikeassa olet siinä että olen vaativa, vaadin paljon itseltäni ja varmaankin myös muilta, mutta toisaalta en mielestäni vaadi kuitenkaan liikaa lapsiltani. Mikä asia erityisesti tuntui sinusta siltä että " vaadin" jotain lapseltani?

ap

Vierailija

että ilman muuta on aihetta tutkimuksiin.



Asperger-lapsen kuikuttelukohtaukset eivät ollenkaan välttämättä esiinny koulussa, kerhoissa tai päiväkodissa -ei, sitä vastoin on hyvin tyypillistä, että lapsi raivoaa tai osoittaa mieltään vain tutussa ja turvallisessa ympäristössä, kotonaan.



Tuo kielellinen lahjakkuus on tyypillistä as-ihmiselle, etenkin selkeä artikulointi ja kirjakieli. Myös tuo epätavallisen lahjakas tietovarasto on merkki siitä, että ei ihan tavallinen lapsi ole kyseessä. Lahjakkuutta selkeästi on ikäistään enemmän.



Myös epäsosiaalinen käytös on hyvin tyypillistä as-ihmisille.



Kaikenkaikkiaan aika paljon as-lapsia tavanneena ja heidän vanhempiensa kanssa jutelleena uskallan sanoa, että tuttuja piirteitä on. Kannattaa ilman muuta jutella asiasta neuvolasta: mitä aikaisemmin asiaa tutkitaan, sitä nopeampaa on apu. Ja turhia diagnooseja ja tutkimuksia ei ole.



Muista, että kyse ei ole vanhempien ylpeydestä vaan lapsen parhaasta :) Ja vielä, että as-diagnoosihan ei elämää muuta suutnaan eikä toiseen, mutta JOS lapsi sellaisen saa, häntä ja hänen erikoisuuksiaan tai ominaispiirteitään ymmärretään paremmin kouluelämässä. As ei välttämättä vaikuta koulunmenestykseen ja normaalielämään mitenkään, suurin vaikutus sillä on ihmissuhteisiin. As-ihmisillä kun usein on ns. tunnekylmyyttä; kyvyttömyyttä ottaa huomioon toisten tunteet.

Vierailija

Kysyy kasi, uteliaana?



Eihän se nyt ole yhtään tavatonta, eikä hävettävää, että kasvatus ja vanhemmuus olisi jossain kohtaa mennyt vähän vikaan.



Minä ainakin etsin ENSIKSI vikaa omista toimistani suhteessa lapseen, tarkastelen oman vuorovaikutukseni ongelmia jne. Ei sitä pidä käsittää syyllistävänä, epäonnistumisena. Siis herran pieksut, eihän meistä kukaan synny valmiina vanhempana, opetteluahan tämä on ja virheistä voi ottaa opikseen.



Ajattele Super-Nanny ohjelmaa. Ihan varma on, että niille lapsille saisi kaikille diagnoosin, niin pahasti ne oireilevat kaikki.

Vierailija

Katsooko lapsesi silmiin, kun puhuu? Entä onko hänellä jotain pakko-oireen tapaisia, esim. ei halua kosketella asioita, vaatii AINA samat vaatteet, ei kestä jotain tiettyä asioita tms? Joskus tällaiset voivat liittyä aspergeriin. Kuitenkin on ihan mahdollista, että lapsesi on " normaali" . Jotkut noista kuvailemistasi jutuista kyllä sopivat tuntemiini asperger-lapsiin, mutta sopivat myös moniin tempperamenttisiin ja uhmaikäisiin. Miksi et voisi jutella neuvolassa?

Vierailija

mutta nyt olen alkanut miettiä muutakin... En haluaisi " turhaan" viedä mihinkään tutkimuksiin, katsotaan nyt kai vielä mitä ensisyksy tuo tullessaan kun lapset menevät päiväkotiin.

Kerhon ohjaajat kyllä pitävät tyttöä ihan " normaalina" , ehkä epäilen kaikenlaista turhaan kun olen työssäni ollut paljon tekemisissä erityislasten kanssa. Oman lapsen käytöstä vaan on niin vaikeaa arvioida kun siihen jotenkin tottuu ja ei pysty katselemaan " ulkopuolelta" .

Kuulisin vielä mielelläni juttuja teiltä joilla kokemusta aspergeristä ja myös teiltä joiden lapsi on luonteeltaan " tulinen" ;) Onko " uhma" ollut ohimenevää??? Ja milloinkahan se loppuu ;)

Vierailija

Mun mielestä ap:n lapsi vaikuttaa aspergerilta. Päiväkodissa aloittaminen sen selvittää, jos ei ala parissa kuukaudessa sujua ryhmässä olo, hän varmaan on asperger.



Tutun lasta piti lähes kaikki ihan normaalina kunnes tyttö aloitti 4 vuotiaana hoidossa. Äitikin nyt vihdoin vuoden jälkeen alkaa avata silmänsä että lapsi _ei_ ole vain vilkas, vaan hoidon tarpeessa oleva asperger.

Vierailija

Lapsi puhuu kirjakieltä ensinnäkin kielellisten vaikeuksien vuoksi, toisaalta siksi, ettei pysty hahmottamaan puheen sävyjä. Asperger-lapsille on usein silmin nähden vaikeaa ymmärtää, mitä heiltä kysytään. Eli kielellinen lahjakkuus ei oikein sovi kuvaan. Mitä diagnoosien hyödyllisyyteen tulee, niin aina kannattaa lähteä liikkeelle siitä, miten asia lapseen vaikuttaa. Toisille (Asperger)lapsille on tärkeää tietää, mikä heitä vaivaa (useimmiten heräävät ihmettelemään asiaa vasta kouluiässä, joskus vasta yläasteella) ja miksi heillä on tällaisia pulmia, toisille se on vain rasite. Toisaalta diagnoosin kautta saattaa saada esimerkiksi korotettua hoitotukea ja se on sikäli hyvä, jos vaikka tulee kuntoutuksesta kustannuksia.



En nyt heti vakuutu, että tytölläsi Aspergerin syndrooma olisi, mutta eihän siitä ole haittaakaan, että hakeudut paikalliseen perheneuvolaan. Ainakin voit puhelimitse kysellä asiasta. Rohkeasti vaan, ei ne purematta niele ;-)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat