Lapsi tarhaan... huono äiti?!?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Painiskelen tässä monelle tutun aiheen kanssa, eli kyseessä on töihin lähtö. Työt alkaa syksyllä, jolloin tyttö on 10kk. Töihin lähtö ei ollut itsestäänselvyys, mutta asuntolaina ja laskut painaa päälle.



Olen kuullut murskaavaa kritiikkiä, varsinkin äideiltä jotka ovat jääneet kotiin hoitamaan lastaan. Muutenkin asiasta on huono omatunto, joten tympii moinen arvostelu.



Tytön yöheräämisen jälkeen on uni tiukassa, alkaa nämä asiat pyöriä päässä.



Heittäkääpä muutama onnistunut tarhatarina!



Hyvää kesää kaikille!

Kommentit (6)

Vierailija

Minä lähden kohtapuoliin töihin ja isä jää hoitamaan 7 kk-ikäistä lasta (+ vanhempaa sisarusta) vanhempainvapaan loppuun saakka, minkä jälkeen lapset menevät hoitoon (pph tai tarha). Erinäisiä syyllisyyden tunteita ja ties mitä kyllä kävi mielessä, mutta nyt alan olla sujut niiden kanssa. Itsestäni tiedän, että viihdyn töissä ja jo nyt kotiarki tuntuu liian rutiininomaiselta ja kaipaan työpaikan hektisyyttä, muuttuvia tilanteita ja aivasoluja rassaavia ongelmia. Töihin menossa suurin jarru on ollut se, että en ole tiennyt, miten hennoisin lapsen hoitoon pistää 9,5 kk-iässä ja pärjääkö hän siellä. Esikoinen meni hoitoon reilun yhden vuoden iässä ja hän kyllä pärjäsi mainiosti. Onneksi olen saanut paljon kannustavia kommentteja niin tutuilta kuin sukulaisilta, eikä kukaan ole ainakaan ääneen tuominnut ratkaisuani. Itse asiassa ihmiset ovat suhtautuneet tosi positiivisesti töihin lähtööni, kun isä saa jäädä lasten kanssa kotiin hetkeksi.



Ja töissä käynnin tuomitsevien kotiäitien puheilta kannattaa sulkea korvansa. Jos pitää muiden ratkaisuja tuomita, niin ei silloin varmastikaan ole aivan sinut omien ratkaisujensa kanssa.





Vierailija

Hei!

Vauvani aloittaa tarhassa elokuussa, silloin hän on 9,5 kk " vanha" . Aloitin omat epäsäännölliset työt hänen ollessa 1,5 kk ja kevään aikana hän on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti mummonsa hoidossa. Hän on siis tottunut siihen että äiti ei ole aina läsnä ja kaikki on mennyt todella hyvin tähän asti, hän on mitä tyytyväisin vauveli. Syksyllä siis oikein tarhaan, jossa myös isosisko jo on ja hoitajat siis tuttuja ja luotettavia.

Älä kärsi syyllisyydestä, suojele itseäsi olemalla kysymättä muiden mielipiteitä ratkaisustasi. Lapsi on hujauksessa jo vuoden ikäinen ja nauttii jo täysillä muiden lasten seurasta!



Terveisin, tosi hyvä äiti

Vierailija

" Jouduin" töihin, kun tyttömme oli 7-kuinen. Mieheni oli irtisanoutunut työpaikkakiusaamisen ja syrjinnän takia ja jäi kotiin hoitamaan vauvaa. Olimme jo pitkään olleet taloudellisesti vastuussa mieheni vanhemmista, mikä kiristi tilannetta. Vaikka olimme tottuneet elämään vähälläkin, kaikkeen ei voi varautua. Sittemmin mies sai töitä ja tyttömme siirtyi 10-kuisena siskoni hoitoon. 1,5-vuotiaana tyttö meni ryhmikseen.



Täytyy sanoa, että kiivainta arvostelua kuulin niiltä äideiltä, joilla kotiinjäämiselle ei ollut vaihtoehtoa (= ei ollut työtä, johon palata). Tiedän, että kaikki eivät onneksi ole tällaisia. On kuitenkin hyvä kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan ja perusteellisesti miettiä oman perheen tilanne läpi. Lapselle on tärkeää kiintymyssuhde vanhempiinsa, mutta mielestäni " lisäsuhteet" eivät ole olleet ollenkaan pahasta, vaikkeivät ehkä välttämättömiäkään. Mieheni kulttuurissa pidetään riskialttiina ja omituisena sitä, että äiti jää yksin kotiin vauvaa hoitamaan. Tämä ei ole tarkoitettu mollaamistarkoituksessa, yritän vain havainnollistaa, että asioita voi katsoa monelta kantilta.



Jatkoin imettämistä vielä puoli vuotta töihin menon jälkeen. Tyttö oli jo sairaala-aikana (keskonen) ehtinyt tottua pulloon ja erilaisiin maitoihin, joten sikälikin meillä oli helppoa. Tein (ja teen) lyhennettyä työpäivää, mikä on todella paljon auttanut omaa jaksamistani. Kannattaa miettiä, miten omaa ja lapsen arkea voisi helpottaa. Voivatko vanhemmat esim. porrastaa työaikojaan ja lyhentää lapsen hoitopäivää?

Vierailija

.. on muuten ihan totta, että kärkkäimmät arvostelijat ovat juuri olleet niitä, joilla ei ole työpaikkaa mihin palata. En ole tätä tarha-asiaa mitenkään mainostanut, mutta se tuntuu olevan kiinnostuksen aihe naapureita myöten.



Meillä lapsen tarhapäivä olisi keskimäärin 6 tuntia. Tarha oli mukava, pieni ja kodinomainen ja ennenkaikkia ihan vieressä. Ulkoiset puitteet olisi siis ihan kunnossa, kunhan tämä henkinen puolikin kypsyisi perässä. Rehellisesti sanottuna osa minustakin kaipaa " aikuisena oloa" aikuisten seurassa. Varmaan tästä syystä niitä morkkiksia tuleekin ;)



Kiitoset jo nyt kommenteista, toki luen mielelläni niitä lisääkin..

Vierailija

Itse siis olen tällä hetkellä äippälomalla(ryhmiksestä), ja pyrin olemaan kunnes poika täyttää ensi helmikuussa vuoden, siis maaliskuun 07 alussa töihin, vaikken silloinkaan haluais, mutta pakko kanssa mennä, kun on tuota asuntolainaa ja autolainaa...



Mutta siis tuohon tarhaan, käykää ihmeessä tutustumassa hyvissä ajoin paikkaan! Käykää vaikka jo kuukautta ennen kuin hoito pitäis alkaa niin pihalla, niin lapsesi näkee ja " tottuu" vähitellen hoitopaikkaan, -kavereihin ja -täteihin/setiin!



Napero

Vierailija

pohdiskelen minäkin, että kuinka huono äiti olen koska olen myös ajatellut mennä syksyllä töihin pojan ollessa kymmenkuinen. Minä tosin kuulun vielä siihen ryhmään, jolla ei ole työtä mihin palata mutta olen alalla jolla kyllä töitä riittää. Sen suhteen taidan siis olla vielä huonompi äiti...

Minä tosiaan kaipaan aikuista seuraa ja asuntolainat on jotenkin saatava maksettua myös. Ja meidän poika tuntuu kaipaavan todella paljon virikkeitä ollakseen tyytyväinen, joten ehkä päivähoito on myös siinä mielessä hyvä juttu.

Syyllisyyttä tunnen mutta toisaalta ajattelen myös että minä voin olla parempi äiti kun saan työpäivän ajan " hengähtää" tästä perheen pyörityksestä.

Vaikeita asioita eikä niistä kyllä enää kenenkään ulkopuolisen tarvitsisi syyllistää.

Mennään töihin hyvillä mielin ja ollaan oikein hyviä äitejä siitä huolimatta ! =)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat