@@@TAMMENterhojen tiistai@@@

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

etta samoilla linjoilla ollaan; myos mulla on nelja ennestaan ja yksin heidat hoitelen vaikka anoppi asuu vieressa; ja tuttua myos ettei valittaa saa!!!

Jopa mies silloin talloin ihmettelee, etta mika sun ollessa kotosalla; ihan kuin taa ei tyota oliskaan! Ja meillakin on nuo lasten ikaerotkin jo ' huolena' on teiniongelmat(14-v) ja sitten nuorimmaisen(3-v) rasittavat puuskat! Mutta kaikesta huolimatta viela viidennen haluan, ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!

-tsemppia kaikille, levinia69-

Vierailija

Alkuun [b]beijaflor[/b]:

Meillä ainakin neuvolasta sai ekalla tai tokalla käynnillä paperit joihin just piti täyttää vastaus noihin periytyviin sairauksiin lähisuvussa,joten kysyt vaan reippaasti asiasta mieheltäs,koska neuvola niin pyytää...



voin vaan kuvitella miltä tuntuu pyörittää päässään kaiken muun alkuraskauden huolen lisäksi vielä tuota murhetta..



[b]nennille[/b] myös voimia arjen pyöritykseen !



täällä on taas päivä mennyt pirun huonolla hapella,öklötää,öklöttää ja öklöttää! kaakelikaupassa tuli niin huono olo että ajattelin tajun lähtevän...kivaa



No joo,nyt tv:n ääreen..



Maria 6+1



PS: tervetuloa taas uusille!

Vierailija

Nytpäs annoin teille väärää tietoa. Pillereiden poisjättämisen jälkeen tuli tietty menkat, sit oli yksi normaali, mut lyhyt kierto välissä (eli myös toiset menkat maaliskuun lopussa) ja sitten napsahti :)



Näin ne laskut menee jo sekaisin...



Sulina

Vierailija

Tiistaipäivää vaan kaikille tammikuisille! Tämä tyttö oli hereillä jo kuudelta aamulla, alkaa menemään mahdottomaksi tämä heräily :) Tietäisittepä kuinka arkiaamuisinkin nukun kahdeksaan-yhdeksään asti peppu homeessa! Huh huh, outoa on!



Kiitos ensinnäkin kaikille jotka kertoivat omaa tarinaansa noiden tuhrujen suhteen, helpotti kyllä! Toivottavasti itselle ei niitä enää tule, eikä Ompulle tai kellekään muulle pinoutuneelle.



Muutama uusikin oli taas tullut, kuinka mukavaa! Täällä palstalla ei kyllä uskoisi että syntyvyys on Suomessa laskussa, niin monta odottavaa täältä löytyy. Mutta ehkä täällä kuitenkin vääristyy tämä todellinen tilanne kansakuntamme jatkuvuudesta, kyllä me oikeasti lisää lapsia tarvitaan. Mies sanoi eilen illalla, että ensi kesänä sitten uusi vaavi jo yrityksessä. Toppuuttelin häntä ja sanoin että kunhan nyt ensin saadaan tämä ekakin kunnialla ulos!



Eilisessä pinossa kyseltiin joko lähipiiri jo tietää uutisesta. Meillä tietää jo aika hyvin, oman perheeni ja lähimmät ystäväni. Miehen puolelta ei tiedä vielä kukaan eikä miehen ystävät. Itse olen enemmän hölpöttelijä enkä ole voinut peittää innostustani asian suhteen. Lähipiiri tietää keskenmenostani, joten he ymmärtävät kyllä realistisen tilanteen. Että mitä tahansa voi sattua.



Eilen kyseltiin myös sitä onko tammikuisissa muita pitkän linjan yrittäjiä. Minut voi tavallaan lukea sellaiseksi, koska olen ex-mieheni kanssa muutama vuosi sitten yritellyt vauvaa vuoden verran, käynyt tutkimuksissa ja saanut hoitoja. Silloin tulin raskaaksi, mutta siinä kävikin sitten ikävästi. Nyt tämän uuden avomieheni kanssa yritystä oli kolmisen kuukautta kun vaavi ilmoitteli tulostaan. Hieman pelotti ryhtyä suhteeseen tämän nykyisen mieheni kanssa, koska vaikeuksia oli ollut ja tuntui hieman epäreilulta antaa toiselle toivetta perheen perustamisesta. Mutta rehellinen olin alusta alkaen ja sanoin, että minun kanssa se ei välttämättä olekaan helppoa. Eli pieni ihmehän tämä on! Mutta jotenkin vain uskon siihen, että tämä on se ihmissuhde johon minun kuuluu nämä asiat tehdä ja se, että tämä näin helposti kävi, kertoo siitä että jonkinlaista johdatusta tämä on. En voisi olla onnellisempi!



Tulipas pitkää tilitystä, huh! Toivottavasti en pitkästyttänyt teitä ;)



Onnellinen haaveilija DreamOne

Vierailija

Honey, mullakin on varattu eka neuvola ensi tiistaille =)



Samalla on kuopuksen 1-v neuvola käynti, meillä oli täällä eilen synttärit =)

Tänään olen väsynyt, hermostuin koiralle joka ensin kusi lattialle ja sitten murisi pojalle joka yritti silittää...



Tänään huolestuttaa oma jaksaminen, mahassa kourii kun ajattelenkin ensi vuotta. Kyllä tässä äidillä on usein riittämättömyyden tunteet. Pahinta on se kun tuntuu ettei mitään saa enää tehtyä kunnolla, hutasen pahimmat lattialta ja pesen aina pyykkiä, tyhjään astioita. Oma aika on käsite mitä en enää tunne, enkä edes kaipaa sitä, enemmänkin kaipaisin tunnetta siitä että arki sujuu ja tilanne on hallinnassa, mutta suurimmaksi osaksi aikaa tuntuu siltä että on kaaos.



Huono omatunto vaivaa, erityisesti vanhimpia lapsia ajatellen, nämä pienet ottavat oman aikansa, mutta vanhemmat jäävät vähän jalkoihin, pakko myöntää.



Kun minulla nuorempana oli kaksi lasta, sain valittaa ja minua ymmärretiin. Nyt kun minulla on neljä lasta, en saa valittaa, ja jos valitan saan kuulla että sitä olisi kannattanut ajatella etukäteen jne. Koen että isoperheiset eivät saa valittaa koska ovat itse tilanteensa järjestäneet.



En ole aina valittamassa, enkä koe elämääni uhrauksena, olen vain usein väsynyt. Kuitenkin rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, ja tunnen että olen löytänyt paikkani elämässä juuri täällä ja juuri tällälailla. Kuitenkin väsyn ja huolehdin. Mutta usein tunnen että kukaan ei ymmärrä. Minulla on vain yksi tosi hyvä ystävä, jota pyysin jo tämän uuden lapsen kummiksi, hän suostui ilolla ja onkin minun tuki ja turvani.



No niin, sainhan esiin positiivisia puolia elämästäni =)



Olen päättänyt ottaa kodinhoitajan avuksi vähän ennen ja jälkeen vauvan syntymän. Meidän ihanassa kunnassa on tähän mahdollisuus, maksaa euron tunnissa =) Meillä kävi myös kuopuksen syntymän jälkeen kodinhoitaja kuukauden ajan.



Sadepäivä aina madaltaa mielen, mistähän se johtuu? Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.

Vierailija

Kiitokset Levinialle, dreamonelle ja sindalle rohkaisusta. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun huomasin että joku oli lukenut-ja ymmärtänyt!

Kiva kuulla että sinä sinda olet isosta perheestä ja tiedät siksi mitä se on ja että sinulla levinia on myös näitä teini ja uhmaikäisiä onggelma-vastakohtia. Teinit kukkuvat 22-23 ja pienet heräävät 7-8 aikoihin, koskaan ei kyllä pääse tuntemaan itseään yksinäiseksi.



Nyt varasin tukholman miniristeilyn, viikkoa ennen juhannusta, mennään miehen ja kahden vanhimman lapsen kanssa, pienet jäävät anopin luo (kerrankin) hoitoon. Saavat vanhemmat lapset tarvitsemaansa huomiota ja vähän kiitosta rankan lukuvuoden jälkeen. 9 vuotiaalla on dysfasia ja aspergerin syndrooma, eli hän joutuu kovasti tsempaamaan koulunkäynnin takia.



Olin ulkona hetki sitten kävelyllä kahden juniorin kanssa ja oi kuinka ihanan raikas sää, tuli heti parempi mieli. Huomenna tulee kaveri kylään lastensa kanssa, pitäisi siivota, mutta sitä minä sitten inhoan (ja sen kyllä huomaa). Pitäisi soittaa siivooja paikalle. Tunnin päästä lähden hammaslääkäriin, hyi kamlaaaaaa...



Raskausoireita on vähäsen, juuri se kuuluisa pahoinvointi, mutta vain jos tulee nälkä, no kuitenkin aika usein =). Onko kellään muulla oireena kova " pyörrytys" tuntuu että koko ajan heikottaa ja silmissä mustenee, tosi epämiellyttävääää. Ja tää väsmys, hyi kamalaa...



Edellisessä raskaudessa sain munuaistulehduksen, sitä pelkään nytkin, koska en tuntenut että olin saanut virtsatientulehduksen joka sitten nousi munuaisiin. Mutta kova kuume ja kovat alaselkäkivut paljastivat sairauden, sairaala reissu siitä sitten tuli. Valitettavasti munuaistulehdus voi käyynistää synnytyksen, onneksi viimeeksi sairastuin vasta rv. 38 joten se ei enään olisi ollut vaarallista, kuitenkaan synnytys ei käynnistynyt silloin, vasta rv. 40+5 kun sain oksennustaudin. Sitäkin sietää varoa loppumetreillä.



Nyt pakko ruveta tekemään jotain.



kiitos tsemppauksesta ja vointeja kaikille tammimammoille!

Vierailija

Levinia: Meillä on muutto edessä vasta tämän viikon lauantaina, mutta kyllä täällä olen pakkaillut ja kovasti muuttojuttuja järjestellyt. Voipi olla että pienoinen stressi vaikuttaa tuhruilun merkeissä. Mutta kaikki hyvin taasen ja tunne on voimakas siitä että sisällä pysytään tällä kertaa!



Nenn: Pakko kommentoida sinulle vaikka minulla ei ole käsitystäkään siitä mitä " suurperheen" pyörittäminen on. Olet varmastikin oikeassa siinä, että useampia lapsia omaavat äidit eivät saa valittaa. Yhden tai kaksi lasta omaavat saavat, koska eihän " ole voinut tietää" millaista lasten kanssa eläminen on. Tärkeintähän on kuitenkin se, mitä ITSE ajattelet ja mitä tunnet. Kuten sanoitkin, tunnet olosi juuri niin oikeaksi tällä hetkellä ja koet että olet löytänyt paikkasi. Eihän kukaan voi ottaa sitä tunnetta sinulta pois eikä kukaan voi sanoa että sinun olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Jos itsekin ajattelit epäonnistuneesi tai tehneesi vääriä ratkaisuja, tilanne olisi mielestäni eri. Silloin tilanne olisi vakavampi, mikäli äiti itsekin kokisi elävänsä " väärässä elämässä" .

Olen itse sitä mieltä, että lapset itse vaistoavat vanhempien rakkauden ja turvallisuuden tunteen, vaikka aikaa ei aina hirveästi kaikille olisikaan. Vaikka äidin aika menisikin pikkuisten ja tulevan vaavin kanssa, isommat lapset kyllä varmasti tietävät olevansa rakastettuja. Minun näkökulmani on, että lapsilla on aina kotona hyvä olla, jos he eivät joudu pelkäämään, olemaan paljon yksin tai heidän ei anneta toteuttaa itseään ikäänsä sopivalla tavalla. Toivon että pystyt nauttimaan tulevasta vauvasta etkä yritäkään olla ihmeäiti, joka ei ikinä saa väsyä!

Vierailija

Onnea kaikille tammikuisille odottajille! Mulla onneksi muutama viikko jo nyt kesälomaa. Pahoinvointia on joka päivä ja väsymystä. 6+5 (kuukatisista 7+5) tänään vasta...en muista millään miten kauan tätä kesti ekasta, 9-10 viikolle ? Täytyy lähteä puuron keittoon. Kirjoitelkaa tuntemuksia!

Vierailija

Ketju nimeltään " Tammikuisten esittelyt ja L.A.t" löytyy, josta ne esittelyt löydät ja sinne vaan omaa esittelyä mukaan.



Tervetuloa joukkoon kasvavaan!



Sulina

Vierailija

Kovasti on tammikuussa syntymässä lapsia, jos tämän palstan mukaan laskee. No sehän on vain hyvä juttu se.



Joku kyseli että vahteleeko oireet päivittäin, niin kyllä mulla ainakin. Viime viikolla voin todella pahoin ja oksensin monta kertaa päivässä. Viikonloppuna sitten ei ollut kuin lievää kuvotusta, mutta tänään sitten taas palasi tuo inhottava oksentaminen. Esikoista odottaessa en voinut ollenkaan näin huonosti. Silloin lievä pahoinvointi kesti kyllä koko raskauden ajan, joten jos nyt olis toivoa että tää vaikka loppus joskus.

Rinnat ei oo ollu ollenkaan kipeenä, kun taas esikoisesta ne kipeyty jo ennen plussaa. No ei kai näitä raskauksia voi koskaan verrata toisiinsa.



Tänään kävimme alkuraskauden ultrassa ja siellähän se möllötteli 1,5cm kokonen heppu. Sydän sykki vimmatusti. Mulla oli todella vaha tunne että kyseessä on tuulimuna. En tiiä mihin tuo tunne perustu, mutta oli kumminkin. Itkuhan siinä sitten tuli kun lääkäri sanoi että kohdussa joku kasvaa. Nyt sitä oikeestaan uskaltaa vasta iloita kunnolla tästä raskudesta. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin jota menevät vain kunnallisiin ultriin. Itse kävi mielenrauhani vuoksi alkuraskauden ultrassa ja ennen esikoista takana on myös yksi km.



Mitenkäs teillä muilla on tuon mahan kasvun kanssa. Vieläkö mahtuu vaivatta vanhat housut jalkaan, vai kiristääkö jo? Mulla aina iltapäivästä varsinkin farkuissa tuntuu että sai olla numeroa isommat. Mammahousuihin en kyllä halua vielä siirtyä. Muutaman viikon ajattelin vielä kärvistellä.



kakkuriliisa rv 8+0

Vierailija

Tosi kiva, kun uusia tammikuisia tulee koko ajan. Tervetuloa!



Minulla tänään rv 7+6 ja ensimmäinen neuvola perjantaina. Mieskin aikoi tulla mukaan, kun neuvolantäti hänetkin kutsui, jos vaan voi olla töistä pois hetken aamupäivällä.



Täällä kyseltiin, että joko ihmiset tietää raskaudestani. Meillä minä olen myös ollut se hölösuu, eli minun vanhemmat sekä parhaimmat ystäväni tietävät. Miehen puolelta ei tiedä vielä kukaan. Hieman minua jännittää miehen vanhempien suhtautuminen, sillä emme ole naimisissa, ja miehen äiti varsinkin on tietyissä asioissa aika vanhanaikainen. Emmehän ole miehen kanssa olleet yhdessäkään kuin vasta 2 vuotta.



Me ei tosissaan yritetty tätä vauvaa vielä ollenkaan. Jätin pillerit yhteisestä päätöksestä pois helmi-maaliskuun vaihteessa, maaliskuun alussa tuli menkat ja sen jälkeen niitä ei ole kuulunutkaan... Ehkäisyä lopettaessamme mietimme, että saapi vauva tulla jos on tullakseen, mutta ei aleta ottamaan paineita ja sitä tekemällä tekemään. Ja aikamoinen yllätyshän se oli, että samantien napsahti :)



Huomaan, että ajoittain minullekin tulee ahdistus siitä, kuinka selviämme, jaksamme ja pärjäämme vauvan kanssa, vaikka vasta ensimmäistämme odotan. Myös taloudellinen tilanne huolestuttaa, sillä olemme vuosi sitten ottaneet mojovan asuntolainan. Miten sitä pärjää rahallisesti, kun minä olen äitiyslomalla? Myös mietin, että katuukohan mies päätöstämme jättää pillerit pois. Olihan se varmasti yhteinen päätös, etten sitä vain itsekseni päättänyt??? Olen iloinen vauvastamme, mutta myös välillä käy mielessä, että olisi ehkä ollut kiva kokea vielä kaikkea kahdestaan miehen kanssa... matkailua yms. Onko tämä mietiskely ja pohdinta ihan normaalia vai olenko sekoamassa? Voiko raskaudesta samalla aikaa iloita ja ahdistua? Taidan olla ihan " pimee" :)



Mies on ihana, silittelee mun mahaa, katselee pienen pieniä vauvan tennareita kaupassa sekä jaksaa huolehtia siitä, kuinka voin. Viikonloppuaamuisin saan tuoremehua sänkyyn, ettei ehdi tulla paha olo :)



Raskausoireet ovat taas palanneet; tänä aamuna piti oksentaa. Nukkua voisin vaikka koko ajan. Näyttävät nämä oireet ja niiden määrä vaihtelevan päivittäin.



Sateista tiistain jatkoa kaikille ja aurinkoisempaa keskiviikkoa!



-Sulina ja " papu" rv7+6

Vierailija

Viime pe tein raskaustestin joka näytti iloisesti plussaa. Esikoinen on syntynyt 5.1.2005 ja tämän pikkuruisen LA on 28.1. Esikoisen LA oli muuten 28.12. ja yli meni sitten toisen vuoden puolelle. Eli olen onnellinen ilmoittaessani että aion sitten lisätä tätä tammikuisten ruuhkaa omalta osaltani :)

Vierailija

Tänään on täällä Turussakin sateinen ja ankea ilma :(..Kaksostenrattaat olivat unohtuneet yöksi ulos, ja nyt ovat päivän kuivaneet tossa sisällä. Samaten kesäkalustesarja ja pehmusteet ovat likomärät, nyt tosin katoksen alla..

Tänne ei ihmeempää kuulu :). Sisäpäivä on siis ollut ja lapset on ylivilkkaita ilman ulos pääsyä.

Iltapäivällä olisi kauppakeskukseen meno, lauantaisia miehen siskon lapsen ristiäisiä varten tarvis etsiä vaatetta itselle ja pojalle. Tytölle ja miehelle on jo ostettu :).

Onko muilla muuten mielialanvaihteluita? Mulla on ihan hirveästi, ja alkaa itkettää ihan pienet ja " älyttömätkin" jutut. Eka neuvola olis 9.6, samalla on pojan 1- vuotias neuvola hiukan etukäteen.



-Vilivet

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat