Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla napasahti tänään päässä. Meni hermot 2-v:n ja 2 kk:n kanssa

Vierailija

Meillä on mennyt ihan mukavasti. Ulkoillaan 2 kertaa päivässä, esikko nukku pälkkärit ja vauva miten sattuu. Yöt on välillä hulinaa, mutta niin kai se on muillakin.

Eb koskaan huuda lapsille, vaan puren hammast, jos meinaa hermot mennä uhmiksen kanssa...

Noh tänään napsahti, käskin esikon mennä helvettiin ja rupesin itkemään. Jätin vauva sitteriin istumaan ja menin toiseen huoneeseen. Siellä huusivat molemmat sitten keskenään. Soitin miehelle, joka tulikin sitten kotiin avuksi.



Olenkohan masentunut? vai vaan väsynyt?

Kommentit (15)

Vierailija

Mullakin kävi viime viikolla noin.. ja olen kanssa sitä tyyppiä, joka puree hammasta ja hymyilee ja tekee kaikkensa, että ei hermo mene ja sit tuntuu, että tulee yhtenä purkauksena... Sitten taas tiedän äitejä, jotka meuhkaa vähän joka päivä ja välttyvät sit isommilta raivareilta. Eli voisko se masennus, ahdistus, turhautuneisuus patoutua?? Mutta eiköhän tässä silti hyviä äitejä olla, ei pieni haukku haavaa tee, varsinkin, kun tietää, että toimintamalli ei kaikista järkevin!

Vierailija

Meillä oli sellainen tilanne, että kun nuorempi syntyi ja vanehmpi oli 1v6kk niin miehen työrupeama oli niin kinkkinen että jäin sitten hti yksin kotiin. vauva oli 4pv ikäinen kun jo kolmestaan päivät pyörittiin, eikä siinä tosiaan auttanut mikään muu kun purra sitä hammasta yhteen. Väsymys siinä oli niin paha, että tuntui koko maailman kaatuvan päälle, kun viikonkin eli vain 2 tunnin yöunilla ja päivällä lapset nukkuviat eriaikaan.

Vierailija

yöhulinat? Laittaisit korvatulpat korviin ja yrittäisit nukkua! Ole onnellinen, että miehesi lähti kotiin avuksesi!



Minulla oli sikäli samanlainen tilanne, että lapset imivät kaikki mehut ja jos hei olisivatkin antaneet nukkua, niin sitten alkoholistimies piti huolta siitä, että unet jäivät vähäisiksi.



Ole armelias itsellesi, huilaa aina kun voit, kotityöt kyllä odottavat!

Vierailija

On mullakin napsahdellut päässä aina silloin tällöin. Eihän tuo tietenkään suotavaa tai toivottavaa ole, mutta saa tuskin silti aikaan mitään merkittävää vahinkoa.



Risti kädet illalla ja pyydä, että sulla on kärsivällisyttä huomenna vähän enemmän. Näin mäkin olen tehnyt huonojen päivien iltana ja jostain ihmeestä seuraava päivä on mennyt oikein kivasti, vaikken tuohon rukouksen voimaan nyt erityisemmin usko...

Vierailija

sitten yrität ite olla täydellinen äiti joka ei saa koskaan huutaa ja itkeä -> masennut luultavasti tuota pikaa. Jokaisen äitiyteen kuuluu hyviä ja huonoja hetkiä ja pieni tunteenpurkaus ei tee pahaa kenellekään varsinkin jos äiti on yhtä fiksu kun ap eli poistuu paikalta kun menee hermot (laittaa esim. lapset toiseen huoneeseen turvaan ja menee ite toiseen) eikä tee lapsille mitään fyysistä pahaa. Mulla ainakin auttaa kummasti pahaan oloon se, että annan itkun tulla. Tiedätkö että suurella osaa suomalaisista on ongelmana se, että negatiivisia tunteita ei uskalleta näyttää. Sitten masennutaan ja syrjäydytään eikä kukaan tiedä ongelmista. Äitikin on ihminen ja saa itkeä jos siltä tuntuu -ja so what jos joskus räjähtää lasten kuullen!

Vierailija

Ap, tein itse viime viikolla vastaavan aloituksen, kun " koin" ihme pimahduksen ja pinna katkesi...



Olo oli tosi kurja sen jälkeen, itketti ja harmitti.



Halaus sulle, se on normaalia, että joskus väsyy. Onneksi miehesi pääsi tulemaan avuksi! Kerro nyt lapsille (jopa pienelle, vaikkei ymmärräkään) että syy ei heissä, vaikka äidillä napsahti. Lohduta ja hali heitäkin!

Uusimmat

Suosituimmat