Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millä sanoin lohduttaa surevaan perhettä!??

Vierailija

Apua, en tiedä mitä tehdä / sanoa?!?



Eräältä ystävältäni kuoli pari päivää sitten pieni poika. Vauva syntyi pahasti vammaisena, joten tietyllä tavalla ei tullut meille kenellekään yllätyksenä. Nyt on kuitenkin vaikea löytää sanoja. Puhuimme eilen illalla puhelimessa, mutta tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi.

Ystävä oli kuitekin ihan hyvillä mielin.

Nyt täällä sitten miehen kanssa pähkäillään, mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Lähetämmekö kortin, menemmekö käymään, pyydämmekö kylään?? Onko teillä arvon mammat mitään neuvoja?

Kommentit (14)

Vierailija

esitettiin surunvalittelut puhelimessa ja kysäistiin voimmeko poiketa.

Heidän toive oli että käytäisiin ja saisivat seuraa ja tämä vierailu tapahtui samana iltana kuin lapsi oli menehtynyt kotiin.



Mentiin kukkakaupan kautta ja ostettiin suruaikaan sopiva pieni kimppu kukkasia.



Juteltiin ja juotiin teet.



Ystäviä tulee tukea olemalla läsnä heidän elämässään samaan tapaan kuin aiemmin.

Vierailija

Taidamme siis vielä soittaa tänään ja kysyä voimmeko tehdä jotain.

Joku kysyi: Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa syksyllä. Senkin takia on paha mieli.

Olemme hyviä ystäviä ja poika olisi ollut ystäväni ensimmäinen lapsi.

Vierailija

Ostakaa kukkakimppu kahvipaketin kanssa ja menkää kylään. Samalla kun lähdette, kutsutte perheen kylään.



Kun juttelette perheen kanssa, jutelkaa kaikkea maan ja taivaan välillä. Antakaa tuttavanne johdatella keskustelua. Älkää väkisin pakottako häntä puhumaan lapsen kuolemasta, mutta antakaa hänen puhua, jos hän haluaa. Älkää pakottako häntä masentumaan, jos hän ei vaikuta masentuneelta, mutta antakaa hänen olla masentunut, jos hän yllättäen näyttääkin masentuneelta.



Nimimerkillä " kokemusta on" . Meillä kuoli pikkupoika muutama vuosi sitten.

Vierailija

tuntui ja muuten puhuttiin ihan vaan arkisia juttuja. Minun oli ensin vaikea tietää miten tilanteeseen suhtautua kun itselläni saman ikäinen poika jolla raskausaikana epäiltiin juuri sitä vamaa joka kaverin vauvalla sitten täytenä yllätyksenä oli ja omani taas olikin terve. Päätin itten olla ihan vaan kuuntelevena korvana ja olkapäänä jos tarve ja puhua asioista rehellisesti miten itse tunsin. Kaverini sanoi että niin oli parasta. Kyläänkin olisi menty mutta asutaan kauempana eikä olla ihan niin läheisiä että olisi meistä kuitenkaan konkreettista apua ollut surussa. Tärkeintä taitaa olla että ei pelästy toisen surua niin että hylkäisi ystävänsä oman ahdistuksen takis.

Vierailija

Eli tarkjoitan, että kortteja kyllä tulvii kauempaa. Jos te olette läheisiä ja paljon tekemisissä, menkää ihmeessä käymään. He tuskin lähtevät kyläilemään vaikka kuinka kutsuisitte. Leivo jotain hyvää tai hae kaupasta ja soita, että tulisitte kahville omien eväiden kanssa. Surija saattaa estellä, mutta sanot vaan, että ollaan jo tässä melkein pihassa joten jos nopeasti poiketaan.



Tekee ihan hyvää saada seuraa ja nimenomaan sellaisilta, joiden kanssa muutenkin olisi tekemisissä. Mutta jos olette etäisempiä kavereita, älkää tupatko. Silloin soitto voi olla hyvä tai se, että poikkeatte ovelle vaikka viemässä jonkun pienen lahjan... Mieti itse miten haluaisit ystäviesi toimivan...



T: pienen tyttärensä menettänyt äiti

Vierailija

niin minä vaan yksin kertaisesti sanoin, etten osaa sanoa enkä teidä mitä tehdä että voisin helpottaa heidän suruaan ja oloaan. Lopulta se meni siihen, että minä vain olin paikalla, ettei tarvinnut äidin olla yksin. Kuuntelin ja autoin kotitöissä. Olin laittamassa lasta arkkuun äidin kanssa, teimme hautajaisia yhdessä, leivoimme ym. Olin siinä apuna ihan kaikessa.

Uusimmat

Suosituimmat