Imetysongelmat, miten ehkäistä toisen kanssa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heippa!



Esikoisen imetys lopahti heti alkutekijöihinsä 3 viikon jälkeen (syynä kokemattomuus, matalat ja rikki menneet rinnanpäät ja imetyskipu).



Nyt kun toinen vauva on haaveissa (tai jo masussa), mietin kuumeisesti, miten voisin ehkäistä vastaavat ongelmat toisen kanssa. Mataliin rinnanpäihin olen nyt testaamassa Aventin Nipletteä.



Onko kellään kokemusta tuosta Nippletestä? Onko tulos ollut pysyvä? Kuinka paljon olette käyttäneet sitä vuorokaudessa? Töissä ollessa kun ei oikein kehtaa pitää ;), sen verran kireitä vaatteet kuitenkin on, että läpihän tuo näkyisi...



Onko muilla samoja mietteitä, mitä toisen kanssa tulisi tehtyä toisin? Se imetyksen epäonnistuminen vaan masensi niin paljon, että haluaisi nyt tehdä vieläkin enemmän kuin ekalla kerralla... Tiedä sitten, mitä pystyisin tekemään (muuta kuin valmistaustua henkisesti " koitokseen" )...

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Siitä Nippletestä ei minulla ole kokemusta... mutta kannustan yrittämään sitkeästi imetystä kuten edellinenkin. Vaikka ensimmäisen imetys ei ole onnistunut toiveittesi mukaan, toinen voi olla ihan toista. Asennoidu siihen, että imetät, anna itsellesi ja vauvallesi aikaa, pyydä jo ennalta lähipiiriäsi tukemaan sinua, pyydä/vaadi niin synnytyssairaalassa kuin neuvolassakin asiaan apua ja tukea.



Yhdyn Marrastoiveeseen hänen kommenteissaan! Itselläni ei ollut pahoja ongelmia imetyksen kanssa, tai en niitä ainakaan sellaisina pitänyt. Asennoiduin niin, että IMETÄN, mutta toisaalta olin valmis myös tekemään toisin, jos se ei olisi jostain syystä onnistunutkaan. Ehkä sekin vaikutti. En siis stressannut liikaa imettämisestä.



Itselläni on (tai ainakin oli) matalat (lähes sisäänpäinkääntyneet) rinnanpäät. Esikoista odottaessa asiasta neuvolassa mainitsin ja täti rintojani vilkaistuaan totesi, että kyllä vauva niistä kiinni saa. Eli älä siitä huoli, rinnat kyllä ajan kanssa mukautuvat ja vauva todellakin saa niistä kiinni. Suurena apuna minulla oli rintakumit, joita käytin jo sairaalassa. Auttoivat mielestäni rintojen haavaumiin yhtä lailla kuin vauvaa aluksi tarttumaan rintaan. Myös minulla vauva hiukan suosi toista rintaa, mutta sitkeästi vain tarjosi *huonompaakin*. Itse vannon Lansinoh-voiteen nimiin! Saa apteekista (aika kallista, mutta sen arvoista). Voide on riittoisaa, auttaa kipeisiin rinnanpäihin ja mikä mukavinta, sitä ei tarvitse pestä pois imettäessä! Myös ilmakylvyt tekevät rinnoille hyvää. Itselläni esikoisen aikaan oli tyyliin ' kerran kuussa' rintatulehdus ja siitäkin huolimatta imetys sujui hyvin (vaikkakin sillä hetkellä tosi kivuliasta, mutta imettäminen myös kipua helpotti).



Rintakumeja käytin siis alkuun ja myöhemminkin, jos rinnat menivät huonoiksi. Noin parissa kuukaudessa rinnat olivat sopeutuneet sen verran hyvin imetykseen (samoin kuin vauva), että pärjäsin ilman kumeja. Lansinoh-voidetta käytin aktiivisesti alussa ja tarvittaessa myöhemmin.



Muista myös yrittää olla jännittämättä ja hermostumatta. Vauva aistii sen todella helposti ja homma voi mennä hankalaksi. Esikoisella oli noin kolmikuisena vahva rintaraivari ja silloin itseltäni meinasi mennä hermot. Mutta silloin aina katkaisin imetyksen ja kokeilin hetken päästä uudelleen. Yleensä helpotti.



Toiset sanovat, että pullosta vauva saa helpommalla maitoa ja imuote on muutenkin erilainen kuin rinnasta. Eli että vauva voi alkaa hylkiä rintaa, jos saa pulloa. Varmaan vauvakohtaista. Meillä esikoinen sai aluksi alkuongelmien vuoksi maitoa myös pullosta, mutta oppi kuitenkin rintaan niin, ettei myöhemmin pulloa huolinut. Kakkonenkaan ei ole koskaan pulloa kelpuuttanut. Jos pakko antaa maitoa muuten, voit kokeilla hörpyttämistä. Yleensä vauvat oppivat sen melko helposti.



Tulipas selitystä =) Uskon, että pärjäät, kun halusi imetykseen hyvä. Ja muistat olla rauhallinen etkä aseta itsellesi liian korkeita tavoitteita. Lähde päivä kerrallaan =)

Vierailija

En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta minusta tärkeintä imetyksen onnistumisessa (jos siis ei kuulu siihen pariin prosenttiin naisista, joilla maito ei nouse) on oma asenne. Siitä riippuu aika paljon!



Itselläni oli esikoisen kanssa se asenne, että minähän imetän! Maito nousi kohisten ja sen kannalta kaikki oli ok. Meillä ongelmia kuitenkin oli ekojen kuukausien aikana ihan riittävästi, vaikka maitoa siis koko ajan tulikin tarpeeksi.



Ensiksi vauvan imuote: meillä vauva ei saanut toisesta rinnasta kunnon imuotetta ja siksi hän suosi toista rintaa. Tähän auttoi meillä rintakumi; vauva sai kunnon otteen ja maitoa myös tästä " huonosta" rinnasta.



Kipu: Ekat 2kk sattui joka ainoalla imetyksellä. Mutta oma äitini oli minua tästä varoittanut, joten ei tullut yllätyksenä, enkä siitä jaksanut sitten sillä tavalla välittää (vaikka siis ne kaksi ekaa kuukautta imetin joskus tuskan hiki otsalla ja kyyneleet silmissä... Vauva kuitenkin nautti, joten se korvasi kaikki omat " tuskat" .



Rintojen haavaumat: Minullakin rinnanpäät meni rikki ja vuosivat verta. Niihin auttoi minulla Bepanthen, jota laitoin jokaisen imetyksen jälkeen rintoihin. Lisäksi annoin paljon ilmakylpyjä. Rintakumi auttoi tähänkin, kun se vauvan imu ei tullut suoraan nänniin. Jotkut sanovat, että Lashinol (kirjoitetaankohan noin?) voide olisi rinnoille todella hyvää!



Näiden lisäksi oli ongelmaa rintatulehduksista ja rintaraivareista... Mutta silti meillä oli todella onnistunut imetys :) Ekojen 2kk jälkeen loppui kipu, vauvan imuote parani kuin itsestään ja rinnat tottui imemiseen, eivätkä rinnanpäät enää rikkoutuneet. Nuo on niitä alkuvaikeuksia, joiden yli päästyä yleensä homma alkaa luistaa kuin itsestään!



Jos etukäteen jo tsemppaa itseään, että kestää ne kuukauden-pari vaikka päällään seisten, niin sitten ollaan jo aika pitkällä ;) Mutta siis väkisellä ei tietenkään, se oma HALU imettää on aika tärkeä. Jos se puuttuu, niin kaikki imetyksen eteen tehtävä tuntuu uhraukselta ja vaativalta ---> äiti tuskastuu ja turhautuu. Jos taas hommaa itse haluaa tehdä ja motivaatio löytyy, niin nuo " uhraukset" ei ole mitään uhrauksia ollenkaan!!! Ne on vain pieniä, ylitettävissä olevia esteitä.

Vierailija

Siellä on enemmänkin, äitien kirjoittamia artikkeleita ym. vertaistukea. Osoite on

imetystukilista.net





# Ihokontaktin merkitys

# UUSI! Imetys -aloita oikein

# Imetysapulaitteen käyttö

# Imetys ja muut ruoat

# Imetys ja vastasyntyneen keltaisuus

# Imetys ja vauvan vatsavaivat

# Imetys ja äidin työssäkäynti

# UUSI! Imetystiedon syyllistävyys

# Kiinteiden aloittaminen

# Kipeät rinnanpäät

# Korvikeruokinnan haittavaikutuksia

# Kuinka voit tietää ettei terveydenhuoltoalan ammattilainen tue imetystäsi?

# Mitä tehdä kun maito ei riitä?

# Rinnalle auttaminen

# UUSI! Rinnan painaminen imetyksen aikana

# Saako vauva tarpeeksi maitoa?

# Taaperoimetys - miksi ihmeessä

Vierailija

Rintaraivarit...



Eli meillä rintaraivarit johtui siitä, että maitoa tuli liikaa, siis suihkuamalla. Vauvan ei tarvinnut kuin muutaman kerran imaista, niin maitoa alkoi tulemaa kamalaa vauhtia. Eihän vauva ehtinyt nielaistakaan edellisiä maitoja kun jo uutta pukkasi suuhun... Ja tästä vauva hermostui ja alkoi huuto.



Mutta meillä auttoi tutin kanssa temppuilu! Eli kun vauva alkoi huutaa, laitoin äkkiä tutin suuhun. Vauva tyyntyi ja imi tuttia rauhassa. Kun oli rauhoittunut irroitin tutin sormella vauvan suusta ja vaihdoin tilalle rinnan. Vauva otti taas muutaman imun, sai maitoa, alkoi suihkuta, huutoa, tuttia, tissiä, tuttia tissiä... Välillä meni pidempi väli, ennen kuin huuto alkoi, välillä se alkoi heti parin imun jälkeen. Kun maitoa kuitenkin tuli niin kovalla vauhdilla ei imetyksessä kauaa mennyt, vaikka tutin kanssa temppuiltiinkin.



Pahintahan noihin rintaraivareihin on se, jos tarjoaa pullosta (siis jos haluaa imetyksen jatkuvan). Silloin vauva huomaa, että pullosta se maito tulee kivasti sopivalla tahdilla, ei liian nopeaa eikä liian hitaasti... Ja alkaa ehkä rinnan hylkiminen.



Meillä näitä raivareita kesti sen pahimman suihkuamisen ajan, eli muutama kuukausi. Toki suihkuamista helpotti myös se, että ensin tyhjäsi käsin enimpiä maitoja pois, mutta meillä sekään ei välttämättä tehonnut, tissit tykkäsi vaan tuottaa sitä maitoa niin kovalla vauhdilla.

Vierailija

Minulla kun oli kaikki mahdolliset ongelmat imetyksessä ja siksi epäonnistuin heti alkuunsa.



Lapsi syntyi sektiolla. Maito ei tuntunut nousevan eikä lapsi oikein osaavan imeä. Neljäntenä päivänä sain jotain maitoa nostattavaa lääkitystä ja sen verran se vaikutti, että ainakin maito tuntui pakkautuvan. Lääkitystä jatkettiin viikko ja sen jälkeen rinnat lösähtivät, ihan kuin ei enää tulisikaan maitoa, varmaan kyllä tuli ainakin jonkin verran, mutta usko meni itseltä.



Lapsi ei siis tosiaan osannut imeä. Huusi vain rinnalla ja väkisin sai tunkea tissin suuhun ja pitää sitä siellä. Välillä otti muutaman imaisun, sitten taas irroitti ja sama taistelu uudestaan. Välillä torkahteli rinnalle kun väsyi taisteluun jne. Mutta itse olin ihan zombie, koska suurin osa vuorokaudesta meni imettämiseen, lapsi torkkui sylissä ja hiukan herättyä taas yritettiin imettää. Rinnat oli verillä väärästä imuotteesta ja maitoakaan ei varmaan tullut tarpeeksi kun ei lapsi kerta kaikkiaan osannut imeä.



1 kk vanhana neuvolasta sitten käskettiin antamaan korviketta, koska lapsen paino ei noussut. Siitä sitten alkoikin imetyksen loppukierre, lapsi ei huolinut enää rintaa ollenkaan ja pumppaamisella en saanut mitään talteen, seurauksena oli maidon lopullinen tyrehtyminen ennen 2 kk ikää.



Paniikkia tulevaa imetystä ajatellen koen, koska en todellakaan tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Kierre on jo valmiiksi olemassa, lapsi ei osaa imeä, jonka seurauksena rinnat eivät saa stimulaatiota ja maitoa ei tule, minkä seurauksena taas lapsi ei sitäkään vähää innostu imemisestä. En siis edes tiedä, tulisiko minulta maitoa jos lapsi osaisi imeä.



Toisaalta panikoin jo nyt, koska tiedän, että anoppi aloittaa hyvissä ajoin imetyssaarnat. Hän on itse imettänyt jokaista lastaan vuoden ja sain totisesti esikoisen kohdalla kuulla monen monituista saarnaa laiskuudestani ja piittaamattomuudestani, kun en imettänyt. Se alkuaika esikoisen kanssa oli kerta kaikkiaan painajaista, imetys vei mielenrauhan ja kaiken ajan ja lisäksi vielä anoppi saarnasi asiasta, en ole koskaan varmaan itkenyt niin paljon kuin sinä aikana. Pelottaa jos sama on edessä tälläkin kertaa.

Vierailija

Jos maitoa rinnoista ei irtoa, niin siinä ei paljoa äidin tahto ja asenne auta ;)



Lähinnä tässä oli kyse siis muista imetykseen liittyvistä ongelmista kuin maidon riittävyydestä.



Mutta se on vielä ihan pakko sanoa, että lypsämällä/pumppaamalla saatu maitomäärä ei vastaa sitä määrää, minkä vauva saa rinnasta imemällä. Vauvan imu on jotain ihan muuta kun sitä verrataan pumppuun.

Vierailija


Kommentoin tähän vaikka asia on tosi arka, niin minulle kuin muille äideille.

Toivon että kukaan ei loukkaannu tekstistäni, yritän huolella kirjoittaa niin ettei tule mitään sellaista josta joku vetää palkokasvia nenään.

Jos kuitenkin loukkannut, pyydän kovasti anteeksi!



Esikoiseni imetys epäonnistui. Imetin yhden kuukauden osittain, ja sitten siirryin pumppaamaan ja antamaan maidon pullosta lapselle.

Minua itketti kovasti se, että täällä oli vallalla asenne " se onnistuu jos asenne on oikea ja yrität kaikkesi" .

No, minä yritin kaikkeni. En usko että moni nainen on koskaan tehnyt niin paljon työtä imetyksen eteen. Silti epäonnistuin!

Mutta olen sinällään tyytyväinen, että tein ihan kaiken mitä ikinä olisi voinut tehdä ja harva olisi kehdannut, se lohduttaa hiukan.

Imetys ei mielestäni ole asenteesta kiinni, vaan monesta muusta asiasta.

Itselläni ratkaiseva asia oli varmasti tiedon puute, ja se etten saanut tukea ja tietoa mistään.

Neuvolassa ja sairaalassa ei autettu ollenkaan, olin täysin omillani.



Nyt odotan imetystä hiukan kauhunsekaisin tuntein.

Suoraan sanottuna ei tekisi mieli yrittää ollenkaan, mutta onneksi on monta kuukautta aikaa psyykata itseään taas siihen hemmetinmoiseen työmäärään ja turhautumiseen, kipuun yms.



Halusin nyt vain lohduttaa ja sanoa, että ymmärrän täysin ja toivon että kaikki menee hyvin! Tsemppiä sinne ja onnea vauvasta :)

Vierailija

Netti on hyvä lähde ja kirjojakin on. Vaikka imetys on luonnollinen tapahtuma, ei se kyllä helppoa välttämättä ole. Ninkuin ei synnytyskään!



MUTTA: lukekaa ihmeessä imetyksestä ja liittykää vaikka imetystukilistalle lukemaan niitä kymmeniä sähköposteja joita tulee päivittäin vaikka ihan viikon ajaksi, niin saatte lisää tietoa ja tukipaikan imetykseen liittyen.



Esim. se fakta, että maidon koostumus ei ole sama yhden imetyksen ajalla: ensin tulee vetisempi janonsammuttajamaito, ja vasta n. 15 min. jälkeen alkaa se rasvaisempi takamaito, joka nostaa vauvan painoa, herua. Eli imetysaika ihan pienellä, alle 6 vkoisella on ihan normaalistikin 20-45 min.



Tietysti ihan silloin kolmena eka päivänä voi imetellä 10-20 min. molemmista rinnoista useasti, että maito alkaa nousemaan, mutta sen jälkeen ihan rauhassa niitä pitkiä imetyskertoja.



Harmittaa ihan lukea pieleen menneistä imetysyrityksistä, voi kun sairaalasta asti oikein panostettaisiin siihen. Kuinkahan paljon ne kätilöt päivittää imetystietouttaan valmistymisen jälkeen...



Ja vinkki: tarkistakaa vauvan kielijänne: jos se on tiukka, imuote on huono, ja silloin imetys vaikeutuu, rinnanpäät rikki jne. Niin kuin meillä :( Mutta onneksi imetys onnistui loppujen lopuksi 17 kk esikoisen kanssa (kun napsaistiin se kielijänne 1kk iässä)!

Vierailija

Siitä vielä piti jatkaa, että itse imetin kyllä verta vuotavista rinnoista. Synnärillä hoitaja sanoi, että se on ihan ok, tosin vauva voi sitä " verimaitoa" pulauttaa helpommin. Mutta mulla tosiaan ne rintakumit vähensi sitä verentuloa aika lailla. Ja toki aina imetin siitä rinnasta, joka oli vähemmän auki sillä hetkellä...



Ja tuosta imetyksen " helppoudesta" piti vielä jatkaa... Minäkin luulin ennen esikoisen syntymää, että imetys on helppoa. Tissi vain suuhun ja siinä se! Luojan kiitos mulla on on kaksi isosiskoa, jotka antoivat hyviä neuvoja kun heille itkien soitin imetysongelmista. Ja samoin äitini jakoi ihan oikeasti hyviä neuvoja. Lisäksi imetystukilistan kotisivuilla oli hyviä neuvoja meillä vaivanneisiin rintaraivareihin.



Itse siis kyllä sain ihan tarpeeksi tietoa, siis siinä vaiheessa kun ongelmat oli akuutteja, etukäteen en osannut tietoa hakea, mutta tuo tieto pitää kyllä itse etsiä... Ei täällä ainakaan neuvolasta saanut mitään imetysohjausta tai apua, lähinnä vain puhkumista ja puhinaa ja toteamuksia, että monet kyllä siirtyy Tutteliin, kun tulee ongelmia... Eli piti kysellä apua täältä palstalta (vauva-puolelta), niiltä siskoilta sekä äidiltä ja surffailla imetystukilistan kotisivuilla.

Vierailija

En kerennyt lukea kaikkia viestejä, joten toivottavasti ei tule toistoa!Lippu korkealle!Myös matalista ja jopa täysin sisäänpäinkääntyneistä rinnanpäistä voi imettää. Se saattaa kylläkin joskus vaatia enemmän aikaa ja harjoittelua aluksi, mutta lopussa kiitos seisoo. Lapsihan ei ime rinnanpäätä vaan tärkeintä on saada nännipiha lapsen suuhun. Siitä lapsi lypsää itselleen maidon.



Hoitona kipeisiin rinnanpäihin on ensisijaisesti kivun aiheuttajan selvittäminen. Haavat paranevat parhaiten käyttämällä syöttöjen välillä maidonkerääjiä. Näin nännin iho pysyy kosteana, eikä toistuvasti repeytyvää ja sitä kautta kipua aiheuttava rupea pääse muodostumaan.(Näin sanottiin Babyidean imetyssivuilla)-Voi olla yksi konsti.Sieltä löytyy muuten paljon käyttökelpoista tietoa imetyksestä.



Todella hyvä keino pitää rinnanpäät ehyinä alusta asti on seuraava; Joka syötön jälkeen puristaa tipan omaa maitoa rinnanpäähän ja antaa sen kuivua siihen. Sen on todettu olevan parasta lääkettä tähän vaivaan. Kun rinnanpäät eivät haudu kosteina liivinsuojissa, niin se ehkäisee myös tehokkaasti rintatulehduksia.(Niitä tulee helposti, jos rinnanpäät ovat rikki ja kosteat) Kannattaa muistaa myös tarkistaa, että lapsella on oikea imuote, koska väärä imuote vaikuttaa siihen, että rinnanpää rikkoontuu. Olen käynyt imetysohjaaja kurssin ja ohjaaja suositteli tarvittaessa käyttämään vain Lashinol-voidetta(Meniköhän oikein?!)Kuitenkin sitä lampaanrasvaa. Se on parasta. Semmonenkin juttu tulee vielä mieleen, että vaalea ja punahiuksisilla rinnanpäät rikkoontuvat helpommin kuin muilla. Aina sitä ei voi välttää.

Ei muuta kuin tsemppiä imetykseen! Kannattaa vaatia imetysohjausta osastolla ja itseäni on ainakin auttanut se, että on etukäteen hankkinut tietoa mahdollisista ongelmista ja valmistautunut siten henkisesti imetykseen.

Vierailija

juu olen marrastoiveen kanssa samoilla linjoilla. Mullakin sattui ihan Saat..asti ekat 2 kk se imetys, kyyneleet valui vaan joka kerta ja purin tyynyä kun se sattui. Repivää kipua tuolta jostain tosi syvältä. Tuntui kummalta kuinka kukaan voi sanoa sitä hirvitystä ihanaksi ja rentouttavaksi tapahtumaksi.... Mutta päätin vielä yhden päivän jaksaa. ja taas yhden. Ja taas yhden. Ja yhtäkkiä kipu hellitti ja imetys muuttui mukavaksi. imetin 9 kk kaikkiaan.



Mutta kuten marrastoivekin sanoi, maito ei yleensä lopu kun äiti jaksaa uskoa itseensä. maidon määrä lisääntyy mitä enemmän vauva imee. Ei siis kannata heti luovuttaa ja ryhtyä korvikelinjalle, ennenkun on vähän aikaa kokeillut. On toki niitäkin joilla oikeesti maitoa ei syystä tai toisesta tule, en ala väittelemään kenenkään kanssa, mutta suurin osa ongelmista syntyy varmaan äitien tietämättömyydestä, imetykseen ei opasteta ja kannusteta.



Kannattaa lukea imetystukilistan sivut netistä, sieltä löytyy tooosipaljon hyvää tietoa. www.lapsiperhe.net/imetystukilista (tai jotain sinnepäin).



Muakin pelottaa miten seuraava imetys onnistuu. Sattuuko se taas. Jos sattuu miten mä jaksan. Olis niin helppo luovuttaa....



tsemppiä!



Vierailija


Oman äitini kanssa en pysty enkä halua puhua näin arkaluontoisesta asiasta, ja siskoja minulla ei ole. :(

Ystäviä, joilla olisi alle 10v. lapsia minulla ei ole. Paras ystäväni on 51-vuotias lapseton vanhapiika :)



Mutta tuosta pumpusta, minulla kävi juuri päinvastoin, pumppu tyrehdytti hyvin tehokkaasti sen hyvin vähäisen maidontulon mitä tuli!



Meilläkin kävi niin että kun vauva pääsi sairaalassa tuttipulloon käsiksi niin sen jälkeen vauvaa ei enää rinta kiinnostanut!

Hölmä en tiennyt silloin että niin voi käydä.



Nyt kun ajattelen asiaa, varmasti tietämättömyys on ollut suurin tekijä minulla! Enkä sitä tietoa saanut mistään, kun imetyksestä ei missään puhuta :(

Itse en ollut koskaan ennen nähnyt imettävää naista kuin vasta siellä synnärillä.



Pitäisi keksiä jokin tapa, että he jotka odottavat nyt esikoista saisivat tarpeeksi tietoa ettei kävisi niin kuin minulle! Neuvolan pitäisi kannustaa enemmän ja antaa asiallista infoa!

Itse etsin nyt netistä tietoa jo etukäteen, jospa jotain löytyisi.

Vierailija

Eli imetys meni minunkin osaltani esikoisen kanssa " metsään" . Tai niin itse koen asian. Imetin täysin vain viikon, sen jälkeen poika sai myös lisämaitoa, kun neuvola suositteli niin. Paino ei siis yhdella vkolla noussut tarpeeksi. Sitten olisi pitänyt taas vierottautua pullosta, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Osittaisimetystä jatkoin kunnes poika oli vajaan kolmen kk:n ikäinen, sitten sekin jäi.



Nyt odotan toista lasta ja olen kovasti pohtinut, miten voisin onnistua imetyksessä paremmin. Maito minulla nousi, eli ei siinä ongelmaa. Mutta kaikki muu tuntuikin menevä pieleen. Rinnanpäät olivat rikki, vaikka käytin lansinohia ja ceridalia. Turvauduin rintakumeihin, enkä enää uskaltanutkaan kokeilla imetystä ilman niitä ja ne taisivat vähän vähentää maidon määrää, en varma ole mutta tuntui siltä. Imetyskipu oli vaan niin kova, johtuen kai juuri rikkinäisestä ihosta. Muistan miten itkin ja imetin poikaa, kun teki niin kipeää. Etenkin yöt olivat vaikeita, kun väsytti aivan hirveästi ja piti vaan imettää. Siitä muodostui taakka ja kierre - olin aivan kuolemanväsynyt kokoajan enkä vaan jaksanut ottaa parempaa asennetta hommaan.



Nyt olen päättänyt että panostan imetykseen ihan eri tavoin. Nyt kun on sitä tietoakin jonkun verran enemmän, varsinkin siitä, että alku on usein vaikea. Sitä en ollut tajunnut viimeksi. Ei kukaan ollut kertonut ja jotenkin vain itse oletin että homma hoituu. Sairaalassa vauva oli vierihoidossa kokoajan ja imetin siellä, ei siis saanut lisämaitoa, mutta olimme sairaalassa vain 2 pvää, siellä siis ongelmat eivät ehtineet alkaa.



Olen nyt surffannut imetystukilistan sivuilla ja ostin myös suomalaisen Minni Niemelän kirjoittaman imetysoppaan jota olen jo lukenut. Toivon niin kamalasti, että tällä kertaa onnistuisin! Tavoite olisi 6 kk täysimetys ja osittainen sen jälkeen niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Olen miettinyt sitäkin, että tekeeköhän tämä vouhkaaminen etukäteen vain hallaa, mutta tulin siihen tulokseen, että mitä enemmän on tietoa, sitä varmempi olo on ja edellytykset imetykseen suuremmat. Näin toivon ainakin! :)



En mitenkään ajattele, että äidit jotka ruokkivat lastaan pullosta, olisivat huonompia kuin imettävät, mutta itse koen epäonnistuneeni imetyksessä ja koen siitä yhä huonoa omatuntoa. Pidän tärkeänä sitä, että vauva saa rintamaitoa ja toivoisin niin kovin että nyt minäkin pääsisin noiden imetyksen ensikuukausien karikoiden ylitse ja oikeasti nauttimaan imetyksestä.



Minni (rv16)



Vierailija

Mielestäni on todella hyvä, että asiasta puhutaan!!! Itselleni olivat kokeneet naiset (mm. äitini) kertoneet miten imetys voi alkuun sattua, mutta en kuitenkaan ymmärtänyt että niin paljon. Minua myös neuvottiin " karaisemaan" nännejä jo etukäteen sormilla, mutta en huomannut siitä olleen apua. Tai siis mitäköhän se alku imetys olisi ollut ilman tätä " karaisemista" .



Oma tarinani: Minulla (niin kuin varmaan monella muullakin) maito nousi varsinaisesti rintoihin vasta kotiuduttua sairaalasta. Puolesta välistä raskautta oli kuitenkin jo rinnat vuotaneet tipoittain. Sairaalassa imetys sattui niin paljon, että kun vain ehdotettiinkin vauvan syöttämistä aloin itkeä. Jo pelkän paidan osuminen rinnan päihin sattui niin paljon, etten tiedä mihin verrata. Vieläkin menen kananlihalle, kun mietin vain asiaa. Onneksi sairaalassa joku hoitaja mainitsi siellä olevista rintapumpuista, jotka olivat vapaassa käytössä. Minä itse päätin " keskeyttää" imetyksen eli noin puoli vuorokautta vauva sai vain pullosta minun lypsettyä maitoa (siis sen vähän mitä rinnoista tuli+hieman korvikettakin). Uskon, että tuo rintapumpun käyttö auttoi tuohon maidon nousuunkin. Käytin juuri noita edellä mainittuja Lansinohia yms. rasvoja, jotka olivat suureksi avuksi. Tämän lyhyen tauon aikana rikki menneet ja verta vuotavat rinnan päät paranivat hieman ja kun maidonkin sain nousemaan, niin oli rinnoissa edes jotain mitä vauva pystyi imemään.

Tämän kaiken jälkeen imetin lastamme vuoden ikään asti! Ja kun sitä maitoa alkoi herua, niin sitä tuli niin, että sänky lainehti:o)

Imetys kokonaisuudessaa onnistui hyvin, mutta alku vaati kyllä kivun kanssa kamppailua.



Minä itse ainakin koen, että tuo rintapumppu oli tie minun onnistuneeseen imetykseen!!!



Toivotaan meille kaikille jatkossa ihania ja kivuttomia imetyshetkiä pienen nyytin kanssa!!

Vierailija

Kiitos tuesta, uusi vauvahaave tuo vaan pintaan ne kaikki synkät ajatukset, jotka tuolloin kävin läpi. Ehkä suurin syy imetyksen epäonnistumiselle oli sairaalan huono ohjaus ja tietämättömyys. Miksi kukaan ei kertonut, että imetys voi sattu niin paljon ja että sitä verta voi tulla niin paljon??? Yön pimeinä tunteina sellainen lannistaa pahasti...



Te, joilla tuli haavoja, miten jatkoitte imetystä? Tarkoitan, että kun huomasitte, rinnan menneen rikki, niin annoitteko sitten toisesta rinnasta? Mites sitten, kun molemmat rinnat vuosivat enemmän verta kuin maitoa? Käytin koko lyhyen ajan rintakumia, mutta kipuihin ja haavoihin siitä ei ollut apua. Lisäksi minulla oli varsinainen rasva-arsenaali kotona (bepanthen, lansinohl, dactarin = sieni/ sammaslääke).



Haalin nyt kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) apukeinot kotiin sekä paremman rintapumpun (Aventin Isistä ovat monet suositelleet). Ja nyt kova asennekasvatus päälle, tämähän onnistuu nyt! :) Mutta täytyy myös yrittää ottaa rennosti ja mennä päivä kerrallaan. Esikoisen kanssa oli alussa varsinkin niin ehdoton monessa asiassa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat