G: Mitä hyvää/ huonon töihinpaluussa?!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itselläni työelämään palaaminen mahdollisesti edessä ensi syksynä, kun tyttö vajaat 1,5 v vanha. Hieman mietityttää ja pelottaa, miten töihinpaluu sujuu ja miten arjesta selviää. Itselläni ei ole vakityötä, eli työnhaku alkamassa vasta syksyllä.



Mielelläni kuulisin kokemuksia teiltä kaikilta, joilla vastaavanlainen tilanne on ollut. Miten olette työhönpaluun kokeneet? Kuinka arjesta ja hoito-/ sairaus- rumbasta selviää? Mitä huonoa/ hyvää työelämään paluulla on ollut mielestänne teidän perheessä? Kiitos kommenteista jo etukäteen ja tsemppiä kaikille arjen kuvioiden pyörittämiseen!!!

Kommentit (3)

Vierailija

Palasin äitiyslomalta miltei heti vanhempainvapaan jälkeen ja suoraan ylennettyyn tehtävään. Hoito lähti sujumaan hienosti ja työkin tuntui mielenkiintoiselta. Takana pian vuosi ja haluaisin pois. Työstressi on kovaa ja 8h/pv ei riittäisi mihinkään. Joudun joka päivä tekemään valinnan lapsen ja työn välillä, ja tämän takia työt alkavat kasaantua pahasti. Tietenkin lähden kotiin, mutta kun pelkään möhliväni nykyisen työn tätä tahtia, ellen pysty tekemään ympäripyöreitä päiviä.



Haluaisin takaisin kotiin. Valitettavasti työ vie liikaa ja lapsi on vielä äitin pikkuinen, eikä ymmärrä, miksi äiti on väsynyt ja omissa maailmoissaan. Olisipa helpompi työ. Vaikka se, mitä tein ennen äikkäriä...:) Mies ei pysty joustamaan, koska hänellä on vielä vaativampi työ ja menettää asiakkaat, jos jää pois ja vuosien työ valuu hukkaan.

Vierailija

Hei,



Minulla 7-vuotias tyttö ja 3-vuotiaat kaksospojat. Ensimmäisen äitiysloman aikaan olin työtön ja stressasin koko ajan saanko lainkaan mielekästä työtä, ja kuinka ollakaan tytön ollessa 10 kuukautta sain sijaisuuden ja sen jälkeen pian vakinaisen työpaikan (tosin eri työnantajalta). Tämä oli henkisesti hyvin tärkeää ja stressaaminen loppui. Pian aloimme uudet lapsettomuushoidot, joiden tuloksena kaksospojat. Tässä välillä olin ottanut vastaan uudella työnantajalla myös huomattavasti haastavamman ja mielenkiintoisemman työn, josta jäin vajaan vuoden työrupeaman jälkeen äitiys/vanhempain/hoitovapaalle eli poissa olin yhteensä n. kolmisen vuotta.



Viime kesänä palasin hoitovapaalta takaisin haastavaan tehtävääni ja olin enemmän kuin tyytäväinen - alkuun. Jouluun saakka tein nelipäiväistä viikkoa ja yksikin extra vapaapäivä viikossa poikien kanssa oli herkkua. Työ alkoi viedä minua kuitenkin yhä enemmän ja enemmän myös vapaa-aikana. Iltaisin pohdin työasioita, luin sähköposteja ja kehittelin toimintaa ajatuksissani. Alusta alkaen olin kokenut myös, että esimieheni oli pettynyt paluustani töihin ja koin eräänlaista työpaikkakiusaamistakin - tämän huomasivat muutkin. Alkuun en antanut asian häiritä, mutta ajan kuluessa tilanne söi minua ja aloin pohtimaan, onko tämä tosiaankin sitä mitä elämältä haluan. Ei. Irtisanouduin työstäni ja tarkoitukseni on olla kotiäitinä siihen saakka, kun pienimmät aloittavat koulun. Ratkaisu tuntuu hyvältä, joskin ymmärrän täysin myös niitä, jotka eivät kestä kotona oloa lainkaan. Olemme kaikki niin erilaisia.



Näin jälkeen päin olen miettinyt: Olisinpa aikanaan osannut tyttäreni kohdalla nauttia vanhemmuusta ja olla turhaan stressaamatta työpaikan löytymista. Kaikille on aikansa ja lapset ovat pieniä vain kerran - ja hetken.

Vierailija

Mutta kaikki lähti menemään hyvin. Tyttö oli 1,4 v ja kovasti kiinni minussa, mutta yllättävän hyvin sopeutui ja alkoi heti viihtyä; pieni ryhmä :)). Itse " sopeuduin" myös hyvin ja itseasiassa nautin kovasti taas " omasta elämästä" ja aikuisten maailmaan palaamisesta. Vähän eri tilanne kuin sinulla tosin, koska menin entiseen työpaikkaan jossa sain ylennyksen (minkä vuoksi meninkin ennemmin kuin olin alunperin suunnitellut). Minulle sopeutuminen kotiin vauvan tultua oli aluksi tosi vaikeaa; olin tottunut suorittamaan ja pätemään ja kun sitten aloitin työt hoitovapaan jälkeen, huomasin kaivanneeni sitä pätemistä ja osaamisen tunnetta. Nyt olen ollut töissä vajaan vuoden, ja olen ihan viimeaikoina alkanut kaivata - en nyt takaisin kotiin, mutta enemmän aikaa lapsen kanssa kuitenkin. Ja syy tähän se, että työ nielee hieman liikaa ja tyttö on vielä kovin pieni. Eli huonoa on se, että lapselle jää liian vähän aikaa ja energiaa :(

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat