erilaiset näkemykset kulutuksesta miehen kanssa, miten sovittaa yhteen?

Vierailija

tässä vuosien saatossa on yhä enemmän alkanut tuntua siltä, ettei me aina tajuta miehen kanssa toistemme näkemyksiä rahasta ja kuluttamisesta. tänään viimeksi tapeltiin melkein huutamalla, kun mies alkoi syyttää minua tuhlailusta, ja syytin sitten häntä samasta asiasta. meidän näkemykset poikkeaa niin paljon toisistaan että mä en tajua miten ne sovitetaan yhteen.



omasta mielestämme ollaan molemmat säästeliäitä ja harkitsevia kuluttajia. mutta käsityksemme "säästeliäisyydestä" poikkeaa.



miehen mielestä säästeliäisyys on nimenomaan rahan säästämistä, sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan, on kiva kun saa halvalla paljon tavaraa.



mun mielestä säästäväisyys on luonnonvarojen säästämistä, ei haittaa vaikka rahaa menee, kun hankinnat on ekologisesti perusteltuja.



nää käsitykset on meidän perheessä toisinaan ihan törmäyskurssilla, ja vaikka väitetään että rahan pihistely säästää myös luontoa niin mä en aina usko että se on niin.



voidaanko me ikinä päästä johonkin sopuun ja kompromissiin kun kumpikin pitää toisen tyyliä ihmeellisenä haihatteluna? sen verran täytyy myöntää, että ainakin kumpikin haluaa säästää JOTAIN, siitä nyt ei oikeasti tulisi mitään jos toinen meistä haluaisi hulluna vaan tuhlata MISTÄÄN piittaamatta.



mutta siis, onko ehdotuksia? vai tuliko tää nyt edes ymmärrettävällä tavalla selitetyksi tää mun ongelma.

Kommentit (7)

Vierailija

Nähdä asioiden mittasuhteet. Jos jatkuvasti tulee riitaa niin tarttis miettiä että onko tää oikeasti sen arvoinen asia että siitä kannattaa riidellä. Onko 300 kilowattitunnin tai 300 euron säästö tärkeämpi kuin sopu ja rauha parisuhteessa?



Jos parisuhde joutuu säästäväisyyden takia kovalle koetukselle ja seuraa äärimmäisiä ratkaisuja eli ero niin sitten te vasta rahaa ja luonnonvaroja tuhlaattekin, koska kaksi sinkkua tarvitsee kumpikin oman asunnon ja kahvinkeittimen kun pariskuntana pärjäätte yhdellä.

Vierailija

Itselleni ei tulisi mieleenkään yhdistää talouttani jonkun toisen kanssa, onhan se niin selvää, että siitä tulisi sanomista. Olemme sopineet, miten yhteiset menot hoidetaan ja loput rahat saa kumpikin käyttää miten lystää - ja säästää ihan siellä missä itseä kiinnostaa.

Vierailija

jotkut pelisäännöt sille että millaisia tavaroita kumpikin voi ostaa ominpäin kysymättä toisen mielipidettä ja toinen pitää suunsa kiinni vaikkei tykkäiskään, ja minkä arvoisista tai suuruisista hankinnoista täytyy vallita yhteisymmärrys ennen kuin ostetaan yhtään mitään.

Vierailija

Lainaus:




lisämausteena tässä sopassa on se, että minä olen yleensä ainoa, joka hankintaa suunnitellessa ottaa selvää vaihtoehdoista. tietysti punnitsen niitä lähinnä omien arvojeni mukaan




Eli isoja hankintoja tehdessä molempien olis aktivoiduttava ottamaan selvää vaihtoehdoista niin että niistä keskusteltaessa miehellekin on selvää mitä hän haluaa. Tai jollei se millään käy niin ennen kuin sä rupeat tekemään selvitystä vaihtoehdoista niin yhdessä kirjaatte ylös mitkä asiat on miehelle tärkeitä ja mitkä on sulle tärkeitä ja sinä pyrit ottamaan ne kaikki huomioon.

Vierailija

Käykää eri aikaan ja vuorotellen kaupassa, toinen käy tekemässä viikon ostokset halvalla ja toinen ekologisesti- mutta kummallekaan ei valiteta asiasta?

Vierailija

Lainaus:




Eli isoja hankintoja tehdessä molempien olis aktivoiduttava ottamaan selvää vaihtoehdoista niin että niistä keskusteltaessa miehellekin on selvää mitä hän haluaa. Tai jollei se millään käy niin ennen kuin sä rupeat tekemään selvitystä vaihtoehdoista niin yhdessä kirjaatte ylös mitkä asiat on miehelle tärkeitä ja mitkä on sulle tärkeitä ja sinä pyrit ottamaan ne kaikki huomioon.




mä haluaisin myös ihan meidän parisuhteen ja perhedynamiikan kannaltakin että mies tutkisi asioita ja ottaisi selvää, puntaroisi päätöksiä. silloin olisin erittäin valmis keskustelemaan ja yrittämään kompromissia.



sellaiseen en halua ruveta että tavallaan ajaisin sekä omaa asiaani että miehen kantaa, ja mies lepäilisi laakereillaan ja olisi vaan päättävänä elimenä mun tehtyä kaiken työn.



jotenkin miehelle realisoituu kaikki asiat sitten kun se näkee ne (niiden hinnat) kuitteina, tai kuulee just työkaverilta että jonkun asian olisi voinut tehdä halvemmalla. ja minä oon ihan hoo moilasena että TOTTAKAI sen olisi voinut tehdä myös halvemmalla, mutta eikö me just puitu ja keskusteltu ja oltu yhtä mielstä siitä että kaikenkaikkiaan hankita oli järkevä.



totta on myös, että parisuhdetta ei kannata uhrata tällaiselle riitelylle. enkä haluaisikaan, sillä jos mies olisi omillaan niin sen touhuhan repeäisi samantien valloilleen ja ekokatastrofi olis valmis noin viikossa ;)

Vierailija

erilliset rahat ei ole ihan patenttiratkaisu, sillä eniten keskustelua syntyy isoista yhteisistä hankinnoista.



lisämausteena tässä sopassa on se, että minä olen yleensä ainoa, joka hankintaa suunnitellessa ottaa selvää vaihtoehdoista. tietysti punnitsen niitä lähinnä omien arvojeni mukaan, ja se, mitä sitten kaupittelen miehelle parhaana vaihtoehtona, on tietty paras minun kriteereilläni, eikä monestikaan halvin.



huom. mies on samaa mieltä minun kanssani, vakuuttelee että joo, kyllä kuulostaa järkevältä ja otetaan vaan se. ja sitten seuraavalla viikolla puhuu työkaverin kanssa ko. hankinnasta ja käy ilmi että työkaveri on tehnyt periaatteessa saman homman (vaikkapa uusinut lattiat) huomattavasti halvemmalla (ja epä-ekologisemmin). tämä jää sitten miehen mieleen kytemään ja rähähtää toisinaan ilmoille ja minä saan kuulla kuinka mulla on "kallis maku", "tapana elää yli meidän varojen", tai kuten tänään "sellainen tyyli että sä ostat hulluna kaunista tavaraa ja seuraavassa kuussa heität ne roskiin".



tää jälkimmäinen syytös järkytti mua ihan hulluna, eikä pidä millään muotoa paikkaansa, minkä mies kyllä myönsikin lepyttyään.



isoin ongelma liittyy asumiseen. mies haluaa "tilaa", "vapautta" ja "omaa rauhaa". mullakaan ei ole mitään niitä vastaan, mutta mulla on tietyt ehdot jotka vaan on pakko täyttyä ennen kuin muuttaisin omaan taloon. siis kauppaan, postiin yms. on päästävä kävellen, talon pitää olla matalaenergiatalo tai rempattavissa sellaiseksi, ja meillä pitää olla sen verran rahaa että sähkö voidaan ostaa ekosähkönä eikä ainakaan ydinvoimana.



mies on sitä mieltä, että mulla on ihan jees tavoitteet, mutta ko. asioilla ei oikeasti ole mitään merkitystä, vaan pääasia on, että me saadaan asua omassa talossa, ajaa rauhassa autolla ja viettää leppoisaa elämää ja SITTEN, jos velä on rahaa, ruvetaan miettimään ekologisia kysymyksiä.



minä siis sitä mieltä, että ENNENKUIN meillä on varaa miettiä niitä ekologisia kysymyksiä me ei muuteta kerrostalosta palveluiden vierestä yhtään mihinkään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat