Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Moi!

Vieläköhän muistat mut ja palstailet täällä. Silloin viime syksynä yhtä aikaa plussattiin pas-pinosta. Meillä taitaa muistaakseni olla ihan samoihin aikoihin la (mulla 15.6.). Mitenköhän sun raskaus on sujunut?? Olis kiva tietää. Mulla kaikki mennyt oppikirjojen mukaan, nyt ollaan siis viikolla 37+1. Pientä supistelua silloin tällöin, mutta ei kivuliaita. Nyt kuitenkin jännittystä yllä mahdollisen perätilan vuoksi. Ens tiistaina olisi aika Kätilöopistolle (johon siis synnyttämään) ja siellä katsotaan tarkemmin onko tyyppi väärin päin. Neuvolalääkäri kun tiistaina epäili perätilaa. Että sellaista täällä. Onko teillä tietoa sukupuolesta? Mun mahassa on todennäköisesti poikamerkkinen pomppija (esikoinen tyttö 5v).

Toivottavasti sulla kaikki mennyt myös ok, ja pianhan se h-hetki on lähellä... Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

Terkuin Joonia

Kommentit (17)

... eli edelleenkin kotona masua kasvatellaan!

Saapas nähdä tuleeko meidän kesäkuun vauvasta kuitenkin heinäkuun vauveli =)



Hieman extra jännitystä teillä Joonia ollut tuossa synnärireissussa, mutta onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Hienosti on pikku-mies alkanut kasvamaan. Ihanalta kuulostaa tuo teidän vauva-arki.



Saapas nähdä kuinka meillä isosysteri on sitten mustasukkainen pikkuisesta. Kovasti hän puhuu vauvasta ja hoitaa omaa vauvanukkea, joten hoitamisviettiä ainakin tuntuu olevan -toivottavasti ei liikaa... ;)



Viime torstaina kävin neuvolassa ja sovittiin, että jos juhannuksena ei lähtöä ole tullut, niin sitten soitellaan äippäpolille aikaa. On kyllä alkanut hirvittämään, että tämä vauveli kasvaa " jättikokoiseksi" . Esikoinenkin kun oli yli 4 kg ja nyt masu-asukki tuntuu jotenkin vielä isommalle. Painoarvio oli jo muutama viikko sitten lähes 4 kg neuvolatädin mukaan... Vain jotenkin pelottaa, jos synnytyksessä tulee jotain mutkia matkaan vauvan ison koon vuoksi, itse kun olen aika normaalin kokoinen, mieluummin pienirakenteinen.



Kuulumisiin taas!



Juhannusterveisin;

Katti rv 41+2 (huh,huh)

Täällä jo malttamattomana odottelen kuulumisia. Toivottavasti Katti teillä on jo nyytti kainalossa. Tule heti kun ehdit, niin laittamaan kuulumisia!!

Joonia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

... synnärireissua ei siis ole tehty, vaikka kovasti olisi jo halu.

Eipäs sille itse paljon mitään voi, milloin se lähtö tulee.



Mukava olisi jo saada nyytti kainaloon ja päästä tästä suuresta masusta eroon, mutta... Ajoittain iskee sellainen harmillinen tunne, että kohta se kovin odotettu raskaus on ohi. Pitäisi vielä vain nauttia raskaana olosta, masusta ja potkuista, koska luulen että tätä olotilaa tulee kuitenkin vielä ikävä!



Pikkuinen painaa kovasti päällänsä tuonne alapään luustoon, jotta iltaisin kävely on jo aika hankalaa. Muuten ei mitään erityistä.



Kuinkas siellä?



Tilannekuulumisia odotellen;

Katti rv 39+2

Täällä ei ole ainakaan vielä mitään tapahtunut. Juuri tulin neuvolakäynniltä ja kaikki on niin tasaisen hyvin. Eikä niitä fiiliksiä alkavasta synnytyksestä oo minkäänlaisia, plääh!! Olisin jo NIIN valmis suuntaamaan kohti synnytyssalia. Odotettava vain on!

Mites siellä? Joko tuntuu jossain?

Joonia ja viikkoja 39+1

... saan aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia.



Pikku-mies näki päivän valon tiistaina 27.6.

Mitat 3950g ja 53 cm, pipo 36 cm.



Viime tiistaina, rv:lla 41+4 pikkuinen päätti sitten tulla tähän maailmaan. Mullahan olisi ollut sitten perjantaina 30.6. aika synnärille käynnistys ajatuksella, mutta onneksi poika päätti tulla itsekseen ilman käynnistelyjä.



Synnytys oli nopeahko ja mitään kammoja ei jäänyt, vaikka onhan se kipu ponnistusvaiheessa jonkinaikaa sanoinkuvaamaton. Mutta kipu loppuu välittömästi kuin seinään, kun saa maailman parhaimman palkinnon syliinsä =)



Tiistai aamuna aloin tuntemaan kipeämpiä supistuksia, mutta säännölliseksi ne muuttuivat vasta klo 13 maissa ja silloin alkoi myös lorahdella lapsivettä aina supistuksen aikaan.

Sairaalaan lähdimme klo 15 maissa ja meillä on tunnin ajomatka, joten sairaalassa olimme perillä n. klo 16.

Jouduimme olemaan vastaanottohuoneessa klo 18.30 saakka, koska kaikki synnytyssalit olivat täynnä. Kun pääsimme synnytyssaliin, aloin ottamaan ilokaasua, jota en sitten ehtinyt kuitenkaan ottaa kuin kolmet henkoset, kun sain alkaa ponnistamaan n. klo 19.10.

Poika syntyi 16 min ponnituksen jälkeen eli klo 19.26. Emme siis ehtineet olla kuin n. tunnin salissa, kun poika oli maailmassa.

Poika täysin terve, sai 10/10 apgar-pisteet.



Kotiuduimme perjantai aamupäivällä ja kotiutuminen on sujunut hyvin.

Esikois-neiti 2v. ei ole toistaiseksi osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, vaan haluaisi koko ajan olla hoitamassa pikku-veljeä. Tuumaa ettei pikkuvellua kenellekään pois antaisi.



Voi tätä ihanuutta!

Olinko jo unohtanut, että vauvat tuoksuvat näin hyvälle!



Kuinkas teillä Joonia? Pieni mies kasvaa ja voi hyvin? Toivottavasti.



Onnesta soikeana

Katti ja pikku-mies kohta 5 vrk:tta

... Nimittäin juuri pari päivää sitten mietein, että mitähän sinulle kuuluu! Sinä ehdit kuitenkin ensin huhuilemaan kuulumisia. Aikas hauskaa!



Lähes päivittäin käyn täällä lueskelemassa kuulumisia, mutta harvoin tulee kirjoiteltua. Muutama päivä sitten laitoin onnittelut tuonne Lapsettomien puolelle UrkuHormonille. Jos muistat, hän piinaili silloin syyskuussa meidän kanssa pas-ketjussamme. Kirjoittaessani onnitteluja sinä tulitkin mieleeni.



Lähekkäin meillä tosiaankin LA:t ovat; mulla on 16.6 eli nyt olis 37+2 menossa. Raskausaika on sujunut paremmin kuin esikoiselta - tyttö nyt 2 v. Silloinhan jouduin jäämään sairaslomalle jo n. rvkolla 25 kohdunsuun aukeamisen ja supistelujen vuoksi. Nyt paikat ovat pysyneet kiinni ja supisteluja on alkanut ilmetä vasta tässä loppuvaiheessa. Ei vielä kuitenkaan kovin kipeinä.



Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että olisin jo valmis lähtemään synnärireissun tekemään. Vauva on jo aikas iso - viime maanantaina arvioitiin vähän yli 3 kg:ksi - joten painaa kyllä aikas reippaasti vähän joka puolelle kroppaa. Etenkin närästys vaivaa ja hengittäminen on ajoittain työlästä. Jalkoihin on alkanut ilmestymään turvotusta, mutta ei läheskään niin paljon kuin neidin odotusaikana. Se kyllä meni melkein 2 vkoa yli la:n, joten luultavasti turvotuksia ehtii kyllä vielä tulemaan...

Toivottavasti ei tarvisi yliaikaa kärvistellä...

Hb on meinannut olla kokoajan vähän alakanttiin n. 110 lukkaa, mutta nyt viimeksi oli vain 102, joten täytyy yrittää muistaa popsia rautaa päivittäin.



Meillä myös todennäköisesti vauveli on poika. Rakenneultrassa kätilö tuntui olevan aivan varma sukupuolesta ja taisinpa itsekin kuvaruudulta pallit ja pippelin erottaa. Meillä neuvolassakin ultrataan lähes joka kerta ja aina terkkari on vauvelin pojaksi tuumannut, joten kai siihen itsekin täytyy alkaa uskomaan, vaikka mitään sinistä en ole uskaltanutkaan ostaa. Itseasiassa olen saanut mukaani ultrakuvan vauvasta, jossa selvästi pallit ja pippeli " törröttää" , mutta kumma kun kuitenkin pieni epäilys on mielessä. Eihän se 100 % varmaa tietenkään ole. Erehdyksiähän on tullut. Mieheni ei ole halunnut tietää sukupuolta, joten olen yrittänyt pitää sen salassa parhaani mukaan. Hän ei päässyt rakenneultraan mukaan, joten silloin minulla oli hyvä tilaisuus kysyä sukupuolta yksin.

Toisaalta sukupuolella ei ole mitään väliä. Olen onnellinen, kun lapsia kaikkien vaikeuksien jälkeen ylipäätään saamme, mutta oishan se kiva, että olisi molempia sukupuolia vai kuinka?



Toivottavasti teidän pikkuinen olisi kääntynyt oikein päin. Onko jo suunniteltu mahdollista sektiota, jos vauveli on loppuun saakka perätilassa? Vai yrittävätkö kenties kääntämistä?



Olipa tosi kiva kuulla sinusta. Laitetaanpas nyt loppuajan kuulumisia ja viimeistään ainakin silloin, kun nyytit on kainalossa.



Onnellista loppuraskausaikaa, voihan hyvin!



Toivoo; Katti

... eli kotona ollaan edelleen yhdessä koossa.

Voi kun nämä la:n ylimenevät päivät tuntuvat ajoittain pitkästyttäville. Supistelee, ei supistele, supistelee, mutta ei tarpeeksi. Sitähän nämä viimepäivät ovat olleet. Olin kyllä varautunut, että yli la:n mennään kuten esikoisestakin, mutta silti niin malttamattomana odotan nyytin kotiin saamista. Oloa ei yhtään helpommaksi tee nämä helteet, vaikka ihania ovatkin.



Tänään kävin ylimääräisen neuvolakäynnin, kun vauveli on liikkunut viimepäivät aika nihkeästi. Etenkin päivisin liikkeitä saa tunnustella pitkään, iltaisin on sitten yleensä vähän vilkkaampaa. Sydänäänet oli ihan ok, joten kait se vauvelikin vain nautiskelee helteistä ja ottaa rennosti =)



Toivottavasti teillä Joonia on lähtenyt vauva-arki sujumaan hyvin.



Terv. Katti rv 40+3

Onnea Kolokosti Joonian perheelle pikkutarzanin tultua iloksenne!!!

Tällaisia kuulumisia on sitten aina yhtä ihana lukea

(huokaa haikeana).



Kaikki kuulostaa menneen hyvin ja pikku-mies oli hyvissä mitoissa.

Toivottavasti arki on lähtenyt rullaamaan kotona hyvin.



Vauvantuoksuisia päiviä teille.

Täällä niitä vielä odotellaan turvotusten kera...



Tuuhan kertomaan kuulumisia, kunhan jaksat ja ehdit.



Katti rv 39+5







Olipas kiva kuulla sinusta! Ja hienoa, että sielläkin kaikki mennyt tähän saakka hyvin. Itse olen palstaillut lähes koko raskausajan melko vähän. Oikeastaan nyt vasta kotona ollessa olen käynyt useammin koneella, en kuitenkaan päivittäin. Silloin tällöin olen kuitenkin käynyt urkkimassa mitäköhän vanhoille palstakamuille kuuluu. Upeeta, että Urkuhormonillakin nyt vihdoin ja viimein tärppäs!



Olen minäkin jo pikkuhiljaa valmis luopumaan tästä mahasta, eli synnytys ei olis ollenkaan pahitteeksi. Tiistaina tosiaan selviää ollaanko siellä perätilassa. Sitten kuulemma yritetään kääntää, jos on. Kyselin jo vähän, että mitäs jos käännös ei onnistu. No, sitten kuulemma käydään läpi eri asioita, kuten lantion koko, aiemmat synnytykset, mun oma toive ym. ja mietitään miten baby tulis maailmaan. Oon vähän etsinyt netistä tietoo perätilasynnyksistä, mutta en kyllä osaa oikein itse olla mitään mieltä. Jotenkin ehkä se sektio kuitenkin tuntuisi turvallisimmalta vaihtoehdolta.



Teilläpä onkin hyvä palvelu, kun neuvolassa on ultra. Meille vaan rakenneultrassa kätilö paljasti, että poika siellä masussa köllii. Sanoi kans näkevänsä tyypin vehkeet niin selvästi, ettei voi kuulemma erehtyä. Mä olen jo mennyt ostelemaan niitä sinisiä vaatteita, kun kaikki esikoisen on niin vaaleenpunaista. Eihän sitä 100% varma voi tietenkään olla, mutta jotain on niin tehnyt mieli hankkia.

Mulla ei oo ollut oikeastaan kovin paljon oireita. Nyt viime aikoina sormukset vähän tiukilla ja varsinkin iltaisin jalat ehkä vähän turvonneet. Verenpaineet ja hemogolobiini hyvät. Närästystäkään ei ole ollut.

Koitahan jaksella vielä nämä viime viikot ja lähetellään taas kuulumisia!

-Joonia-

Kiva kuulla, että teidän pikkuinen on sitten löytänyt oikean asennon.

Joko tuntuu, että painaa kovasti päällänsä " arkoihin paikkoihin" ?

Täällä pikku-ukko antaa vähän väliä tuonne alapäähän aikamoisia sähkötyksiä kuin puukoniskuja... Kait se siellä päällänsä tilaa yrittää tehdä. En panisi yhtään pahitteeksi, vaikka alkaisi tuuppaamaan päätänsä jo kunnolla ulos =)



Olo alkaa olemaan kyllä aika tukala. Painoa on tullut 20 kg lisää ja jalat on iltaisin tosi väsyneet. No, tuskinpa synnytystä enää kovin montaa viikkoa tarvitsee odotella -toivottavasti!

Mitään erityisiä tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä ei ole esim. limatulpan irtoamista tms. Liikkeellä ollessa supistuksia tulee, mutta eivät ole vielä kovin kipeitä ja rauhoittuvat heti levossa.

Päänsärky on vaivannut useamman päivän. Verenpaine on kyllä ollut ihan ok, joten johtuisiko sitten jumittuneista hartioista (?)



Mitenkäs siellä? Vielä yhdessä koossa?



-katti rv 38+2-

Tiedän tuon tunteen, esikoinen meilläkin meni viikon yli ja kyllä oli kypsiä nuo päivät. No, kukaan ei oo vielä sinne mahaan jäänyt, joten pian kyllä jotain tapahtuu (ellet oo jo synnyttämässä)!!



Täällä kiirettä pitää, vaikka vauveli oikeestaan pääasiassa syö ja nukkuu. Syömissessiot saattaa kestää kuitenkin pitkään, kun ukkeli on sellaista nautiskelijatyyppiä. Eilen oltiin ekalla neuvolakäynnillä ja painoa on tullut reippaasti lisää. Ollaan jo ylitetty syntymäpaino, nyt 3995 g ja pituuttakin jo 54 cm. No, ei ihmekään poika syö ku hevonen. Öisin antaa kuitenkin melko kivasti nukkua, herää noin 3-4tunnin välein syömään. Eli, kaiken kaikkiaan hyvin on mennyt. Isosisko on ajoittain melko mustis ja hänelle täytyykin muistaa antaa ekstrahuomioo. Varsinkin kun imetän, niin silloin kovin mielellään isosisko keksii jotain pikkupahantekoa, vaikka tietää hyvin, ettei niin sais tehdä. On kuitenkin hyvin ylpeä pikkuveljestään ja kovasti käy poikaa taputtelemassa.



Synnytyksestä vielä sen verran, että mulla kerkes oleen kunnon kipeitä supistuksia vain noin 4 tuntia ennen kuin vauva syntyi. Sairaalaan lähdettiin kuitenkin hyvissä ajoin, kun mulla tuli vähän verta, jota heti pelästyin. Ei ollut kuitenkaan mitään vakavaa. Lapsivesi meni sairaalassa ja oli väriltään vihreää. Sen vuoksi sitten tehostettiin vauvan sydänäänten tarkkailua ja niissä olikin pientä heittoo välillä. Epiduraalin sain, kun supistukset tosi kipeitä, mut heti sen jälkeen sainkin ruveta ponnistamaan. Aukeneminen loppuvaiheessa tapahtui siis tosi nopeesti.Ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia. Vauva tarvi heti vähän lisähappee synnyttyään, mutta tokeni tosi nopeesti. Osastolla seurailtiin vielä hengitystä ja otettiin sit myös labrat kun hengitteli niin tiheään. Tulehdusarvot oli vähän koholla, mutta lähtivät itsestään laskuun. Niitä seurailtiin siis osastolla. Eli tällästä pientä draamaa siinä touhussa oli, mutta ei tämän suurempaa.



Mieliala mulla on pysynyt hyvänä, ei siis mitään babybluesia, ainakaan vielä. Tosin, kun lähdettiin sairaalasta kotiin, näin auton ikkunasta, kun kahta vaikeasti cp-vammaista lasta työnnettiin ja ulkoilutettiin rullatuoleissa. Silloin nous pala kurkkuun ja tuli ajatus, miten elämä onkaan epäreilua; toiset joutuvat kulkemaan sen kivisemmän tien ja toisilla on helpompaa. Ja kuinka juuri meillä on kaksi tervettä lasta, siiitä saa olla niin kiitollinen. No, tämä tästä herkistelystä.

Yritä Katti vielä nauttia lämmöstä, kyllä sinä pian pääset mahasta. Onnea oikein rutkasti koitokseen!!!

Joonia

Ihania uutisia Katti!!!

Onnea kovasti koko perheelle!! Eiks vaan se oma vauva tuoksukin maailman ihanimmalle.Hieno juttu,että kaikki meni noin hienosti ja melko nopeasti. Joo,kyllähän se ponnistusvaihe on niin karmeeta,mutta onneks nopeesti ohi ja tosiaan se kipu loppuu ku seinään, kun saa vauvan syliin.

Meillä kaikki hyvin,nautitaan ihanan lämpimistä kesäpäivistä.

Nauti vauvastasi ja hänen isosta siskosta! Elämälle kiitos!

Joonia

Mitenkäs eilinen reissu Kätilöopistolle meni?

Olikos vauveli vielä perätilassa? Jos oli, niin yrittivätkö kääntää? Antoivatko mitään painoarviota?



Mulla oli kans eilen neuvola, jossa neuvolantäti taas ultraili. Painoarvio oli 3,5 kg. Toivottavasti ei enää kovasti kasvaisi... Vaikka oli esikoinenkin yli 4 kg syntyessään ja synnytys meni ihan hyvin, joten ei vielä ainakaan hirvitä. Pääasia, että kaikki muuten hyvin.

Istukassa hieman kalkkeutumista, joten toivoa sopii ettei enää montaa viikkoa tarvisi vauvelin syntymää odottaa.



Niin ja kyllä se nyt täytyy jo uskoa, että poika sieltä on tulossa. Näytteli taas niin komiasti sukukalleuksiaan, ettei jäänyt epäselväksi =)



Kuulumisia odotellen

Katti rv 37+5

Kotona on hypännyt vieraita, joten on täytynyt koko ajan olla laittamassa tarjottavia ja siivoamassa. En oo siis kerinnyt paljon oleen koneella. Tiistain sairaalareissu meni odotusten mukaan: jätkä on sittenkin osannut hohtosuunnistaa ihan oikeaan suuntaan, eli raivotarjonnassa on. Oli kyllä aikamoinen helpotus! Olis tosiaan muuten pitänyt ruveta miettiin kääntämistä ja sit olis varmaan tullut se suunniteltu sektio. Mulla kans esikoisen synnytys meni hyvin, joten mielelläni tämänkin pusaan ihan alakautta.



Onpas teidän ukkellilla jo kokoa! Kunnon Tarzan taitaa olla tulossa. Mulle ei oo tehty mitään painoarvioita vauvasta. Mitään fiiliksia siitä, että synnytys olis pian, ei vielä ole. Mites sulla?

Kuulumisiin taas!

Joonia

En jaksa nyt enää kirjoittaa pitkästi. oon siis kaks megaviestii saanu lähtemään johonkin avaruuteen ja nyt laitan uutisen ja kerron lisää myöhemmin: meille syntyi lauantaiaamuna pikkutarzan klo 5.31, mitoilla 51 cm ja 3810 g, pipo 37 cm. kaikki meni hyvin ja nopeasti ja eilen kotiuduttiin sairaalasta.

nyt syöttään vauvaa

Joonia

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat