Vierailija

Mulla on eka syntynyt sektiolla ja toinen alateitse, enkä kumpaakaan haluaisi enää kokea.. Ikävä kyllä laskettuun päivään enää viikko!!! Vauva on toivottu ja hartaasti odotettu, mutta tämä synnytys vain pelottaa aivan törkeesti! Mua pelottaa kaikki mikä liittyy synnytykseen...

Kommentit (7)

Mulle tehdäänkin pelkosektio jo toistamiseen. Sekin pelottaa riskeineen, mutta eipä tarvitse tuskissaan luottaa epäluotettavaan henkilökuntaan. Jo pelkopolin keskusteluissa kätilöt puhuivat niin, että kävi aivan selväksi ettei heihin voi luottaa. Selväksi tuli, että he tietävät synnyttäjää paremmin kuinka synnyttäjä voi.



Tavallaan suren, etten koe alatiesynnytystä, mutta pelkoni on aivan suhteetonta. Kaikkein eniten pelkään lapsen vammautumista ja sektiolla minimoidaan ne riskit.

Kipu ei pelota, se nyt on vaan kipua, eikä tee meille pahaa, siitä selviää.



Mutta mua pelottaa se, kuinka pahasti mahdan revetä ja palaudunko koskaan tarpeeksi hyvään kuntoon. :( Ekassa synnytyksessä tuli "vaan" 2. asteen repeämät + eppari, mutta oli ihan tarpeeksi kamalaa. Nyt jos tulee isompi vauva, niin voi tulla isommat repeämät, joista ei enää palaudu ennalleen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähinnä pelkään hoitohenkilökuntaa. Mitä jos he jostain syystä keksivätkin, että minä muka olen jotenkin asennevammainen ja sitten kohtelevat minua kuin jotain huonosti käyttäytyvää lasta. Pari kertaa on tuollaista asennetta tullut vastaan terveydenhuollossa ihan muissa asioissa.



Toinen on tietenkin se, saanko tarvitsemani kivunlievityksen silloin, kun sitä tarvitsen. Se ei kuulemma ole mitenkään itsestäänselvää. Ja koko homma voi kuitenkin kestää. Lisäksi kuukautiseni jo ovat kertakaikkiaan sietämättömiä, joten mitähän kauheaa synnytys mahtaa olla. Tosin joillain, joilla on pahat kuukautiset, synnytys on kuulemma ollut "vain" samaa luokkaa, joten ehkei sitä kannattaisi niin minun miettiä.

Kaikki aiemmat synnytykset menneet ilman ongelmia ja ovat olleet nopeita. Nyt kuitenkin jo ihan alkuraskaudesta lähtien olen pelännyt tulevaa.

Alkuraskaudessa pelkäsin hysteerisesti keskenmenoa, puolessa välissä kohtukuolemaa, mitä pelkään vieläkin ja lisänä tässä mieletön pelko synnyttää.

En tiedä yhtään mistä johtuu. olen puhunut neuvolassa asiasta, selä neuvolan lääkärille. Kukaan ei tunnu ottavan tosissaan. On kuulemma vaan hetekllistä ja ohimenevää. Mulla on synnytykseen vielä 2kk aikaa, mutta kun edes ajattelen sitä niin sydän hakkaa , kädet hikoaa ja rupeaa pyörryttämään. Kumpa voisin perua koko homman. Ei varmaan normaalia? Mutta minkäs teet, kun kukaan ei ota tosissaan. Kuolen varmaan synnärille:(

menen synnyttämään n. kolmen kuukauden päästä, ja kieltämättä hieman jännittää. Aion kuitenkin ottaa kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mitä on tarjolla.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat