Vierailija

Mitä teet? Välillä katson sormien välistä jos lapseni ei aivan hiilly, jos taas hiiltyy ja alkaa itkeä, niin menen väliin ja sanon ettei lapseni pidä kiusoittelusta.

Ärsyttää kun yhden lapsen kummitäti kiusoittelee kaikkia kolmea lapsiani, sanallisesti, silleen et on antamassa lelua käteen mut vetää pois ja uudelleen, vetää tuttia suusta ym. Jos ei olisi vanha ystäväni ja lapsen kummitäti, en tapaisi häntä enää, koska aina vaan joka kerta aloittaa samat jutut vaikka monesti ne on jo itkuun päättyny. Nyt kuitenkin koitan yrittää tavata. Ehkei pitäisi.

Kommentit (19)

Myös se, että sanat joskus valehtelevat, mutta silmät paljastavat, mitä ihminen aikoo.



MInä ainaskin testaan kaikki vähänkin rennommat tenavat jollain aivan hulluilla kysymyksillä.



Toiset on heti juonessa mukana, toiset ei tajua pätkääkään. Ja nää, jotka tajuaa, on mun suosikkeja. Kyllä lasten pitää oppia, myös lukemaan asioita, joita ei suoraan sanota.



Vierailija:

Lainaus:






Tilanne on kuitenkin tarkotettu hauskaksi, ei kiusaksi! Liika on tietty liikaa mutta lasta pitää osata " lukea" niinkun aina leikkiessä!




Täällä av:llä kyllä huomaa ketkä on tottuneet herjan heittoon ja ketkä on sitten tommosia ku ap. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

19 lue koko viestini, en väittänyt itkettäväni ketään.



Muistan hyvin omasta lapsuudestani sanonnan ' rakkaudesta se hevonenkin potkii' . Eli positiivinen kiusoittelu on tykkäämisen merkki. Tästä vain yksi esimerkki toi lelu-juttu, mutta siis kunkin henkilön iän ja ymmärryksen mukaan. Meillä päin tuntuvat monet ajattelevan näin.



Kiusoittelu on siis positiivisessa hengessä tapahtuvaa molempien ehdoilla toimivaa. Kiusaaminen sitten on eri juttu, siinä pelataan vain toisen säännöillä.

on se, että meinataan antaa lelu, muttei annetakaan. Näin ensin pari kertaa ja sitten vasta annetaan. Tekee itse samaa aikuisille mm. jos hänellä on jotain herkkua, keksi kädessä tms. niin tarjoaa meille, mutta pistääkin sitten omaan suuhunsa.



Meille kiusoittelu on lähes jokapäiväistä - tietenkin tilanteisiin sopivaa - ja olemme toimineet niin myös tuttavien lasten kanssa. Sitä ei tietenkään tehdä, jos lapsi ei asiasta innostu. Mutta en ole koskaan ajatellut, että toimintatapa olisi noin paha juttu, kuinka useimmat sen näkee.

Onko tää asia itkunpaikka niille lapsille joiden vanhemmat nipottaa vieressä?? -Sellasen kuvan tosta sai.. Siis sama juttu et kun joku tarjoo lapselle kalaa ja kun vanhemmat nyrpistää nenää niin lapsi ei sitä syö, mutta jos vanhemmat näyttää vieressä et kala on hyvää ja sopii maistaa niin lapsi sitä syö! Siis jos vanhempi osallistuu tilanteeseen muutenkin kuin olemalla hiljaa ja komentamalla ja sanomalla että ompa ilkeetä niin lapsi sitä jatkossakin itkee..



Tilanne on kuitenkin tarkotettu hauskaksi, ei kiusaksi! Liika on tietty liikaa mutta lasta pitää osata " lukea" niinkun aina leikkiessä!

papalla on ollut vähän sama tyyli välillä, " vienkin tämän paloauton kotiin" , esim., ja lapsi itku kurkussa että älä vie. Esikoinen oli varmaan 3-4-vuotias, kun kerran kysyi minulta, että miksi pappa aina kiusaa mua. Silloin sanoin ystävällisesti papalle, että lapsen huumorintaju ei vielä riitä tuollaiseen eikä se ole lapsen mielestä hauskaa. Sitä aina on itsekin liian kiltti ja pelkää että toinen loukkaantuu, mutta kyllä lasta pitää puolustaa, sehän on kova stressi lapselle, eikä lapsi pysty kuitenkaan itse päättämään ollako sellaisen henkilön kanssa tekemisissä vai ei. Suosittelen siis ottamaan asian puheeksi!

Huumorilla ja kiusanteolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos lapsi on liian pieni ymmärtämään kiusoittelua, joka on huumoriksi tarkoitettu, niin hän todellakin kokee sen kiusaamiseksi. Minusta sellaiset aikuiset, jotka kiusoittelevat liian pieniä lapsia, eivät tiedä lapsista yhtään mitään.

Ei ole välttämättä vanhemmista kiinni, jos lapsi ei siedä kiusottelua. Meillä yksi lapsi osaa hullutella ja on muutenkin sosiaalisesti fiksu. Toinen on tosikompi, mutta vuosien myötä hänkin on oppinut kiusoittelun saloja, ei tosin ole päässyt samalle tasolle veljensä kanssa.



Kiusoittelu on mielestäni ok, niin kuin moni on jo maininnnut, jos lapsi on juonessa mukana. Tosikkolastakin voi opettaa, mutta pitää edetä varovaisemmin kuin rennomman lapsen ollessa kyseessä. Hyvä askel eteenpäin on tietysti se, kun lapsi osaa itse kiusoitella tai esittää hassuja kommentteja.

No ei nyt aikuisen pidä tahallaan itkettää lasta!!



Mulla on setä, joka " juksasi" meitä sisaruksia mm. kertomalla että kahvia juomalla tulee ruskeat silmät ja muuta hassua. Sedän seurassa oli hauskaa, koska hän oli huumorintajuinen...ja vähän itsekin oppi kriittisyyttä ,etteikaikkea pidä uskoa.

Aina kun tulee käymään, niin lasta itkettää jossain vaiheessa. Eikä kyse ole todellakaan mistään tosikkolapsesta, vaan siitä, ettei AIKUINEN osaa lukea LASTA. Esim. toinen kaverini sanoo lapselle monesti ihan hulluja juttuja, kuten käärin sut mattoon ja lähetän Kiinaan, ja lapsi vaan nauraa, sillä ymmärtää sen leikiksi.

Vierailija:

Lainaus:


on se, että meinataan antaa lelu, muttei annetakaan. Näin ensin pari kertaa ja sitten vasta annetaan. Tekee itse samaa aikuisille mm. jos hänellä on jotain herkkua, keksi kädessä tms. niin tarjoaa meille, mutta pistääkin sitten omaan suuhunsa.



Meille kiusoittelu on lähes jokapäiväistä - tietenkin tilanteisiin sopivaa - ja olemme toimineet niin myös tuttavien lasten kanssa. Sitä ei tietenkään tehdä, jos lapsi ei asiasta innostu. Mutta en ole koskaan ajatellut, että toimintatapa olisi noin paha juttu, kuinka useimmat sen näkee.




JOs lapsesi alkais itkeä tästä leikistänne niin tekisitkö silti niin monta kertaa päivässä.



Mun mielestä toi antaa-ei anna- antaa on aina ollut ihan järkyttävä " leikki" .

Vierailija:

Lainaus:


Mitä teet? Välillä katson sormien välistä jos lapseni ei aivan hiilly, jos taas hiiltyy ja alkaa itkeä, niin menen väliin ja sanon ettei lapseni pidä kiusoittelusta.

Ärsyttää kun yhden lapsen kummitäti kiusoittelee kaikkia kolmea lapsiani, sanallisesti, silleen et on antamassa lelua käteen mut vetää pois ja uudelleen, vetää tuttia suusta ym. Jos ei olisi vanha ystäväni ja lapsen kummitäti, en tapaisi häntä enää, koska aina vaan joka kerta aloittaa samat jutut vaikka monesti ne on jo itkuun päättyny. Nyt kuitenkin koitan yrittää tavata. Ehkei pitäisi.




* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat