Seuraa 

Tästä aiheesta on TAATUSTI ollut puhetta aiemminkin, en liene ainoa...!

Tarinamme kuuluu seuraavasti: 9kk terve vauva oli ensimmäiset 6kk täysimetyksellä, ja mielestäni syö hyvin päivällä (aamu- ja iltapuuro, 2 lämmintä ruokaa, joskus välipalaksi hedelmä/marjasoseita sekä rintamaitoa vaihtelevasti), mutta syö edelleen kerran aamuyöllä rintaa. Nukkumaan mennään n. klo 21 ja heräillään 6-7 aikoihin.

Aiemmin (n. 7-kuiseksi) söi tiheästi öisin, joten tämä tilanne on sinänsä hyvä. Antaisinko vauvan jatkaa yösyöpöttelyään (järki ja tunne sanovat, että syököön), mutta mikä olisi järkevä takaraja, kun ei olisi tarkoitus loputtomiin ensinnäkään imettää? Eli meneekö sen yhdenkin syötön lopetus vaikeaksi, jos jatkuu kauhean kauan....? Ja miten olette toimineet jos lopetus on ollut äidin, ei vauvan päätös, eli kerrasta poikki ja muuan yö kuunnellaan kitinää ja silitellään vai kuinka..? Ja jos päätän, että esim. klo 6 tai 6.30 on " sopivaa" heräillä ja alkaa aamu tissillä, pitäiskö aluksi ainakin nousta ylös imettämään, että vauvakin tajuaisi: " Ahaa, siis aamusyöttö, ei yösyöttö" .

Kommentit (7)

Ketjun aloittajana tarkennan hieman: minä tarkoitin, että " yö" kestää meillä n. klo 21-6, sinä aikana vauva enimmäkseen nukkuu. Siinä välissä hän heräilee vaihtelevan määrän - joskus tulee liikkuminen uniin, joskus on mennyt tutti piiloon, mutta nukahtaa uudelleen joko itse tai auttamalla tutin suuhun/silittämällä. Se pohdinnan aiheena oleva yösyöttö ajoittuu sinne aamuyölle 3-4 välille. Silloin kun herää, ei rauhoitu pelkällä tutilla tai silityksellä, joita ensin kuitenkin vähän aikaa kokeilen josko kelpaisi, ja syö kyllä ihan ahnaasti. Ja aamulla kuuden jälkeen imetän tietenkin myös, saadaan loikoilla vierekkäin rauhassa ennen ylösnousua.

No joo, kun itsekin luen kirjoittamaani, vaikuttaa siltä, että vauvani kaipaa sitä maitoa silloin aamuyöllä vielä ja that´s it:) Välillä se syönti vaan oli jo hivuttautumassa kohti aamuviittä ja luulin että jää pois, mutta tällaistahan tämä näiden pienten kanssa on...

Eli jos joskus sitten mukamas oikeasti päätän, että ei enää, olisi viisainta pysyä päätöksessään kertaheitolla. Mukavampi olisi kuitenkin, jos vauvani itse päättäisi itse, että fiksu homma tämä kellon ympäri syömättä uinailu...:)

Mielestäni ennen klo 6 tapahtuvaa syöttöä voidaan laskea yösyötöksi. Oman määritelmäni mukaan ap:n lapsi ei syö yöllä, jos siis käsitin oikein: menee nukkumaan klo 21 ja herää tissille vasta klo 6-7.

Mä toivoisin, että lapseni heräisi vasta klo 7 ekan kerran, joten aion kouluttaa siihen, että maitoa saa vasta klo 7 ja silloin noustaan ylös ja päivä alkaa. Eli sängyssä/makuuhuoneessa ei syödä.

Aiotaan toteuttaa tuota suunnitelmaa miehen kesälomalla, mies nukkuu vauvan kanssa makuuhuoneessa ja mä työhuoneessa. Vauva tuodaan mulla aikaisintaan klo 7 ja silloin mennään olohuoneeseen tissille. En tiedä olisiko hyvä antaa ensimmäiseksi aamupuuroa ja janoon vettä ja tissiä vasta ennen päiväunien klo 9-10 aikaan.

Tää on vaikeata, melkeinpä suosittelisin kunnon unikoulua puolen vuoden iässä, nyt on yöt muutenkin levottomia, noustaa seisomaan ja heilumaan heti unen kevyemmässä vaiheessa.

Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Kivä lukea, miten muut ovat jättäneet yösyötöt kokonaan pois, myös tuo aamun ensimmäisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä poika 10kk ja syönyt myös yöllä 1-2 kertaa rinnasta.

Täysimetin 5,5 kk ja sen jälkeen aloitin soseet, joita menee nyt yleensä 4 ateriaa päivässä ja sen lisäksi tietysti maitoa.

Meillä tuo yöllä syöminen on jatkunut näinkin pitkään oikeastaan mun omasta " laiskuudesta" johtuen.

On helpompi antaa syödä, koska poika nukahtaa silloin helpommin ja nopeammin uudellleen.

Illalla menee kuitenkin sen verran iso satsi puuroa, että tiedän ettei yösyöntiin olisi tarvetta,vaan se on vaan tapa.

Nyt noin viikko sitten päätin, että nyt se saisi riittää, jos vaikka alettais nukkua pikkuhiljaa aamuun asti samalla (yöt on olleet välillä aika levottomia).

Yöllä sitten, kun poika heräsi, tarjosinkin vain tuttia ja se kelpasikin yllättävän hyvin.=))

Ekana yönä meillä kuitenkin heräiltiin aika usein, mutta pidin päätöksestäni kiinni, enkä antanut maitoa, ennekuin 7 aamulla.

Toisena yönä herättiin vain kaksi kertaa, eikä sen kummempia kitinöitä, vaan rauhoittui heti tuttiin.

Meillä ei siis ainakaan ollut enää tarpeellista tuo yösyöttö, kun se noin helposti jäi pois.

Tätä on sitten jatkettu ja hyvin on sujunut. yöllä heräillään kerran tai kaksi (osa syy saattaa olla tämä kiipeilykausi, kun unissaankin täytyy harjoitella ylösnousua).

Aamulla me ollaan ennenkin loikoiltu sängyssä hetki ennenkuin noustaan ylös ja nyt olen siinä imettänyt maatessa, kun ollaan kuitenkin selvästi kaikki hereillä.

Näin se meni meillä, yllättävän helposti, joten kannattaisi kokeilla teilläkin.

Tärkeää kuitenkin on se, että pysyy päätöksessään, koska pienikin lapsi huomaa, jos huutamalla saa tahtonsa periksi.

Vauvan vierottaminen rinnalta sujuu aina eri tavalla, kavereitteni vauvat ovat itse vieroittuneet n 1v iässä. Oma tyttöni tisuttelee edelleen ja on nyt 2v1kk. Itse tein yövieroituksen niin, että imetin nukkumaan mennessä ihan niin paljon kuin typy tahtoi, mutta en antanutnukahtaa rinnalle. Sitten ekana yönä laskin 5t tisutonta aikaa ja imetin sen jälkeen makuultaan. Seuraavana lisäsin tunnin jne. Varmaan noin pienellä imeväisellä juuri istualleen imettäminen autaa hahmottamaan, että kyseessä on aamu eikä yö. Kokonaisvieroitus kannattaa varmasti kuitenkin tehdä pikkuhiljaa eikä kertarysäyksellä, jos vain mahdollista. Meillä yötisua huudettiin 2 viikkoa, mutta yhdellä kaverilla huuto kesti 2 kk ja toisella 2 yötä. Lapset ovatniin yksilöllisiä pienestä pitäen.

MUTTA: aamulla annoin rintaa sängyssä ja jatkoimme unia. Ja meillä klo 6 laskettiin aamuksi. Sillä esikoinen meni nukkumaan kahdeksan puoli yhdeksän maissa.



Nyt kuopus saa jo puoli viideltä aamumaidon, mutta hän nukahtaakin yleensä ennen puolta kahdeksaa. Kuopus on tällä hetkellä 11kk. Yövierotin hänet suunnilleen kahdeksan kuukauden iässä. Hänkin hyväksyi asian heti samana yönä.



Esikoisella aikanaan kokeilin yövieroitusta n. 8kk iässä, mutta hän vain huusi. Päätin silloin, etten ala öitäni valvomaan, vaan kokeilen vähän myöhemmin uudestaan. Ja se olikin paras päätökseni.



Jos kumpikaan lapsista olisi syönyt vain kerran aamuyöstä, en varmaan olisi edes ajatellut yövieroitusta alta vuosikkaalle. Mutta he söivätkin X kertaa. Eikä mun fysiikka kestänyt kahdeksaa tai kymmentä herätystä yössä...

vieroitin yösyötöistä pois 3 viikoa sitten. Meillä tottui todella nopeesti ettei yöllä syödä. Parina yönä taputtelin pyllylle ja tuttia suuhun, rauhoittui nukkumaan, yhden kerran annoin vesipullon ja tyytyi siihen. Aamu aloitetaan maidolla n. klo 6.30, pesut ym sitten puurolle.

Täytyy sanoa että on ruhtinaallista kun vauva vetelee nyt 10-11 h yöunta putkeen ;)

Samaan syssyyn muokkasin päivärytmin uusiksi, aamupäivällä pienet tirsat, ulkoilua, leikkimistä eli touhuamista. Lounasta n. klo 11-12 lisää leikkimista, maitopullon kera päiväunille n. klo 13-14, nukkuu n. 3h.



Päivällistä ja maitoa heräämisen jälkeen, ulkoilua n. klo 17.30-18.30, leikkimistä sisällä. Iltapuuro n. klo 19, suihkuun ja peuhaamista, n. klo 20 unipussiin, maitopullo vielä ja selvän teki ;)



Vauva on todella energinen, liikkuu kokoajan, meillä käytössä ns. väsytystekniikka ja toimii ;)







Jos vaavi herää kello 6, ei sitä kyllä enää voi sanoa yösyöpöttelyksi. Ihan normaalia, että tulee nälkä jo siinä vaiheessa, jos yhdeksältä on menty petiin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat