Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Aamu alkoi puoli kuusi :) Tuli Hesarit luettua ja sumpit vetästyä ennen töihin menoa.

Pari kulausta sain kahvia juotua ja sitten tyssäsi. Jänskää, kun ennen olen ollut pannu päivässä tyyppiä :D



Työhousut ovat vaihtuneet siviileihin eilen, saas nähdä, milloin joku heittää kommenttia tästä.



Huomenna olisi toinen neuvolareissu edessä, saa nähdä mitä tuleman pitää. Kuuluuko sydämen ääniä vai ei =)



Kuinkas muilla on lähtenyt päivä käyntiin?





Terkuin, Tirppana ja Salamatkustaja 10+2

Sivut

Kommentit (21)

mies on tällä hetkellä ylityöllistetty joten hänestä ei ole juuri kotitöissä apua. normaalisti hän kyllä siivoaa ja tekee ruokaa jopa paremmin kuin minä!



onneksi odotamme esikoistamme joten minua ei haittaa vaikka puuhailenkin yksin kotona..jos siis jaksan! :0) olen ollut aika armelias ja salliva itseni suhteen: lepään kun siltä tuntuu enkä pode huonoa omatuntoa laiskottelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olo on huojentunut, naama näyttää Hangon Keksiltä. Ultra oli iltapäivällä ja kohdussa pyöriskeli oikein terhakka sikiö, jolla oli raajat ja virtsarakko ja alle 1 mm niskapoimuturvotus! Koko vastasi viikkoja päivälleen, laskettu aika on nyt 16.12. Täytyykin pyytää päivitystä listaan, siellä kummittelee tämän lehden laskurin mukainen la 17.12.



Yllätyksenä sen sijaan tuli se, että kohdussa näkyi toinenkin nesteontelo ja mahdollisesti istukkakudosta, saattaa siis olla että raskaus on alkanut kaksosraskautena ja vain toinen alkio on lähtenyt kehittymään. Kontrolliultra parin-kolmen viikon kuluttua. Tämän ei _pitäisi_ vaikuttaa raskauden kulkuun mitenkään, mutta on mahdollista että tuo neste tulee jossain vaiheessa vuotona ulos... Lääkäri kuitenkin vakuutteli, ettei tuosta kannata murhetta ottaa. Kaksosraskaus olisikin ollut melkoinen paukku, joten varmaankin parempi näin.



Nyt tähän raskauteen suhtautuu ihan eri tavalla kun on varmistunut, että Joku Pieni siellä todellakin kasvaa. Voi kertoa sukulaisille, kaikki muuthan tietävätkin jo ;D



Kotitöistä: Olen esikoisen kanssa kotona, joten huolehdin pääasiassa vaate- ja ruokahuollosta (olen parempi kokki ;)), mies kyllä tiskaa pyytämättä ja yhdessä siivoillaan. Minullekin on siunaantunut jostain siippa, joka pyytämättä tekee osansa ja osallistuu todella paljon myös lapsenhoitoon. Arvostan häntä erittäin suuresti!



...Tuntui vähän kurjalta hehkuttaa noita ultrakuulumisia, [color=green]skeddu[/color]kin saa tiistaina toivottavasti hyviä uutisia! Ajatuksissa olet.



Tinuri ja sirkeä Itu 11+5

Mähän vallan innostuin kirjottelemaan. Mainio tapahan tää on saada vertaistukea ja keskustela ihmisten kanssa jotka on samassa tilanteessa.



TIRPPANA meillä mies osallistuu kyllä kotitöihin kun kotona on. Itseasiassa joissain asioissa on jopa ahkerampi kuin minä. Esim. imurointi on melkeen kokonaan hänen " alaansa" j pyyhkii kyllä käskemättä pölyjä ja muutakin. Samoin pihatöitä tekee mielellään. Välillä on niin päin että käskee mua hommiin ;) Meillä molemmilla aika henkisesti (ja fyysisestikin) raskaat työt, joten nyt kun oon saikulla niin yritänn kyllä tehdä kotona hommia ennen kuin ukko kotiutuu.



MOM72 painokäyrä täällä +/- 0. Ei oikein mitkään namit ole maistuneet ja vointi ollut sen verran hyvä että vanhoja rakkaita liikuntaharrastuksia olen harrastanut ihan surutta. Myöskään housut ei vielä sen kummemmin purista. Pikkasen istuessa tuntuu " jotain" alavatsalla, mutta ei ole vielä pakottanut hommaamaan uusia kuteita! Hyvä niin! Tosin oloni ei kyllä ole hirveän " raskas" ja vauva tuntuukin ihan utopiselta ajatukselta vielä.



Mites te muut, oletteko kertoneet jo mahdollisille isoille sisaruksille vauvasta ja jos ette niin milloin ajattelitte kertoa? Entäpä vanhemmille/ystäville? Meillä tytöt eivät vielä tiedä, mutta pian ajateltiin kertoa. Ovat kuitenkin jo sen ikäisiä, että varmasti ymmärtävät asian. Mies haluaisi jo kuuluttaa koko maailmalle, mutta mä olen ollut varovaisempi. Kyllähän nuo jotkut kaverit jo varmaan aavistaakin.



Eipä muuta tältä aamupäivältä.



Kultsi 12+6

Mitenkäs teillä muilla muuten mies-osapuoli osallistuu kotitöihin? Onko jaettu työt vai joudutko tekemään itse ruoat, pyykit, siivouksen..? :))



Itselläni eilen rupesi pää hajoamaan atomeiksi ja protoneiksi, kun saa töiden jälkeenkin vielä kaikki tehdä itse. (puree hammasta)

Eikä ole auttanut, vaikka olen pyytänyt apua moneen kertaan.



Kertokaa vinkkejä, kuinka mies saadaa heräämään, että kaikki ei tule valmiiksi?? Itse olen tosi väsynyt 9h työvukin jälkeen välistä, että ei vaan jaksa..



(olipas hirveää tekstiä, mutta totta..pakko oli purkaa tuntojani)

minäkin kirjoitan.. Oireetonta odotusta edelleen, huomista ultraa jännityksellä odotan. Onkohan siellä elämää ollenkaan kun ei tunnu missään =/

No, huomenna olen viisaampi =)



Onpa ollut kiva lueskella teidän muitten np-ultrakuulumisia! Ihana kuulla kuinka pienet ovat siellä massussa heiluskelleet ja pyöriskelleet!



Tirppanalle: (jos muistin nimimerkin oikein)

Meillä mies ei osallistu oma-aloitteisesti kotitöihin.. tästä on vuosien mittaan käyty monet taistelut. Jos oon pyytänyt, että tee jotin, on tuloksena yleensä vaikka pelkkä roskiksen vienti.

Muutama vuosi sitten keksin että vaihdan tyyliä pyytää -miehethän ei ymmärrä vihjailuja tai kauniita pyyntöjä-, eli nykyisin kysyn:

-tiskit vai pyykit?

-imurointi vai lattioiden pesu?

-viikkaatko pyykit vai petaatko sängyt?

-pesetkö vessan vai kylppärin?

-pesetkö matot vai ikkunat (pari kertaa vuodessa)



Eli kaksi vaihtoehtoa, joista mies valitsee toisen ja minä teen toisen. Näin hän ymmärtää mitä kaikkea pitää tehdä, ja että MYÖS HÄNEN TÄYTYY tehdä.



Meillä toimii siis suora kysymys " kumman teet?" . Ja aina mies valitsee toisen ja tarttuu hommaan kun lähden tekemään omaani.



-mm- rv 11+1

Olen käynyt palstalla miltei päivittäin lukemassa viestejänne, mutta nyt ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella itse. Mulla oli tänään neuvola ja sydänäänet kuuluivat!! Katsottiin ensin ultralla ja siella se käsiään heilutteli ja liikkui. Ens viikolla on sitten keskussairaalassa se niskapussiturvotusultra, kun oon yli 30 vuotta.



MIEHISTÄ: Minun mieheni osallistuu kotihommiin ja esim. imuroi käskemättä, laittaa ruuan, jos ehtii töistä kotiin ennen minua jne. Mikä on ollut liikuttavinta, hän puhuu aina meidän raskausviikoista ja meidän lasketusta ajasta, se tekee asiasta jotenkin enemmän yhteisen (miehelleni ensimmäinen lapsi).



Joku kyseli, et milloin kerrottiin sisaruksille. Meillä on 8-vuotias tyttö ja hänelle kerrottiin viime viikolla rv 10, nyt kun viikkoja on 11+4 olemme alkaneet kertoa ystävillekin ja työpaikalla olen puhunut asiasta ja täällä suhteudutaan asiaan myönteisesti. Olen töissä terveyskeskuksessa ja kyllä täällä äkkiä huomataan, jos joku alkaa neuvolan ovia kolkuttamaan, varsinkin kun on kyseessä pieni terveysasema. Nyt on jotenkin helpompi olla kun voi kahvitunnillakin puhella vauvajuttuja.



Vointeja kaikille joulutähtösille!! Mulla alkaa väsymys helpottamaan!



T:Sanna 11+4

Elikkä kirjoittelin muutama päivä sitten sydänäänien kuulumisesta viikolla 11+0. Tänään kävin sitten neuvolassa kuulostelemassa ja hyvin kuuluivat pikkuisen sydänäänet. Nyt sitten odotellaan ultraa 12.6.



Iloisin mielin siis...



Olen varovasti kertoillut lapsilleni tulevasta vauva nro 4:sta... Ihan varovasti siis =).


Heissan!



Mulle kuuluu väsymystä. Huomaan että tälle väsymykselle on kyllä aika selkeä rytmi päivän sisällä. Ihmettelen, että se ei tunnu olevan kauheasti tekemisissä syömisen kanssa - tai sitten kuvittelen. Mutta se iskee tässä puoli kahden, kahden kieppeillä ja rankasti! Jos pääsen pitkäkseni, niin nukahdan varmasti. Tuossa neljän-viiden aikaan on toinen aika paha pohjakohta. Sit illan usein kitkuttaa jotenkuten ja sit pääseekin nukkumaan. Mutta kaipa tämä tästä.



Meillä on onneksi miehen kanssa oikeasti tasa-arvoinen asetelma. Kotitöihin tartutaan molemmat. Ja sovimme jo etukäteen ennen esikoisen syntymääkin, että puolisko jää sopivassa kohtaa hoitamaan lasta kotiin, hän ihan itse halusi. He ehtivätkin olla kahdestaan 10 kk. Tämän vuoden alussa järjestely meni niin, että minä lyhensin työpäivää lapsen aloittaessa päiväkodin ja puoliso meni täysipäiväisiin töihin. Se oli kyllä hauska huomata, että kumpi meistä nyt kotona olikin, myös hoiti kodin. Se ei tosiaan ole kiinni sukupuolesta vaan siitä, kuka käytännössä vain ottaa vastuun asioista. Kun mies oli kotona, niin hänellä oli tietoisuus siitä, mitä on jääkaapissa ja mikä pyykki pitää pestä, että esikoisella on vaatteita jne. Hän siis pyykkäsi, pesi astiat, laittoi ruuan, hoiti lapsen, kun minä olin töissä. Kun tulin kotiin, niin autoin tietysti kaikessa täysipainoisesti, mutta se oli tosiaan hauskaa huomata, että mulla ei ollut silloin hallussa sitä käytännön tietämystä, että miten asiat ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä ja otin kaupassa käynti tms. työkäskytyksiä vastaan mieheltä. Nyt taas kun minä olen lyhyempiä työpäiviä niin hoidan kotiakin suhteessa enemmän ja ruokahuollon lähes täysin. Ennen lasta oli kyllä tilanne, että jouduin osoittamaan työtehtäviä miehelle. Se tosiaan eniten johtuu siitä, että minä vain olin ottanut langat haltuuni. Kyllä mies sitten aina ihan kiltisti teki kun tajusi mitä pitää tehdä. Ja taju kummasti kehittyi kun jäi kotiin ja hän vain joutui tilanteeseen, että kantoi kaiken pyöritysvastuun. Oli muuten aika ihanaa, kun mies hoiti ruokahuollon, kun hän oikein alkoi opetella ruuan laittoa kyllästyttyään vääntämään aina samoja perusjuttuja. Sieltä alkoi tulla ihania intialaisia ja aasialaisia kastikkeita ja kiinalaisia hapanimeliä juttuja ja erilaisia alkupala- pääruokakokeiluja. Oli se kyllä aika luxusta. ;-D Mun keittotaidot painottuvat kyllä enemmän suomalaiseen käytännön osaamiseen ja italia-espanjasävytteisiin pöperöihin, vaikka en minäkään mielestäni mikään ihan surkea ruuanlaittaja ole.



On meillä muuten tälläkin hetkellä niin, että tietyt hommat jakaantuvat automaattisesti. Eli minä en oikeastaan koskaan imuroi. Ja mies tätä nykyä harvemmin pesee pyykkejä. Mutta saa nyt nähdä miten tämä nyt tulee tulevaisuudessa menemään - mies aloitti työssä, joka vaatii enemmän kuin aikaisemmin ja siihen kuuluu myös matkustamista. Eli voi olla, että koti jää automaattisesti enemmän minulle. Mutta aika aikaa kutakin. Katsotaan nyt.



milonmi



Ensinnäkin kovasti tsemppiä ja voimia Skeddulle! En väitä tietäväni, miltä sinusta tuntuu, mutta itsellänikin on kokemusta tuosta epävarmuuden sietämisestä, ja minun kokemukseni on, että se on kauheaa! Toivottavasti asiat ratkeavat teillä ja hälytys on turha.



Itselläni huolestuttaa, sillä selässä juilii todella häijysti välillä. Juilinta on aika menkkamaisen tyylistä, kuten taisin eilen raapustellakin.



Tosin kävin eilen kuntosalilla reilun viikon tauon jälkeen, mutta en kyllä muista salikäyntien vaikuttaneen aiemmin alaselkään. Mutta mistäpä sen tietää, mitä vaikutuksia raskaudella alkaa olla kroppaan. Ehkä näin toisella kertaa alkaa olla sellaisia kremppoja, joita ei ollut ekalla.



Ultra on maanantaina, joten yritän hillitä hermoni sinne saakka. Onneksi rintoja ja alavatsaa vihloo taas lupaavasti ihan alkuraskauden malliin. Nuo oireet kyllä tuntuvat sekä tulevan että menevän.



Ajatus poukkoilee, sillä nyt tuli mieleen äitiyspakkaus. Jokuhan sitä kyseMeillä pakkauksen vaatteet ovat tuliterää vuosimallia 2003, heh. Emme aio tällä kertaa ottaa uutta pakkausta. Sillä rahalla saa kuitenkin mukavasti ostettua ihan uusia vaatteitakin...



Eipä muuta kuin hyvää päivän jatkoa kaikille! Itsellä on onneksi luvassa lyhyt työpäivä.

Jep, tuo taktiikka varmaan toimii, kuin rasvattu =)

Valintatehtävät siis käytäntöön. Pleikkarin sijasta on valittava joko tiskaus tai pyykkäys jne. :)

Hölmöhän sitä on, jos kaiken itse tekee..toinen asia olisi, jos olisin kotona, niin silloin tekisin mukisematta kotityöt.

Enivei tää pimatsu painelee takavasemmalle, eli syömään muusia ja lihapullia. Niin nälkä, että haittaa näköä!





ILMIS: Juu, tuo rakenneultran tyyppi oli ennen tosi mukava ja tunteellinen ihminen, ihana! Kuulin valitettavasti ihan samaa kuin säkin tästä uudesta tyypistä. Ovat varsinainen tunteetoin aisapari siellä, mut pääasiahan on kuiteski se, että osaavat hommansa. Sitä en oikeastaan epäile hetkeäkään. Ystäväni oli just ollut tuon naisen ultrassa ja hänellä on ongelmia hematooman kanssa... Siinä sitte molemmat asiantuntijat ovat vailla pienintäkään sympatiaa, siinä tilanteessa tuo on aika harmillista!



Tiedätkö muutes, miten tämä kätilö suhtautuu sukupuolen selvittämiseen? Edellinen kun niin iloisesti sen meille tarkisti... Ja tästäkin haluaisin tietää kumpi tulee.



kotitöistä.... Parannusta on ollut havaittavassa ja mies tekee jopa oma-aloitteisesti nykyään esim. keittiönsiivouksen. Mäkin kyllä käytän jonkin verran tuota kumman teet- tyyliä, puree paremmin.



äitiyspakkausta en taida ottaa, esikoisen kamppeet on niin hyvässä kunnossa. Rahan käytän joko vakuutukseen tai esikoisen sänkyyn, jotta pikkuinen saa esikoisen pinnasängyn...



Jotenki levoton olo, ahdistavaa! Tiedättekö (varmasti tiedätte) kun tulee sellainen pelko-olo, et mitä jos kaikki ei olekaan hyvin... Niitä aina tulee ja menee, mutta tällä hetkellä ahistus päällä... On vissiin työt liian tylsiä kun ehtii kaikkea miettiä!



Päivän jatkoja taas...



Tiina

[color=yellow]Staroille[/color]



[color=red] Tervehdys vaan. Nyt sitten se pitkään odotettu vapaapäivä tulikin. Tosin siitä on mennyt Myllyssä jo puoli päivää ja jatkuu siivouksen merkeissä :)[/color]



PIKKUSISKO: Hyvin täällä voidaan. Meillä on ollut alusta asti sama laskettu päivä mutta mut leikataan jo marraskuun lopulla suunnitellulla sektiolla :( Heikki on kyllä älyttömän taitava lääkäri mutta tosiaan voisi hiukan tsempata tuon tunnepuolen kanssa. Neuvolassa tätsy kertoi että myös rakenneultraa nykyisin tekevä täti on aika teoreettinen ja tosi eri tyyppinen kuin se mikä ennen on ollut (oli lehdessäkin jonkin aikaa sitten) ja että kaikki eivät siitä niin pidä. Mutta on kuulemma pätevä.



[color=blue] PÄÄNSÄRYSTÄ: mulla on myös ollut viimeiset 5 päivää päänsärkyä. Ainut minkä olen huomannut auttavan on että kiskoo vettä huimasti lisää. Tosin välillä on mennyt niin pahaksi ettei sekään auta. Neuvolalääkäri sanoi että näillä viikoilla voi ottaa jo satunnaisesti jopa Buranaa tai Ketorinia...koitan kuitenkin selvitä ilman.[/color]



[color=violet]MIEHISTÄ: mulla taitaa olla sellainen supermies kun se siivoaa, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, letittää tyttöjen tukat ja hoitaa hommat hienosti ilman pyyntöjä tai käskyjä, mutta toisaalta on sitä tässä joutunut kouluttamaankin ;) meillä vaan tällä hetkellä on ollut sellainen järjestely että ei paljon yhtä aikaa olla kotona ja mä yleensä illat poissa (töissä tai luennoilla) että molempien on pakko hoitaa huussollia... Mutta silloin alkuksi kun ei ollut oikein kristallin selvää ukolle tämä homma niin pidin keskustelua siitä miten koti on MEIDÄN ei minun ja jos se on MEIDÄN niin minä en sitä siivoa vaan ME, mukaan lukien lapset jotka ikänsä ja kykyjen mukaan auttavat kaikessa. Meillä toimii.



ÄITIYSPAKKAUKSESTA: olishan se ihanaa näpräillä ja saada uusia vauvanvaatteita... hmm.. voipi olla että viisaat ajatukseni vakuutuksen osalta voivat vielä muuttua...





Vointeja kaikille!!!



ILMIS rv 13

Olen vielä suht uus kirjoittelija eli toista kertaa vasta kirjoittelemassa. mutta enköhän useammin ala tänne kirjoittelemaan nyt kun opiskelutkin vetää viimeistä viikkoa. Viimeinen tentti olisi tänään ja sitten alkaa ansaittu kesäloma, tosin kesäopintoja olis kesälle muutama kurssi.



Poitsut (3 v. ja 5 v.) heitin aamulla aikaisin hoitoon, että saisin luettua vähän tenttiin...no luettua ja luettua...tässähän mä nyt sitten kirjoittelen =)



Eka neuvola mulla on vasta ens keskiviikkona ja viikkoja on nyt 10+6, että aika myöhäsille viikoille menee eka käynti. Np-ultraan varasin ajan, joka on kahden viikon päästä. Aikasemmissa raskauksissa np-ultrassa ei tullut käytyä, mutta nyt sitten ajattelin.



Noista kotitöistä sen verran, että kyllä meillä molemmat kotitöitä tekee, tosin saan vähän miestä ensin patistella.No muutaman kerran on ottanut oma-aloitteisesti imurin käteen tai laittanut pyykkikoneen pyörimään. Yleensä mä teen ruoan, mutta jos mies on kotona, niin tehdään yhdessä. Eipä meillä kotitöistä tule pahemmin tapeltua, vaikka suurimman osan kotitöistä mä teen, luonnollisesti, koska olen enemmän kotona ja olen muutenkin siisti ihminen eli inhoan sitä jos on tavaroita hujan hajan tai villakoiria pyörii nurkissa.

Eilen oli siis eka neuvola, poika ja mies pääsi molemmat mukaan. Ihan oli kaikki tuttua, vaikka esikoinen syntymästä on jo kolme vuotta. Kaikki oli hyvin, ja poikaki malttoi kiltisti odottaa kaikki tutkimukset.



Neuvolantäti oli tosi mukava, ihan eriluokkaa kuin esikoiselta. Itse pidän, että koskaan ei ole liika tietoa ja tämä täti kyllä kävi pienetkin asiat läpi. Edellinen täti oli hiukan ympäripyöree ja kertoi mitä joskus muisti...



Sydänääniäkin kuunneltiin, ja eihän ne ensin meinanneet kuulua, vaan laittoi sitten minun jalat roikkumaan lattialle ja selkä oli melkein kaarella, ja sieltähän se tumpsutus kuului. Syke oli huimat 171-174 :o) Kyllä helpotti, ja ihana kun mies oli sen myös kuulemassa. Nyt tämä on todellisempaa molemmille. Poika nyt ei vieläkään oikeen ymmärrä, vaikka oon sanonu, että äidin masussa kasvaa vauva.



Neuvolantäti laittoi LA:ksi 25.12., menkkojen mukaan, kun itse olin aikasemman kierron pituuden mukaan laskenut 31.12. Joten viikotkin ovat tänään jo, 10+3. Itseasiassa mua ei haittaa yhtään, vaikka toi LA aikaistui...vaikka suunnitellu olin, että ens vuonna vasta syntyy.



Sain Np-ultra-ajanki varattuu, 16.6. ois sitten sinne aika.



Oireeton odotus jatkuu, mutta en valita, en ;o) Kaikille oikein mukavaa torstai-päivän jatkoa!



T. SAHM 10+3

Aamu alkoi meilläkin siinä 05.45, herätyskello olis herättänyt 06.00, mutta esikoinen ehti ensiksi. Miten sen pitääkin aina herätä näin aikaisin??? Kiva sitte kun on vauva, joka pahimmassa tapauksessa saa vasta unen päästä kiinni niihin aikoihin ja esikoinen sitte jo heräilee... No, näitä ehtii murehtimaan sitte myöhemmin.



Mulla on ens viikolla toka neuvola, itse asiassa tasan viikon päästä ja jännään mahtaako saada äänet kuuluviin. Sen verran vilkas tuntuu tuo masuasukki oleva, ettei kauaa samassa paikassa viihdy. Ja nyt sillä on vielä niin paljon tilaa pyöriä!



Skeddulle voimia ja kovasti tsemppiä tulevaan aikaan. Hyvä merkki on, että rakko oli kuitenkin mittojen rajojen sisällä, toivottavasti se siitä tasottuu. Tämä oli mulle taas ihan uusi juttu. Niin se on, tieto lisää tuskaa, koska kyseessähän saattaa olla joku ihan normaali juttu, mikä korjaantuu itsestään. Muutenkin tuntuu, että käyn noissa ultrissa, mut en oikein tiedäkään mitä kaikkea ne tutkii. Rakennetta tiiraillaan sitte kesän loppupuolella, mut mitä kaikkea... En ehkä haluakaan tietää...



Päänsärky ehkä hieman helpottamaan päin. Mä muutes huomaan, että olen herkistynyt entistä enemmän. Moni ihan pienikin asia saa kyyneleet silmiin... Tämä hieman hankaloiottaa elämää, sillä en esim pysty välttämättä puhumaan hankalista työasioista ilman, että alkaa itkettää. Tää taas saa muut hämilleen, että mikä tässä nyt niin vakavaa on...? Onneksi tietävät ja näkevät tilani eli ehkä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...



Nyt sorvin ääreen.



Tiina 13+0

tähän asti olen säästynyt pahimmilta oireilta mutta parin viime päivän aikana on uni maistunut! kaksi viimeistä yötä olen ollut nukkumassa jo heti yhdeksän jälkeen(!) vaikka normaalisti puolenyön aikaan vasta alkaa väsyttää.. yölliset pissalla ravaamiset on nyt jääneet lähes kokonaan, mutta heräilen kuitenkin jatkuvasti aamuyöstä ja nukahdan sen jälkeen uudelleen..kaipa tämä on totuttelua tulevaan?



miten teidän painokäyrät ovat kehittyneet? minulle on alun -2 kg:sta tullut nyt kilo lisää normaalipainoon verrattuna. vatsa on niin turvonnut ja iso, etten voi sitä peittää muutoin kuin löysällä paidalla..vyötä en voi käyttää enää lainkaan, se kun ahdistaa!



olo on muuten oikein hyvä, töissäkin käyn vielä ihan normaalisti. tsemppiä kaikille jotka potevat epätoivon hetkiä ja iloa ja auringonpaistetta kaikille yhteisesti!



- mom72 9+5 -


Ihanaa, täälläkin pahoivointi jo helpottaa.. Tilalle on kylläkin tullut väsymys, joten ainakin tiedän edelleen olevani raskaana:). Neuvolassa eilen taas sydänäänet jumsutti menoaan; onhan se aina niin ihanaa kuunnella vauvan ääntä. Lääkäri oli vain todella kovakourainen: ei ottanut papaa, mutta tutkimus tuntui samalta kuin papa. Jollain kamalalla ' tikulla' hän kohdunsuuta tökki, ja vieläkin on alavatsa hieman arkana. Ja ihan vähän tuli tänään ruskehtavaa tuhrua, en ole kuitenkaan kovin huolestunut. Annan kyllä asiasta palautetta ensi kerralla neuvolassa. Ei kait lääkärin pidä tuntua kovin kivuliaalta eikä tuntemusten jatkua vielä vuorokauden päästäkin? Kaikki oli kuitenkin hyvin.



Meillä kotityöt menevät hyvin tasan, ainoa poikkeus on se, että minä laitan ruuat, mutta mies siivoaakin aina jäljet:=). Sopii loistavan hyvin minulle. Kaikki muu, eli siivous, kaupassa käynnit, ikkunoiden pesut yms. menevät kyllä ihan tasan. Mies silittää kyllä paljon enemmän kuin minä, koska pitää töissä kauluspaitoja. En ole kertaakaan edes silittänyt hänen paitojaan.. Meillä vallitsee kotihommissa siis periaate, se tekee, kumpi jaksaa. Molemmat teemme raskasta työtä (henkisesti), joten tasan menee kaikki arkihommat.





Ihanaa torstainjatkoa kaikille joulustarojen äideille:).

Gaudia

12+5

On jotenkin ollut niin epävarma olo ja on pelottanut että jos ei tuol masus mitäää olekkaan tai jos on ni menee sit kesken. Ystäväpiirissä pari keskenmenoo kuukauden sisään ja molemmilla viikkoja yli 12.

No nyt kun on ensimmäinen ultra takana alkaa jo toivo taas palautua. Tosin la siirty 18.12 et viikkoja olis nyt sit 11+4 (?) tosin tyyppi oli niin pieni et saatiin uus aika et voidaan sit mittailla kunnolla. Pikkunen oli ihan keijukaisen näkönen=) no saa nähä kumpi on.

Meillä siis esikko 10kk ja saa nähä miten sit pärjätään kun on kaks pientä. Tää varmaan vaikuttaa siihenkin et jotenki toivon et maha ei vielä kasvais ja muutenkin toivon et painoo tulis 10kg. edellisessä raskaudessa painoa tuli yli 20 kiloo ja vaik enää ei ollu niist jäljellä ku 3kg ni silti. Nyt vihdoin ku aloin mahtuu takas omiin vaatteisiin ni toivos et niit vois pitää edes vähän aikaa. Hassua ekasta sitä kokoajan toivo et joko vois laittaa äitiysvaatteet päälle ja sit lopulta viikol 17 ku ne laitoin olin onneni kukkuloilla. Nyt toivon et menis ainakin viikolle 20 ennenku tartti alkaa käyttää äoitiysvaatteita.

No vauva on kuitenkin tosi tervetullut ja odotan jo kovasti uutta tuhisijaa tähän perheeseen=)

Miehistä sen verran et meil kans se taktiikka et kumman teet imuroitko vai pesetkö lattia ja siivouspäivä sovitaan aina viikon alussa ni sit molemmat tietää koska siivotaan....

No tulihan vuodatus...=)

Nyt likan kanssa leikkimään

Mukavasti lähtenyt päivä käyntiin täälläkin. Eskarilaisilla oli eilen viimeinen päivä esikoulussa, joten jäivät nyt sitten kesälomalle. Tosin viuhottavat jo jossain ulkosalla, että yksin täällä saa istuskella. Itse olen tällä hetkellä sairaslomalla töistä, kun jossain onnistuin tuota kättä telomaan sen verran että lääkäri katsoi parhaaksi määrätä " lepoa" . Työpaikalla ensihoitajana tuo käsi kun on aika tärkeässä roolissa.



SKEDDU toivotaan että selviät pelkällä säikähdyksellä!!!! Kaihertava pelko on kyllä kurja juttu :(



Huomenna olisi np-ultra joka onkin mulle ihan uusi juttu. Silloin kun noita pimuja odotin, niin ei mitään np-ultraa ollutkaan - ainakaan täällä. Silloin otettiin verikokeet, joten kivahan se on päästä katsomaan. Olikin silloin melkoinen yllätys kun neuvolassa kone oli havaitsevinaan kahdet sydänäänet ja sain sitten sen perusteella ajan ylimääräiseen ultraan. Siellä ne tytöt silloin vilkutteli suunnilleen näillä viikoilla ja ainekset shokkiin oli valmiit :D



Kohta voisi lähteä vähän kävelemään tuonne ulos kun ilma näyttää ainakin toistaiseksi vielä hienolta :)



Kultsi ja 12+5

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat