Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Voi ei. Kyllä minullekkin kaikki on aina sanonut, että odotas kun lapsi tulee uhmaikään. Olen aina vaan ajatellut ettei se nyt niin kamalaa voi olla, mutta miten onkaan. Nyt se on päällä. Poika on aina ollut todella voimakastahtoinen. Jokaikiseen kysymyksen vastaus on EI ja jos asiat ei mene pojan mielen mukaan niin tuloksena on kauheat raivarit, huutaminen, potkinen, lelujen heittely. Ei halua ulos, ei halua sisälle, ei halua syödä, ei nukkua, eikä ainakaan mennä pesulle. Miten kauan tätä vaihetta kestää, ikuisesti? Nyt ollut jo kaksi kuukautta yhtä kädenvääntöä. Kyllä sitä vielä poikaa jaksaisikin, mutta siinä sivussa pitäs hoitaa 3kk vanhaa tytteliä ja tän mamman hermot alkaa olla ihan riekaleina.



Oliskos kellään hyviä neuvoja? Miten saan pojan tottelemaan tai olemaan edes vähän siedettävämpi???

Kommentit (3)

Meillä alkoi 2v uhma heti kun 2vee tuli mittariin ja esikko oli silloin 2kk. Muistan hyvin elävästi sen ajan, huh! Nyt vauva 8kk ja uhmiksellakin puolivuotta enempi ikää ja nyt kyllä on huomattavasti helpompaa. Raivareita ei tule niin usein ja tietää jo etukäteen " vaaran paikat / tilanteet" .

Välillä vieläkin pinnaa kysellään, mutta pieniä helpotuksen konsteja meillä:

- annan kaksi vaihtoehtoa ( esim. menetkö itse vai kannanko? Tuletko nätisti itse vai haenko väkisin? Kumpi paita jne. )

- ja tosiaan se huumori. Meillä pissille / pesulle mennään sipsuttamalla tai koikkaloikkasella ( hassusti hyppien ) jos muuten ei suostu. Potta töröttää valitettavan usein myös olkkarissa ja videoita katsellaan samalla

- lahjon ksylitolipurkalla, saippuakuplilla jne.

- jos vauva odottaa puettuna uloslähtöä tiedän ettei kannata hoputtaa koska vauvalle tulee kuuma, silloin lyö jarrut päälle. Sanon että äidille tulee kuuma. Ja jos vauva nukkuu, niin hiljaa pitää olla koska äidin korviin sattuu kovat äänet jne.



Mutta tuo käänteinen juttu olikin hyvä idea, täytyykin kokeilla. Mitään rangaistuskeinoja ei minulla ole käytössä. Jotenkin en usko niihin. Meillä aina konfliktien jälkeen jutellaan, miten kurjaa on riidellä ja halitaan ja pyydetään anteeksi. Huomaan kyllä tytöstä, että paha mieli hänellekin tulee ja syliin kaivautuu sovintoa hieromaan.



Tsemppiä! Kamalia tilanteita tulee, mutta onneksi niitä hyviäkin päiviä on ja kunhan aikaa menee, niin hyviä on paljon enempi. Mukavaa kesää ja voimahali.

Meillä saatiin pojalta aika monta pulttia ennaltaehkäistyä erilaisilla huijauskonsteilla.

-Esim. kun piti mennä pesulle, niin kilpailtiin kuka kerkiää ensin, parhaiten tepsi kun sanottiin että äkkiä hampaan pesulle ennen kuin isi kerkiää ensin.

-Sitten tehtiin käänteisiä kieltoja, esim. tätä paitaa et saa ainakaan pukea päälle - johan tuli ihmeellinen hinku alkaa pukemaan...tosin kiellot oli pilke silmäkulmassa niin että poika kyllä itsekkin tiesi ettei kielto ollut todellinen mutta konsti toimi siltikin.

-Joskus aloin leikisti pukemaan pojan housuja itselle, sanoin että äiti pukeekin nämä sinun housut omaan jalkaan...ja taas tuli kiire pukea housut etten minä niitä saa...

-Monesti toimi kun sanottiin ne asiat käänteisesti, esim. että ei me ainakaan ulos lähdetä tai en taida antaakkaan sinulle tätä ruokaa.

-Annoin pojan myös tehdä valintoja päivittäin: laitatko tämän vai tuon paidan, juotko maitoa vai kaakaota jne.

-Tottelemiseen meillä auttoi parhaiten jäähypenkki, sen teho oli silminnähtävää kun siitä alkuun vaan johdonmukaisesti piti kiinni. Alkuun jouduin vahtimaan vieressä että poika pysyi jäähyllä...

-Jos poika sai pultit ja alkoi huutamaan lattialla, annoin puhkua pahimmat raivarit rauhassa ja otin sitten syliin kun poika suostui/halusi ja sai siinä sitten rauhoittua.



Meillä taisi pahin vaihe kestää puolisen vuotta. Yritä ottaa huumoria peliin ja laskea kymmeneen silloin kun alkaa touhu riipimään. Kokeile noita ennaltaehkäiseviä temppuja jos meno vähän tasoittuisi niiden avulla, kun saa pahimmat pattitilanteet ennakoitua ja vältettyä pienillä huijauksilla niin säästää omia hermoja...





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ainakin meillä kiukku, pahantuulisuus, vastustus, uhma.... nostaa päätään moninkertaisella voimalla, jos lapsi on väsynyt. UNI on hyvä lääke. Jos ei uni muuten tule silmään, muksu metsälenkille/uimaan/hiihtämään/pelaamaan isin kanssa jalkapalloa tunniksi tms.



Muutaman kilometrin umpimetsälenkin jälkeen meillä maittaa jopa 3 tunnin unoset 3,5 vuotiaalla uhmaikäisellä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat