Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meille tulee ikäeroksi 3 vuotta ja olen miettinyt miten saisin esikoisen hyväksymään vauvan ilman mustasukkaisuutta.Vielä ei kokemusta ole mutta muutamia asioita meinaan kokeilla



1)Kun normalisti esikoinen on minun kanssa ulkona kun mies on töissä paljon niin en muuta sitä käytäntöä.Eli esikoinen ja vauva molemmat ovat minun mukana enkä ala toista hylkäämään reissuilta esim isin hoiviin.Molemmille tasapuolisesti huomiota muutenkin.



2) En aio paljon huutaa esikoiselle ja torjua hänen pyyntöjään.Esim.halipyyntöjä



3)Meinaan pyrkiä sairaalasta mahdollisimman pian pois jotta esikoisella ei olisi ehtinyt tulla kova ikävä,koska muuten voisi olla kova paikka hänelle sekä minulle että kun hän tarvitsisi äidin huomiota niin sylin veisikin pieni vauva.Jos nopeammin pääsisin kotiin niin voisi olla helpompi tilanne



4)Meinaan siirtää luultavasti vauvan heti esikoisen kanssa samaan huoneeseen jotta hän ei tulisi mustasukkaiseksi tuosta että vauva nukkuu äidin ja isän kanssa.Ajattelin pinniksen päälle pistää vauvan äitiyspakkauslaatikossa alussa koska silleen isoveli ei ylety häiritsemään vauvaa



5)Yritän huomioda molempia niin tasaisesti kun mahollista ja yritän että esikoisen elämä ei koe liian kovia muutoksia



6)päiväunet vauva saa nukkua mein huoneessa koska esikoisen täytyy saada leikkiä omassansa



7)Jos mustasukkaisuutta ilmenee niin meinaan miettiä missä kohtaa ollaan ns.laiminlyöty esikoista tai mitä voisi tehdä toisin,mutta häntä ei siitä voi moittia



Tuossa oli joitain juttuja mitä olen miettinyt.Jos joillain on muita kikkoja niin kertokaa ja jos jollain on kokemuksia noista jutuista joita kirjoitin niin kertokaa miten toiminut.Monet ovat sanoneet että tekee hyvää mennä välillä yksin jomman kumman lapsen kanssa jonnekkin,mutta minä haluaisin totuttaa molemmat niin että molemmat ovat aina mukana ettei esikoinenkaan sano että ei oteta vauvaa mukaan.

Kommentit (13)

niin, tuota mustis-vaihetta ei voi mitenkään estää, mutta esikoisen pahaa mieltä voi monella tavalla lieventää.



Ajattelle, jos olisit esikoinen; vauva tuntuu hänestä uudelta pelottavalta, epämääräiseltä, hän ei tiedä, että mikä se oikeastaan on. Kaikki vaan jankuttaa koko ajan: onko kivaa, kun tulee vauva ? Ihana vauva yms. Ja isompi ihmettelee, että mitä kivaa siinä nyt oikein on ? Vieraat vaan ihastelee vauvaa ja esikoinen kysyikin, että milloin toi lähtee pois meiltä ? Siinä menee noin 4 kk, että kiintymys tapahtuu.



- Kun esikoinen tulee ensimmäisen kerran sairaalaan katsomaan vauvaa, tai yleensä näkee hänet ekan kerran, anna esikoiselle jokin hänelle mieluinen LAHJA ! Ja sano, että vauva antoi lahjan hänelle.



- aina kun vieraanne tai läheisenne antaa vauvalle lahjan, anna aina samaan aikaan myös esikoiselle jokin pieni lahja. Osta ne etukäteen hyvissä ajoin ja jemmaa kaappiin. Se ei ole lellimistä eikä lahjontaa, vaan näin esikoinen tuntee, että häntäkin huomataa samalla tavalla.

- katselkaa isomman lapsen sairaalakuvia ja kerro hänen syntymästään.



- Kerro päivittäin, että vauva rakastaa isompaa lasta.



- Kannusta vauvan paijaamisessa ja anna pitää sylissä aina kun isompi sitä haluaa, vaikka se tuntuisin joskus rasittavalta.



- halaa itse oma-aloitteisesti isompaa useasti päivässä ja kerro, että rakastat ja että ei ole mitään hätää, vaikka vauva onkin teillä.



- isän rooli on myös tarkeä, että hän viettää isomman kanssa entistä enemmän aikaa.



- rauhallisesta ja ns kiltistä lapsesta saattaa tulla joksikin aikaa agressiivinen, kenkkuileva ja todella rasitta, mutta muista, että se menee ohi.



- Kun tuntuu tosi pahalta, vie lapsi hoitoon johonkin hänelle tuttuun paikkaan. Silloin on parempi, että saat kerättyä henkisiä voimavaroja, sillä voin sanoa, että pinnasi tulee palamaa, vaikka kuinka nyt ajattelet, että et huuda.



- saattaa ilmetä housujen kastelua ja pissaamista sohvalle yms.

se menee ohi.



- Kun vietät isomman kanssa aikaa, älä puhu vauvasta, vaan keskity 100 % häneen.



toivottavasti näistä on jotakin apua.



Kun vauva syntyy niin esikoinen voi tuoda synnärille vauvalle lahjan (pehmo-pupu tms.) ja vastaavasti esikoista odottaa lahja vauvalta (jokin pieni esikoisen ikäkauteen sopiva lelu).



Tällä ei siis estetä mustasukkaisuutta mutta annetaan hyvä alku sisarusten alkavalle suhteelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoinen kohta 3,5v, ja pikkuveli 7kk. Minäkin pelkäsin etukäteen mustasukkaisuutta, mutta yllättävän vähälle se on jäänyt (toistaiseksi, kop-kop).



Meillä on auttanut ainakin puhuminen. Olen itse esikoinen ja minulle tuli pikkuveikka kun olin ~samanikäinen - kerron usein tarinoita omasta lapsuudesta, siitä miten itse koin sen kun äiti oli koko ajan pikkuveljen kanssa, mutta myös siitä mitä kaikkea kivaa me veljen kanssa tehtiin sitten kun veli oli isompi. Tytöstä on kamalan kivaa kuunnella niitä " äiti-pienenä" tarinoita, joissa minä teen kiukuspäissäni kaikkea kamalaa... (Olin itse aika mustis, siksi varmaan on niin helppo samaistua tytön tuntemuksiin...)



Valmistelin tyttöä myös etukäteen lukemalla kirjoja, joissa käsiteltiin aihetta. Kirjastosta niitä löytyy läjäpäin.



Laitoksella, kun vauva oli syntynyt, noudatin ennakkostrategiaa: vauvasta puhuttiin ohimennen sivulauseissa, ja sitten mentiin tytön kanssa kanttiiniin jäätelölle. Ja vauva antoi meilläkin lahjan isosiskolle, sen lilan Libero-laukun jota ainakin meilläpäin jaetaan synnyttäneille...



Kun vauva oli tuotu kotiin, tyttö suhtautui vauvaan ujon kiinnostuneesti. Kun olin paikalla, hän touhusi omiaan, teeskenteli välinpitämätöntä, mutta kun häivyin hetkeksi paikalata (ja kurkin ovenraosta), tyttö hiipi heti vauvan luo. Annoin heidän tehdä tuttavuutta keskenään (kyttäsin tietty aluksi koko ajan ovelta, niin ettei minua huomattu...)



Esikoisen hellyydenosoitukset oli joskus vähän hankala paikka: halaukset liian rajuja, pusut liian märkiä, ja sisarelliset tönäisyt osui vääriin paikkoihin... Niissä kohden yritin vain purra hammasta, ja ajatella että ei se vauva siitä rikki mene - olisi ikävä torua kun isosisko ihan oikeasti haluaa osoittaa pikkuveljelle että tykkää tästä.



Käytännössä vauva kyllä vei ajastani tosi ison osan, ainakin ekat 3kk, ja vaikka etukäteen olin ajatellut hoitavani vauvan hoidon ja imetykset " siinä sivussa" , ihan niin se ei sitten mennyt, vaan isosisko kyllä joutui olemaan pitkiä aikoja itsekseen.



Nyt sisarukset jo alkaa " leikkiä keskenään" , ts. vauva suurin piirtein jumaloi isosiskoaan ja viihtyy erinomaisesti tämän seurassa, ja katselee mielllään tämän leikkejä. Isosisko sen sijaan ei aina vauvan seurasta välittäisi, ja nyt kun vauva osaa jo ryömiä, molemmat haluaa samoja esineitä samaan aikaan, ja äidin diplomaatin kyvyt joutuu koetukselle. Monta mustasukkaisuusdraamaa meilläkin vielä varmaan on edessä, mutta toistaiseksi siis kaikki mennyt paremmin kuin osasin odottaa ;) Eli ei muuta kuin onnea!

esikoislapsessa kun hänen lisäkseen kotiin tulee toinenkin lapsi ikäänkuin kilpailemaan äidin ja isin ajasta/sylistä/huomiosta jne.

Mustasukkaisuuden voimakkuus taas on asia mihin voi jossakin märin vaikuttaa, suurin tekijä siinä on se ikäero eli minkä ikäinen se ainokainen on kun vauva tulee taloon. Kasvatuspsykologien ja tieteilijöiden mukaan lapsi on myöskin neurologisesti 2½-3v iässä siinä vaiheessa kehitystään että hän on jo hyvinkin tietoinen omasta itsestään ja siitä kuinka aarre on vanhemmilleen ja siinä vaiheessa kun taloon tulee uusi jäsen kilpailemaan kaikesta niin se mustasukkaisuuskin on suht voimakasta, ainakin yleisesti ottaen, toki yksilölliset erot huomioiden.

Tuli vielä ajatuksia ihan erikseenkin noista mainitsemistasi kohdista eli olepa hyvä:o)



1. Luonnollisestikin joudutkin ulkoilemaan molempien kanssa yhtä aikaa jos miehesi paljon työssä, vai ymmärsinkö jotakin tai jotenkin väärin tämän kohdan 1? Tosin se että ulkoilet välillä vain toisenkin kanssa niin sekin hyvä idea ja hyvä tapa " oppia" kaikkien osapuolten.



2. Käytäntö sen sitten näyttää miten menee ja miten jaksat korottamatta ääntäsi jne, älä aseta liian korkeita ts epäinhimillisiä tavoitteita itsellesi vaan ole realisti ja armollinen niin jaksatkin paremmin. Halailut, pusuttelut, rakastan sinua sanomiset jne kannattaakin pitää tapoina oli vauva sitten pieni tai iso.



3. Ole aivan rauhassa sairaalassa ja nauti vauvastasi se 2-3vrk ja maidon heruminen käyntiin, valmiit ruoat eteesi jne. Yrittäkää saada perhehuone jos koette sen parempana kuin erossa olon, suosittelen!

Ja jos ei perhehuonetta niin esikoinen hetimmiten mukaan sairaalaan vauvaa ja äitiä katsomaan ja muutenkin alusta asti mukaan asioihin niin ei koe ulkopuolelle jäämisen tunteita ehkä niin suurina.



4. Jos aiot imettää niin vauvan on kyllä parempi ihan teidän kaikkien kannalta olla mh vieressäsi. Saa esikoinenkin nukkumisrauhan koska vauvathan syövät myös öisin. Muutenkin pienen vauvan paikka on mielestäni öisin siinä turvassa lähellä, se tosin taitaa olla pitkälti myös makuasia.



5. Esikoisen elämä muuttuu väistämättä kun ei ole ainoa mutta se on myös hyvä asia.



6. Pväunet vauva voi nukkua myös ulkona jos mahdollista ja ekat pari kuukautta vauvat suurimmaksi osaksi vain nukkuvatkin.



7. Niin, mustasukkaisuus on siis normaali ja luonnollinen tunnetila tuossa tilanteessa eikä siitä tarvitse eikä pidä vanhempien syyllisyyttä itselleen ottaa. Annatte vain esikoisellekin aikaa ja niin myös että hän sa aolla vain äidin ja isän kanssa välillä, luokaa jokin oma juttunne sim isin kanssa 1x/vkossa uimahallissa ja äidin kanssa 1x/vkossa kirjastossa tms.



ja kun vauva syntyi esikoisesta tuli todella mustasukkainen. En halua pelotella vaan kertoa miten meillä alku lähti sujumaan. Vauva " antoi" lahjan esikoiselle, vieraiden pyydettiin huomioimaan ensin isosiskoa jne. mutta siitä huolimatta mieletön mustis iski päälle. Esikoinen valitti miksi äiti ei tee enää mun kanssa mitään, viedään vauva jollekkin hoitoon että voit tehdä mun kanssa jotain jne. Illat oli varsinkin kauheita jos vauva jäi meidän vanhempien kanssa valveille. Esikoinen huusi ja raivosi itsensä uneen. Tämä akuuttivaihe kesti n.4 kk:tta, jonka jälkeen tilanne alkoi pikkuhiljaa normalisoitua. Se mustasukkaisuus tulee väkisin. Sitä ei voi millään estää. Eikä ohi mene varmaan koskaan ehkä muuttaa muotoaan. Näin ainakin meillä. Tällä hetkellä isosisko 5v joka aika usein tulee sanomaan: " Äiti, ihanaa että minulla on pikkusisko!"

Heippa!



Paljon olitkin jo saanut vastauksia. En aivan kaikkia lukenut sana sanalta, mutta ainakaan silmiini ei pistänyt, että kukaan olisi ehdottanut kantoliinan käyttöä. Meillä ei mustasukkaisuuksia ole kovasti ollut ja ainakin osittain laitan sen kantoliinan ansioksi. Esikoinen oli 1v8kk kun kakkonen syntyi ja nyt taas kolmonen 1v6kk kun kuopus syntyi.



Kantoliinaa suosittelen siksi, että se jättää äidin/ja miksei isänkin kädet vapaaksi ja näin isommat lapset eivät koe vauvan vievän äitiä kokonaan. Kun vauva on liinassa, hän kulkee mukana ja on suojassa, mutta silti tavallaan näkymätön. Uimarantareissut, jalkapallon potkimiset, sisäpelien peluut ja mitkä tahansa puuhat sujuvat esikoisen kanssa kätsysti. Eikä esikoiselle tarvi kovin usein sanoa " en nyt voi kun vauva on sylissä..."



Mä en ole vauvoja " saanut" kovin hyvin vaunuissa nukkumaan, mutta en koe sitä mitenkään huonona asiana, koska liinassa nukkuvat ihan kätsysti. Lähinnä haluan isommille lapsille antaa mallin siitä, että vauva kuuluu perheeseen, hänet täytyy huomioida, mutta hän ei ole koko perheen ydin. Vauva on siis perheen keskipisteessä mutta ei keskipisteenä.



Tällainen ajatus tässä.



T: Vuokko, lapset -99, -01, -04 ja -06

Eli kiinnitä huomiota myös siihen ettette ajattele " vain" esikoista vauvan " kustannuksella" . Tarkoitan sitä että vaikka esikoinen onkin vanhempi ja käsitys-ja kehityskyvyltään taitavampi ja osin vaativampi niin hänen tarpeensa ei kuitenkaan aina ja joka kerta ajaisi toisen vastaavien edelle. Pyri tarjoamaan sille toisellekin eri asioista mahd hyvät puolet ja keinot niiden toteuttamiseen aivan kuten teit esikoisenkin vauva-aikana. Vaikka se onkin kahden kanssa erilaista, hankalampaakin ehkä ja taiturointiakin.

Esim se että pieni vauva nukkuu vanhempien mhssa ei vaurioita esikoista vaikka hän saattaakin alussa sitäkin nikotella, ei ehkä myöskään vauvaa mutta vauvalle se on kuitenkin tarpeellisempaa.

Anoppi tässä jo on kovasti sanonu että esikoisesta tulee tosi mustis kun on tuossa iässä ja kun poika on niin läheinen kuitenkin minunkin kanssa vaikka on jo itsenäistynyt hurjasti ja snookin äiti pois aina välillä kun haluaa leikkiä yksin.Miedän poika kyllä osaa leikkiä paljon yksin ihan omasta halustaan ja tykkää hirveästi vieraiden vauvoista,mutta sitten kun omaan perheeseen tulee vauva niin uskon että tilanne on tietysti erilainen.Ainakin haluaa varmasti pitää sylissä. Vaikka anoppi sanoi että mustasukkaisuutta tulee varmasti niin itse en sanoisi ihan noin että varmasti.Koskaan ei voi tietää miten suhtautuu. Kuitenkin onhan täällä joitain semmosiakin keillä ei ole ollut mustasukkaisuutta. Tietenkin ajattelen myös vauvaa todella paljon ja odotan jo kovasti syntymää mutta tiedän sen että kun niin monesti näkee äitejä jotka huomioi vaan vauvaa ja esikoinen itkee vieressä ja kiukuttelee niin olen varma että ainakin pyrin siihen että yritän mahdollisimman paljon huomioida molempia ja tasaisesti.Juuri tämän ongelman takia oli hurja kynnys tulla toista kertaa raskaaksi.Kuitenkin nyt olen päättänyt että kahteen saa jäädä koska kahdessa on jo tarpeeksi huomioimista.En tiedä miten selvitään mutta yritän parhaani.Olen itse kuitenkin sellainen luonne että vaikka olen itse perheen kuopus ja tottunut olemaan ns.keskipiste mein perheessä niinolen silti kovin herkkä ja osaan hyvin kuvitella esikoisen tuntemukset.Tosin omassa lapsuudessa meillä oli 7 vuotta ikäeroa ja isoveli oli aina ikuinen kakkonen.Suren hänen puolestaan vaikka ei meillä mustasukkaisuutta vissiin ollut. Tiedän että yleisesti 3 vuoden ikäerosta ajatellaan että se on huono ikäero kun esikoinen voi ottaa niin pahasti vauvan tulon ja kun meillä ainakin on uhmaikää vielä menossa.Itse kuitenkin uskon että vaikka uhmaa tulisi niin ikäero on hyvä meille koska esikoinen ymmärtää puhetta ja osaa puhua.Sitten on joissain määrin kuitenkin helpompi hoitaa ja kuitenkin sen verran pieni että leikit sujuu varmasti sit jossain vaiheessa.Isonakin ikäero ei ole liian iso. Kuitenkin pelkään kovasti että miten pystyn olemaan tasapuolinen kun vauva vie hurjasti syliä ja niin eespäin ja taas sitten en voi vauvaakaan hyljätä..että vain imettäisin ja vauihtaisin vaipat.Toivotaan että tulee samanlainen kuin esikko oli että syö ja nukkuu ekat kuukaudet.Sitten ois tosi helppoa.

Meillä allekirjoitan saman kuin jollain aikaisemmin vastanneista, että vauva otetaan MEIDÄN perheen jäseneksi. Mitä paremmin vauvasta pidetään huolta (yhdessä) niin sitä turvallisemmaksi vanhemmat lapsetkin tuntevat itsensä. En jotensakaan koe vastakkainasettelua vauva vrs isommat lapset.



Sitten samaa mieltä olen siitä että mustasukkaisuus on ihan luonnollista ja enemmän olisi sen esiintyessä syytä puhua siitä miten siihen suhtaudutaan ja miten se koordinoidaan kuin estämisestä. Lisäksi asioista puhuminen ja lasten valmistelu vauvan tuloon voi olla kyllä tarpeen ja tietenkin jatkossakin. Ja lisäksi ei pitäisi olla lapselle kiellettyä tuntea jotakin, vaan teot on kiellettyä.



Meillä ei ole ollut käytössä nämä " lahjat esikoiselle" ja jotenkin " tasapuolisuus" kuulostaa epäluonnolliselta. Meillä on erilaisia lapsia persoonaltaan ja iältään, lasten kanssa toimitaan sen mukaan. Vauva tarvitsee paljon läheisyyttä, hieman isompi lapsi jotain muuta (tekemistä, puhumista ja jonkin verran läheisyyttä). En lähtisi siihen että vauvan kanssa toimitaan isomman lapsen ehdoilla, kuten en siihenkään että isomman lapsen kanssa toimitaan vaan vauvan ehdoilla. Kyllä kaikkien tarpeet pitää huomioida, joskus vain joku voi joutua odottamaan vuoroaan tai äiti ei jaksa kaikkea ihan niin täydellisesti kuin haluaisi. Tavallista elämäähän se on useampilapsisissa perheissäkin.

* esikoisella on oikeus tuntea myös ns. negatiiviset tunteet. Anna esikoiselle tilaa ja rakasta häntä vaikka hän välillä ilmoittaa inhoavansa vauvaa.

* kakkosen tultua taloon, isällä on ainutlaatuinen tilaisuu s bondata esikoisen kanssa. Isän kanssa on kivaa olla, isälle ei " jouduta" .

* lepää rauhassa sairaalassa ja tutustu uuteen vauvaan. Esikoinen on turvassa isän kanssa. Sinä et ole korvaamaton!



ps. jollain oli hyvä neuvo vauvan ja esikoisen jutteluun; vanhemmat voivat kivasti tulkata vauvan ääniä esikoista imarteleviksi esim. katso miten vauva ihailee sinua ja juttelee sinulle, vauva sanoi että on kiva kun on isoveli/sisko jne.

Minäkin olen sitämieltä ettei sitä mustasukkaisuutta voi poistaa. Se on ihan luonnollinen ilmiö. Sen kanssa pitää oppia elämään ja samalla näyttää esikoiselle että negatiivistenkin tunteiden kanssa pystyy elämään ja olemaan.



Tuosta huutamisesta. Kun väsymys painaa, hormoonit heittää ja tuntuu, että pitää revetä moneen paikkaan yhtäaikaa, niin silloin kyllä hermoja kysytään. Minä ainakin välillä räjähdän. Sitten vain muistan pyytää esikoiselta anteeksi ja selitän että äiti on nyt vähän väsy jne. Tämä on asia johon minä en ainakaan osannut etukäteen varautua.



Tuosta nukkumisesta. Voisikohan käydä niin, että esikoinen kokee vauvan huoneeseen tulon negatiivisena asiana? Se on kuitenkin ollut hänen oma huoneensa. Ja vauvalla yöt voi olla kovinkin rikkonaisia ja kolmevuotias on kuitenkin pieni ja tarvii kunnon yöunet. Voi olla pelottavaakin herätä sikeästä unesta vauvan itkuun. Meillä on ovi makuuhuoneiden välillä ja vauva nukkuu meidän huoneessa. Jos yöllä kovasti itkee ja meidän 2,5v herää, niin itku tulee usein häneltäkin.



Minustakin on luonnollista, että ulkoilet molempien kanssa. Iltaisin kun / jos mies kotona, niin sitten voi mennä ulos isomman kanssa. Vauvakin tarvitsee välillä äidin kokonaan itselleen. Uutena asiana tulee myös se, että asiat on nyt huomioitava molempien lasten kantilta, ei vain esikoisen.



Minulla lasten ikäero 1v10kk. Lievää mustasukkaisuutta on ollut, muttei mitään pahaa. Haleja, pusuja, rakkauden tunnustuksia. Kehuja siskon / veljen hoidosta.



Ja tosiaan minusta oli alkuun kaikkein kuluttavinta miettiä kokoajan, että huomioinko nyt molempia ja mitähän isompi nyt ajattelee kun vieraat ihailivat vauvaa jne. Meillä kuitenkin meni luonnollisesti niin, että isin rooli kasvoi isomman lapsen hoidossa. Vauva vei niin paljon minun aikaa. Kaikkea ei yksin jaksa eikä pysty tekemään. Alkuun kannoin siitäkin syyllisyyttä. Mutta sisarukset ovat lapselle rikkaus ja äkkiä se uusi arki alkaa rullaamaan. Ei kannata liikaa suunnitella etukäteen.

aina kun esikoinen oli käyttäytynyt hyvin, hän sai illan päätteeksi tarran omaan tarrakijraansa. Tietty yöpuku päälle ja hampaat pestynä ja sitten tarra.



meillä oli todella vaikaa aikaa pari kuukautta, sitten se loppui.

Esikoiselle on tärkeää, että vietät joskus kahden keskistä aikaa vain hänen kanssaa. Menkää kahdestaan ulos, mäkkäriin, uimaan, kauppaan ihan mitä tahansa, korosta, että nyt olette ihan kahdestaan.

Ne ovat kultajyviä.



Tuo tarrasysteemi on ihan älyttöömän tehokas juttu. Käytämme sitä vieläkin vaikka mitään mustis-aikaa ei enää olekkaan, se motivoi esikoista paljon ja on hänelle tärkeä juttu.



Ai niin; kun lapsi on kerännnyt esim 10 tarraa; palkitse !!! esim menette mäkkäriin, tai johonkin kivaan paikkaan, tms. se on se juju, että hän huomaa kongreettisesti, että ei kannatta kenkkuilla.

Meillä vanhempi poika on tasan 2 v ja nuorempi 4 kk.

Olen yrittänyt vähentää mustasukkaisuutta ja tavallaan auttaa positiivisen suhteen syntymistä, esim. kehumalla esikoista aina kun hän esim. silittää vauvaa (vaikka silitys ei olisikaan ihan kaikkein helläväraisin). Samoin, jos vauva sattuu hymyilemään kun esikoinen on lähellä, totean esim. ' katsoppa kuinka kovasti vauva tykkää sinusta, kun noin hymyilee' . Saapa nähdä onko tällä mitään vaikutusta.



Uskon, että ajatuksesi siitä, ettei vauva nuku teidän huoneessa on hyvä. Meillä molemmat nukkuvat omissa huoneissaan. Esikoisen kanssa menemme aina aamulla yhdessä katsomaan nukkuuko vauva vielä. Jos et onnistu nukuttamaan vauvaa koko yötä esikoisen huoneessa, voisit ehkä viedä hänet sinne viimeisen yösyötön jälkeen, niin että hän on siellä aamulla kun esikoinen herää.







Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat