Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mun mieheni valehtelee jatkuvasti pienistä asioista. Esim. polttaa " salaa" , ja kun asiasta kysyy valehtelee kirkkain silmin, että hei

Lainaus:

oikeesti

ei kai hän nyt tällaisesta asiasta valehtelemaan vaivautuisi hei, en varmasti polta - vaikka olisin nähnyt taikka taskusta putoaa tupakat. Taikka hän sanoo hoitaneensa jonkun laskun " aikaa sitten" , kunnes postin seassa ilmestyykin muistutus. Yleensäkin kaikista sellaisista ihan jokapäiväisistä asioista, joista (jos hän olisi rehellinen) meille saattaisi tulla jotakin pientä erimielisyyttä. Ei edes sitten puolustele eikä selitä tätä valehtelua mitenkään! Ihan kun hän ei tajuaisi ollenkaan, että vaikka en tykkääkään erityisemmin tupakoinnista, niin kyllä mua paljon enemmän haittaa se, että mulle valehdellaan päin naamaa, ja vielä jostakin noin typerästä!



Ennen ei tällaista ollut, taikka jos valehteli, niin en ainakaan koskaan saanut sitä tietää... Itseasiassa mies oli minusta oikein rehti ja rehellinen ja suorapuheinen tyyppi. Ekan kerran alkoi vajaat pari vuotta sitten, kun mies jäi työttömäksi, ja on jatkunut, vaikka on uusi hyvä työ ja elämä järjestyksessä. En tajua. En ole edes mikään nalkuttajatyyppi, niin että jos ei valehtelisi saisi joka kerta viikkotolkulla naputusta...



Surettaa. Meillä menisi muuten tosi hyvin. On kivoja yhteisiä harrastuksia ja seksikin sujuu. Tämä vaan vaivaa mua aina vaan enemmän. Miksi se valehtelee?! Voiko siihen luottaa isoissa asioissa ja elämänkumppanina, kun se valehtelee mitättömyyksistäkin?

Kommentit (6)

Enää ei ole niin paha latelemaan valkoisia valheita kun ennen enkä ole koskaan havainnut että missään " suurissa" asioissa valehtelisi.



Mieheni valehtelee jopa ihan samoissa asioissa kuin ap: n. Kun kysyin syytä tähän, esim. laskun maksamiseen, mies sanoo, että oli/ on tarkoitus maksaa, mutta unohtanut/ ei ole vielä ehtinyt, niin katsoo sitten kuulemma paremmaksi valehdella asian jo tehneensä kun ei jaksa kuunnella mäkätystä.



Tupakan osalta se himo on vissiin niin suuri, että ei halua kait sitä itselleenkään myöntää...?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siis jos mies myöntää valehtelevansa ja myöntää, että se on ongelma. Meillä oli aikanaan ongelmana se, että riitelimme aika epäreiluilla tavoilla. Etenkin minä syyllistyin siihen. kerran sitten rauhassa istuimme alas ja aloimme sopia pelisääntöjä riitelylle. Aluksi riidat sen jälkeen menivät melko mekaanisesti (istuimme keittiönpöydän vastakkaisilla puolilla ja munakello jakoi puheenvuorot ja kumpi tahansa saa edelleenkin ottaa 15 minuutin aikalisän, jonka aikana molemmat pitävät suunsa kiinni, vaikka kuinka hatuttaisi), mutta pääsimme eroon epäreiluimmista tempuista.



Pienet valheet ovat usein hätävalheita. Ehkä miehesikin lähes automaattisesti valehtelee ja sitten sitä ei voi ottaa takaisin, vaikka melkein haluaisikin. Olisiko siinä se kohta, josta käytöstä voisi alkaa muuttaa. Jos vaikka sopisitte, että jos tulee lasketelleeksi hätävalheita, niin sitä kuoppaansa ei tarvitse kaivaa syvemmäksi, vaan voi tunnustaa valehdelleensa ilman, että toinen suuttuu. Ymmärrän, että valehtelu suututtaa, mutta eikö olisi helpompi hillitäkin suuttumuksensa, jos tuntuisi, että toinen yrittää muuttaa tapansa? Ja jotta tilanne ei jäisi yksipuoliseksi, voisitte ehkä miettiä jonkin sellaisen asian, joka miestäsi sinun käytöksessäsi harmittaa ja josta sinä sitten myös pyrkisit eroon.

Kyseessä on todennäköisesti myös päälle jäänyt tapa. Kerroit, että valehtelu alkoi tilanteessa, jossa miehesi todennäköisesti koki olevansa heikoilla, ehkä epäonnistunutkin. Kaikkien ihmisten itsetunto ei kestä tuollaisia, vaan tavaksi tulee vältellä ikäviä asioita ja uusia epäonnistumisia. Silloin todellisuutta ei voi myöntää edes itselleen. Miehesi saattoi hyvinkin tavallaan ajatella, että esim. tupakanpoltto ei ole ' totta' , jos sitä ei kukaan muu tiedä. Ehkä häpesi epäonnistumistaan sinun silmissäsi ja tietysti myös omissaan. Sellaisessa tilanteessa muille ja itselleenkin valehtelu voi olla ainoa toimivalta tuntuva suojakeino. Sinun suuttumuksesi tai pettymyksesi häneen, on saattanut kasvaa hänen mielessään suhteettomiin mittasuhteisiin ja silloin ei vain uskalla myöntää virheitä.



Ja vaikka ulkoinen tilanne sittemmin on parantunut, niin valehtelusta tulee tapa ja tavoista eroon pääseminen on aina hankalaa ja motiivin pitää olla riittävä, että viitsisi edes yrittää. Se, että miehesi valehtelee pikkuasioista ei kuitenkaan mitenkään välttämättä tarkoita, että hän ei olisi luotettava isommissa. Itsekin tunnen yhden ihmisen, joka valehtelee aivan käsittämättömissä asioissa ja on silti isoissa asioissa luotettava kuin vuori. Ärsyttävää tuollainen valehtelu kuitenkin varmasti on. Oletko yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan rauhassa, syyttelemättä ja akuutin tilanteen ulkopuolella? Kertonut, kuinka epävarmaksi tuollainen pikkuasioissa valehtelu sinut saa? Tämä saattaisi myös olla sellainen tilanne, jossa kirjeen kirjoittaminen miehelle voisi olla hyvä idea. Antaisi hänelle aikaa sulatella sanottavaasi rauhassa ilman välitöntä tarvetta puolustaa itseään.

Minäkin luulen, että tuollaisissa merkeissä tää kaikki alkoi. Mies oli aika maassa. Pakko tunnustaa, että en silloin ehkä osannut aina olla ihanteellinen ymmärtäväinen vaimo, vaan itsekin panikoin rahasta ja laskuista ja kaikesta, meillä oli tunnelma välillä kireällä, ja suutuin tosissaan kun ekat valkoiset valheet alkoivat. Mutta nyt siis tosiaan muuten menee hyvin ja varmaan on jäänyt vaan tavaksi. Ehkä se on miehelle jotenkin helpompaa heittää valhe jokaisessa vähänkään epämiellyttävässä tilanteessa.



Olen kyllä koettanut jutella kiihkottomasti asiasta. Mies vaan sanoo, että joo, kyllä kyllä, ymmärrän, kun puhun siitä miltä tuo saa minut tuntemaan. Mitään muutosta ei ole saanut kyllä aikaan. :(



ap

Enhän kuitenkaan vielä sentään aio JSSAP:ata muuten kelpo aviosiippaa, niin jotainhan tässä on keksittävä.



Ehkä mä koetan saada juttua aikaiseksi sähköpostin välityksellä ensin miehen kanssa, kun naamatusten alkaa kieltämättä niin helposti suututtaa, kun tuntuu joskus siltä, kuin seinälle (surulliselle koiransilmäseinälle) puhuisi... :(



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat