Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

minulla ja ystävälläni on molemmilla hyvin kiireinen aikataulu: töitä, menoja ja muuta kertyy niin, että meidän on sovittava kalenterin kanssa tapaamisemme. tapaamme kerran-pari kuukaudessa.



aluksi minua ei pahemmin häirinnyt se, että kaverini perui usein tapaamisemme vedoten johonkin työtehtävään (josta hän olisi kuitenkin voinut kieltäytyä) tai muuhun. itse taas pyrin pitämään sovitusta kiinni, koska haluan että minulla on edes vähäistä sosiaalista elämää! kun näitä perumisia tapahtuu monta kertaa peräkkäin, alan uskoa ettei kaverilleni ole kovinkaan tärkeää tavata minua..



mitä olet mieltä tällaisesta kaverista ja mitenköhän opettaisin hänelle etten hyväksy tätä ainaista " kakkoseksi jäämistä" !?

Kommentit (9)

muistaa muistuttaa kuinka paljon hänellä on töitä (tekee kahta työtä, kuten minäkin). mutta juttu on se, että hän ottaa tapaamisemme ajaksi keikkaluontoista työtä ja näin ollen asettaa kuitenkin työnsä kaveruutemme edelle.



no, minulle ei ole tärkeää se, että kaverini pitää työtään tärkeänä. haluaisin vain opettaa hänelle loukkaamatta etten ole päivystävä ystävä varsinkaan jos sitä ei olle myös minulle..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaan itse on tottunut siihen että sovituista menoista ei tingitä ennenkuin se on välttämätöntä. jos en jaksa tavata ja olen töistä väsynyt, voisin ihan hyvin sanoa sen ääneen, eikä siinä mitään ihmeellistä ole. tiedän kyllä millaista on tehdä rankkaa ja aikaavievää työtä.

jaksa säännöllisiä tapaamisia. Olen erittäin luotettava ystävä ja pidettyä seuraa, kun jaksan kuunnella ja kuunnella. Mutta luonteeltani olen sellainen, etten jaksa liian useita tapaamisia, tosiystävät tämän tietääkin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat