Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

En tieda mita teen, katsotaan hyvaksyyko edes kutsuani. Tieda edes muistaako minua. Olimme tuttuja, yhteisen harrastuksen parista opiskelu-aikoina ulkomailla asuessani ja olin niin ihastunut tuohon mieheen. Piiritin miesta ja vihdoin sain hanet, mutta valittavasti jai vain yhden yon jutuksi. Mies vaihtoi yliopistoa enka ole sen jalkeen hanta loytanyt, enka kylla kovin paljoa etsinytkaan. Muutin Suomeen ja lapsi syntyi Suomessa. Nyt asun taas ulkomailla, uuden perheeni kanssa.



Jos mies vastaa minulle, mita sanon??

Kommentit (11)

Hei, muistatko vanhan "tenniskaverisi" sielta ja sielta?



Katsotaan muistaako ja vastaako.



Mita sitten jos vastaa minulle?



Oma mieheni on aikoinaan sanonut etta hanen puolestaan tuota miesta ei tarvita, tama on nyt meidan perhe ja silla siisti. Kun ei ollut mitaan toiveita tuon miehen loytymisestakaan, niin ei olla puhuttu koko asiasta moneen vuoteen. Tuntuu kuin en muistaisikaan aina valilla koko juttua.



Mutta nyt tietenkin puhun hanen kanssaan, hadissani kylla menin jo lahettamaan viestia tuolle miehelle. Apua. Nyt itkettaakin jo. Tunteet niin pinnassa.



Miten miehelle voisi kertoa. Kun hanella ei ole aavistustakaan mistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poika on jo reilu 7v. eli tuosta on aikaa ja tunnen niin epavarmaksi itseni, mietin etta josko edes muistaa minua?

En tieda missa maassa asuu nykyisin, voi asua samssa maassa kuin me tai sitten usassa tai omassa euroopan maassaan, tai kuka tietaa missa?



Noiden facebookin kavereidenkin perusteella voi jo aatella paljon kun voi arvailla missa on sen jalkeen opiskellut ja uskoisin etta loysin hanen veljensa ja siskonsakin sielta...

joka haluaisi edes hänen kuvansa. Rahaa ette halua ettekä halua rikkoa hänen perhettään ja sanot että teidän perhe-elämä on kunnossa. Ja laita vaikka lapsen kuva hänelle.

erilaisilla hauilla hanta ja nyt loytyi. Kuvan kanssa. Sormetkin tarisee. Oma mieheni on ottanut pojan kuin omakseen, ja monet eivat edes tieda ettei ole isa.

Poika kuitenkin itse tietaa. Tuossa ovat lapset, ja mulla pojan isan kuva ruudulla. Asken kaveli ohi, ja olisin niin palanut halusta sanoa, tassa on isasi, mutten voi.



En tieda mita mies ajattelisi. Ei ollut kiinnostunut minusta, ja hanella on varmaan perhe tai tyttoystava tms nyt. Olisi aika suuri shokki.

On epäreilua häntä kohtaan jos toimit ominpäin. Mutta lapsen kannalta taas reilua että hän saisi ehkä tavata "oikean" isänsä. Eli keskustelkaa ensin perheen sisällä asia selväksi.

ja ehkäpä myös tutustua isäänsä. Toivottavasti isä haluaa myös tutustua lapseensa. Minä en ole koskaan tavannut isääni, vaikka tiedän kuka hän on ja missä asuu. Olen myös "vahinko". Nuorempana koin itseni hylätyksi ja sen on varmaan vaikuttanut persoonaanikin jollain tavoin (miellyttämisen tarve). Pieni postikortti edes olis ollut kiva saada. Nyt vanhempana en ole halunnut tavata isääni. Se olis pitänyt tapahtua silloin kun olin lapsi. Mitä järkeä siinä nyt enää on, ollaan ihan outoja toisillemme. Olen kyllä kirjoittanut hänelle ja tavannut siskopuoleni ja yhden kanssa ollaan jopa ystäviä ja kyläillään silloin tällöin. Jotenkin se on vaan niin hassua, että kun hän puhuu isästämme, niin en koe, että hän puhuisi minun isästäni. Olemme ennemminkin kavereita kuin siskoksia.



Toivottavasti kunnioitat lapsesi oikeutta saada tutustua isäänsä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat