Vierailija

Mulla yksi alateitse syntynyt. Hankala synnytys, ponnistusvaihe lähes tunnin, väliliha leikattiin roskisti ja lapsi vedettiin lopulta imukupilla ulos kun muuten ei tullut. Jälkikäteen mietin, että ei ikinä enää...



Mutta nyt mulle tehtiin suunniteltua sektiota vastaava leikkaus. raskaudesta ja synnytyksestä reilusti aikaa. Olen fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa ja vauvaa ei ole hoidettavana leikkauksen jälkeen. Mutta että osaa olla hankalaa tuon haavan kanssa eläminen! Huolimatta siis siitä, että lepäillä saan vaikka kuinka paljon.



Kyllä mun mieli ainakin on muuttunut. Jos vielä lapsen saan, niin alateitse tulee syntymään. Vähemmän tekee kipeää (synnytyskipu on jossain usvan alla unohduksissa, haavakipu leikkauksen jälkeen selkeänä mielessä) ja helpompaa on ekat päivät/viikot :).

Kommentit (16)

todella vaikea kysymys, sitä tässä pähkäilen. takana kaksi todella pitkää ja vaikeaa synnytystä, molemmissa imukuppi, ensimmäinen päättyi sektioon. toisesta todella ikävät jälkiseuraukset minulle. nyt kolmonen tulossa, enkä osaa päättää kumalla tavalla synnytän. sektion saan tällä taustalla jos haluan. alatiesynnytys pelottaa ihan kamalasti, mutta kolme lasta ja sektiohaava ei kuulosta sekään mukavalta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kummatkin tavat kokeneena valitsisin sektion. Ensimmäinen oli kiireellinen sektio pitkän pakerruksen päätteeksi (kesto 36h). Toinen synnytys alakautta, jossa vauva kirjaimellisesti revittiin imukupilla maailman koska oli vaaraa vaurioista. Vauva oli täysin väärässä tarjonnassa (kuten myös ensimmäinen). Imukuppi irtosi kaksi kertaa -> vauvalle jäi iso arpi ja pysyvä jälki otsaan (heti syntymän jälkeen sai supon kivunlievitykseen). Jouduin vielä leikkaussaliin ompeluun nukutuksessa koska verentulo ei meinannut loppua. Välilihaan tuli toisen asteen repeämät ja kohdunsuun repeämä. Toipuminen sektiosta paljon nopeampaa, viikko leikkauksen jälkeen pärjäsin helposti ilman kipulääkkeitä. Alatiesynnytyksen jälkeen söin vielä kolme viikon päästä panadolia epparin särkyyn. Eli ottaisin tosiaan sektion jos saisi päättää ja se todennäköisesti tehtäisiin jos kolmas lapsi tulisi (tarjontavirheet + uhkaavat hapenpuutteet).

Minä 2 sektiota kokemaan joutuneena, sain kyllä ekan yön jälkeen vauvan hoidettavaksi, vaikken kunnolla sängyssä päässyt kääntymäänkään. Ja kiire oli koko ajan että ehtisi syömäänkin joskus että maito alkaisi tulemaan ja 3 x päivässä suihkuttelemaan haavaa, hakemaan/viemään vauvaa siksi ajaksi hoitsuille ym. Ei paljoa lepäilemään ehtinyt, kun liikkuminen oli haavakivun (ja selkäkivunkin) vuoksi tosi hidasta ja käytävät pitkiä. Vieraita ramppasi aina välillä. Yöksikään hoitsut eivät olisi mielellään vauvaa ottaneet hoidettavaksi, mutta pakko oli vaatia että saisi edes hetken nukuttua - se kun vaikuttaa toipumiseen ja maidon tuloon! Ja kyllä ehdottomasti valitsisin alatie synnytyksen jota kokeilinkin n. 30 tuntia, ponnistusvaihe vain jäi puuttumaan. Ja kyllä katkera olen " helposti" synnyttäneille!

Jos toipuminen sektion jälkeen on ollut nopeampaa, mutta alatiesynnytys komplisoitunut ja traumaattinen, voisi pitää sektiota miellyttävämpänä. Ja päinvastoin.

Ei tietenkään siis aina, mutta yleensä. Mulla kokemusta kahdesta synnytyksestä, ekakin oli helpohko mutta toinen oli ihan lastenleikkiä. Oisin voinut lähteä vaikka lenkille suoraan synnytyssalista, ei mitään kipuja jälkeenpäin :)

Vierailija:

Lainaus:


todella vaikea kysymys, sitä tässä pähkäilen. takana kaksi todella pitkää ja vaikeaa synnytystä, molemmissa imukuppi, ensimmäinen päättyi sektioon. toisesta todella ikävät jälkiseuraukset minulle. nyt kolmonen tulossa, enkä osaa päättää kumalla tavalla synnytän. sektion saan tällä taustalla jos haluan. alatiesynnytys pelottaa ihan kamalasti, mutta kolme lasta ja sektiohaava ei kuulosta sekään mukavalta...




Vaikea valinta! Varmaan sektio vauvan takia olisi valittava (tai jos pieni vauva tulossa voisin harkita synnyttäväni, nopealla " sektiovalmiudella" ). Ihan teoriassa.

Vaihtoehdot ovat sen verran huonot, että jätän lasten teon jatkossa muille!

Eli siis jo ilman taustala olevaa raskautta ja sen rasituksia sekä operaatiota seuraavaa vastasyntyneen hoitoa " sektiohaava" hankaloittaa aikas paljon elämää... En todellakaan haluaisi tätä kokea jos vielä olisi vauva tässä hyysättävänä :).



T. ap

esikoinen syntyi hätäsectiolla ennen aikaisena ja se kokemus oli tosi raju...

Nuorempi syntyi alateitse ja kokoa lapsella oli 4,3kg ja minulle tuli todella paha repeämä ym. mutta silti se oli se mitä halusin, se oli niin hieno tunne että minusta oli siihen ja minä onnistuin...

Molemmista on nyt kokemusta ja no joo, synnytys kyllä oli helppo omasta mielestäni, en tiiä sit jos ois ollu ap:n kaltanen synnytys, saattaisin valitakin sektion. Toipuminen on kyllä hitaampaa mutta ei silti mitään negatiivista jäänyt sektiostakaan mielen päälle.

Fyysisesti koin sektion helpommaksi, mutta henkisellä tasolla se oli rankkaa. Hätä lapsesta oli sillä hetkellä suuri.

Alatiesynnytys oli sitten taas elämäni paras kokemus; olen ylpeä itsestäni, että klaarasin sen ja ehdottomasti olisin valmis siihen myös uudestaan.

Eka oli alatie, toinen hätäsektio.

Molempien jälkeen maito nousi heti, ekan jälkeen kipeät pukamat ja väliliha kipee about viikon, tokan jälkeen helvetillinen eka viikko haavakipuineen sekä tajuttomat 9 kk selkäkipua...



Ei tarvitse edes miettiä, ehdottomasti valitsisin alatien...normaalius kunniaan...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat