Seuraa 

Sivut

Kommentit (24)

Siis kamalaa narinaa aamusta iltaan pojalla. mikään ei kelpaa :( sylissä joo viihtyy mut kokoajan pitäis olla jotain heiluttelua yms.



Mulla leipoo kohta ihan kokonaan kiinni -poika vaan tirisee ja narisee ja välillä huutaa ku sireeni .

Mä harkitsen vakavasti jo niitä kiinteitä vaikka Oskarihan nukkuu yöllä hyvin. Eka syöttö 4-5 h ja toka 3-4 h. En tiedä mikä v*****tu auttaa -nytkin istuu sylissä ja naRISEE ja kohta muuttuu ihan huudoksi. Yksin ei missään nimessä viihdy missää eikä ulkona eikä kylässä...

Niin eikä liinassakaan enää. tänä aamuna taisteltiin sitten sitäkin ja ei herralle kelpaa...

eilenkin naristiin ja ... nyt yltyyy taas huudoksi heippa

minkki kera tirisijän 3,5kk

Ihan ensiksi Birdy, saako udella. Montako yötä olitte reissussa? Kun mekin suunnitellaan jotain pientä Euroopan matkaa kesälle niin mietin, että 2 vai 3 yötä... nyt Simppu on jo useamman kerran ollut yhden yön jossain, mutta se on vähän liian lyhyt aika jos lähtee oikein pidemmälle reissulle.



Sunnuntaina on meidän ensimmäinen hääpäivä. Kylpyläloma odottaa. Poreallas ja siideri... ja ravintolaillallinen... eipä sitä paljoa tarvitse, jotta elämään saa ripauksen luksusta :-D



Meidän iskä tuli yöllä kotiin. Kyllä sitä olikin odoteltu!! Aamulla heräsi Simpun kanssa ja mä sain nukkua pari tuntia pidempään. Hänen silmissään poika on kuulemma viikon aikana kasvanut hurjasti ja kehittynyt. Simpun monivivahteiseen äänialaan on näet eilen ilmestynyt päristely. Oikein suloinen... tosin tarkoittaa, että kuola lentää mutta pitäähän pikkumiehen treenata äänteitä?



No, eipä tässä mitään sen kummempia uutisia ole eiliseen verrattuna. Tai joo; Simppu on päiväunilla!!! Eka kerta sitten maanantain, että se nyt ainakin on uutinen.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko täällä palstalla muita erähenkisiä ihmisiä? Me tykätään miehen kanssa liikkua luonnossa ja on tarkoitus " opettaa" lapsi siihen pienestä pitäen. Ei kyllä siis olla mitään kovia vaeltajia, ihan vain nautitaan retkeilystä. Ajattelin, että voitas aloittaa kevyesti vaikka Espoon saaristosta. Niin ja veneily on mun mielestä parasta mahdollista kesänviettoa eli yritetään veneillä mun vanhempien kanssa.



Yökyläilystä sen verran, että Konsta on ollut pari kertaa yökylässä mummolassa ja hyvin on mennyt. Isovanhemmat ovat onnessaan, me saadaan vähän relata ja tähän asti vauvakin on viihtynyt, joten toimii meillä. En muutenkaan ole pelkästään kotona viihtyvää sorttia, tällä viikolla on ollut ohjelmaa ja omakin mieli sen myötä paljon parempi. Ei tietenkään liikaa actionia, mutta vanhempien hyvä tuuli tuntuu tarttuvan myös vauvaan.



Oodi, laita ihmeessä meiliä hippadiina@hotmail.com



Joko teidän vauvat tunnistaa nimensä? Meillä ei taideta vielä tuntea mutta päristelemään on alettu täälläkin!! Eikä kääntyillä vielä.



Gotta go, mies tuli kotiin. On kuulemma hommannut pojalle kalalätsän..



Nippu ja Konsta

Olipa taas vaihteeksi rasittava päivä, ihme meteliä ja kaaosta ja häslinkiä koko ajan. Lakkiaisistakin oltiin vain puolitoista tuntia myöhässä. Vaikka mulla onkin helpot lapset ja kaikin puolin hyvä mies, silti välillä vois vaihtaa osia jonkun lapsettoman sinkun kanssa! Miten ihmeessä se oma äiti onkin hoitanut aikoinaan meidät ja kodin niin hyvin, ja mulla ei meinaa pysyä homma hallinnassa kahdenkaan lapsen kanssa. No, mies ymmärsi yskän ja korkkas punkkupullon kun saatiin penskat sänkyyn : )



Yökyläilystä vielä sen verran, että muistaisin aiheesta lukeneeni jotain sen suuntaista, että pieni vauva ei muista äitiään kuin jonkun tuntimäärän. Tämä vaikuttaa perusturvallisuuden tunteen syntymiseen tai jotain. Älkää kukaan ottako herneitä nenään, koska en tosiaan muista miten se meni ja minkä ikäisiä vauvoja koski, jos joku tietää tai muistaa paremmin niin kertokoon.



Nyt lisää punkkua ja suklaata myös!



FannyK

Kohta taas yksi viikko mennyt....täälläkin alkaa aurinko jälleen paistaa, josko se kesä tulis...



Meidänkin Eetu on oppinut päristelemään ja kyllä sylki lentää :) Suuttuu sitten kun sitä yrittää pyyhkiä naamasta pois, hehe. Toissapäivänä sitten pyörähti ekan kerran mahalta selälleen, wau!



Meidän poju on ollut kaksi kertaa mummolassa yötä, eikä se mitenkään kivalta ole tuntunut! Mä olen viikolla aikalailla yksin pojan kanssa kun mies on toisella paikakunnalla töissä ja hänellä on sellaiset vuorot, että turha ajaa jokapäivä 200km. Joskus sitä vain kaipaa sitä omaa aikaa, ja tietty aikaa oman miehen kanssa. Pitkään pallottelin asiaa kun ensimmäisen kerran oltiin viemässä poikaa yöksi hoitoon. Tunsin olevani huono äiti kun halusin vähän " vapaata" . Ilta kyllä meni ajatellessa poikaa ja aamulla oli jo kova kiire hakemaan Eetua kotiin.



Mun mielestä tämäkin on sellainen asia jonka kukin tekee omalla tavallaan, toiset eivät halua sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin muut. Ikävähän sitä pikkuista tietty on, mutta kyllä mun mielestä se oma aikakin on tärkeää. Kukin taaplaa tavallaan :)



Oikein kivaa vkonloppua kaikille, jospa nyt olisi lämmintä!



Sasuliini ja Eetu 4kk

En enää tiedä mitenpäin olisin joten piti tulla tänne purkamaan. Mies sai tänään tiedon töissä, että syksyllä olis muutto Saksaan, Dusseldorfiin!!!!!! Eli juurikin sinne minne ollaan kaikkein eniten haluttu ja mihin ollaan jäämässä =) Kaikki varmistuu heinäkuun lopussa, mutta nyt jo sanottiin että sillon hiotaan vaan sopimus ja päätetään lähtöpäivä. Kehotettiin alkamaan kielen opiskelu. Olemme koko perhe innosta sekaisin. Tai eihän Rinkeli vielä mitään ymmärrä, mutta esikko tanssii pitkin kotia ja on tyytyväinen.

Mun vanhemmat on sopivasti tulossa huomenna käymään joten saadaan kertoa ilouutinen heille ihan naamatusten (asuvat niin kaukana, että harvoin nähdään).

Jatkan sekoamista....



Birdy

Pikku-ukkelit nukkuu, ihana hiljaisuus!



Yökyläilystä: Mun täytyy myöntää, ettei meidän esikoinenkaan (2v2kk:tta) ole vielä ollut yötä pois kotoa. Mitään kummempia menohaluja mulla tai miehelläni ei vieläkään ole, mutta ajateltiin kesän aikana antaa Veeti ainakin kerran yökylään, kun mummit ja kummit sitä kilvan pyytelevät. Olimme mieheni kanssa pörränneet yhdessä jo seitsemän vuotta ennen Veetin syntymää, joten nyt on mukava ottaa ihan rauhallisesti lasten kanssa. Meillä molempien sukulaiset asuvat tässä 20km:n säteellä, joten lastenhoitoapua on kyllä saatavissa lähes aina kun sitä tarvitaan. Joonalle saa vielä kelvata äidin ja isin seura, kun en ole edes kokeillut kelpaako sille tuttipullo.



Kesälomalla ei aiota mitään ihmeempiä puuhailla tai matkustella. Mun vanhempien mökillä tulee varmaankin oltua ja saatamme piipahtaa laivaristeilyllä. Ja Ikeassa on päästävä käymään, mulla on kilometrin pituinen ostoslista laadittuna...



Meillä Joona ei osaa vielä kääntyillä suuntaan eikä toiseen, selällään makoilee kuitenkin sujuvasti. Vahingossa taisi meidän sängyllä yhtenä iltana pyörähtää kyljeltä mahalleen, mutta siinäpä se. Ja aika seurallinen tuo kölvi tuntuu olevan. Ei kovin kauan itsekseen istu sitterissä tai makoile vaunuissa jos joku ei ole jututtamassa. Mutta kun viitsii jututtaa, niin saa kyllä palkinnoksi niin ihanat kikatukset ja hihitykset=)



Birdylle onnittelut Saksaan muuton johdosta ja Fannylle hauskaa matkaa!



Taidan siirtyä sänkyyn lukemaan.

nonnu78 ja Joona 3.5kk

Ahkera taustailijakin päätti oikein kirjoittaa. Meillä lapset 7v, 4v ja 3kk.



Meillä on yökyläilyistä pelkkiä hyviä kokemuksia. Molempien vanhemmat, tätejä, setiä, kummeja ja hyviä ystäviä asuu samassa kunnassa, joten on ollut paikkoja mihin lapsia jättää. Esikko oli aikoinaan 2 viikkoa mummolassa ja hyvin meni. Nyt ei kuopusta ole voinut vielä jättää, kun on vielä täysin rintamaidolla eikä huoli pulloa.



Viikoittain kun nähdään niin lapset ovat kovin läheisiä " hoitajiensa" kanssa. Sukulaisille ja ystäville voin jättää lapset huoletta ja he mielellään niitä ottavatkin. Isovanhempiin varsinkin heillä on niin lämpimät ja läheiset välit, että väliin silmät kostuu heidän touhuja seuratessa.



Joskus olen saanut kovaakin kritiikkiä puolitutuilta yökyläilyistä. Mutta miksi ihmeessä en antaisi lapsiani yökylään jos joku läheisistäni haluaa ne luokseen? Minä ainakin nautin olla joskus mieheni kanssa kaksin enkä koe siitä tunnon tuskia. RAKKAUDEN MÄÄRÄÄ EI TÄLLÄ ASIALLA VOI MITATA!



Meitä vanhempia on joka lähtöön. Toinen ikävöi jo muutaman tunnin jälkeen ja toinen pystyy nauttia useammastakin eropäivästä. Emmehän tuomitse ketään. Koskaan ei voi tietää toisten elämäntilanteita.



Me lomaillaan tänä suvena koko perheen voimin, mutta ehkäpä syksymmällä me vanhemmat pääsemme viettämään viikonloppua ilman lapsia.



Mistähän mulle tollanenkin tuli mieleen?!?!



Meillä on ollut ihan mukava tämä päivä, vaikka juostiinkin kaupoissa ja käytiin vielä ostamassa kukkiakin, vielä kun joku kävis ne istuttamassa... Sillä en muistanut ostaa MULTAA!!! Niin no, eipähän ne taida oikein muuten kasvaa...



Huomenna olis taas " painajainen" edessä! Pitäis mennä appiukolle ja hänen vaimolleen... Mä en vaan millään jaksais mennä kuuntelemaan sen muijan puheita ja perustelemaan miksi juuri näin tehdään meillä! Tuntuu jotenkin niiiiiiin turhauttavalta koko touhu. Mutta ehkäpä kestän sen hammasta purren ja sitten illalla nurisen miehelle... ;=)



Meillä ei ole Eetua raaskittu viedä yöhoitoon vielä kenellekään, eikä ole kyllä ollut tarvettakaan. Sillä meilläkin tuon ukon kanssa kerittiin olemaan yhdessä ilman lapsia sellainen 7,5vuotta, niin nyt kyllä jaksaa vähän vähemmälläkin ajalla " toimittamaan asiat" ... Syksyllä olis meno laivalle, mutta taidetaan sekin siirtää talveen/kevääseen, kun en tuota Eetua todellakaan raaski viedä yöksi hoitoon. On kyllä ollut yhteensä viitisen kertaa hoidossa mun äidilläni ja isälläni (ja kerran jopa appiukko vaimonsa kera oli meillä hoitamassa häntä, kun mun vanhemmat oli Lapissa, ja ketään muutakaan ei saatu!) Mutta yöksi, EI! Siis tiedän toki että pitäis antaa Eetua, mutta eiköhän sitä kerkiä, ja vielä kun hän syö tissiä, niin ei sinänsäkään ole ollut mikään " kiire" viedä häntä yöksi...



Jaahas Eetu tais tajuta että häntä huijattiin! Nukkuu ja mä livistin tänne koneelle, ja nyt sitten huutelee tuolla sängyssään mamia!



Napero ja Eetu viikon vajaa 4kk



Viikonlopun jatkoa kaikille!

Onko teillä muilla vauvat alkaneet vierastaa? Meidän neiti (3kk) alkaa huutaa heti kun joutuu vieraaseen paikkaan tai kun joku muu kuin kotiväki katsoo häneen päin. Aika rasittavaa kun ei edes kaupassa voi käydä ilman huutoa. Kyläilyistä puhumattakaan...



Toivottavasti nyt on pahin vaihe ja alkais laantua pikkuhiljaa. Muutoin voi tää sosiaalinen elämä käydä köyhäksi kun sukulaisissakin huutaa kuin palosireeni :-) Onhan tuo tietty hyvä kehityksen merkki, mutta se ei paljoa lämmitä...

Ei tee lainkaan tiukkaa. Oikein hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä jätän vauvan hoitoon isovanhemmille ja lähden itse tuulettumaan. Huomenna menee " taas" kun lähdemme miehen kanssa viettämään 1-vuotishääpäivää. Illalla mennään syömään ja juomaan ja päivä lillutaan porealtaassa -ei siihen oikein vauva mahdu mukaan ja varmasti kaikille helpompaa, että on hoidossa.



Viimeksi oli yökylässä kun oltiin Tavastialla keikalle -sinne ei oikein vauvaa voi mukaan ottaa.



Meidän Simppu on oikein reipas pikkumies ja tietty suloinen kuin mikä. Mutta, " vaativa" kun on (eli nyt melko aurinkoinen, ekat kuukaudet todella rankkoja ja vieläkin tulee sellaisia voi-apua-päiviä), niin tekee äidille ja iskälle oikein hyvää lähteä silloin tällöin ihan vaan kaksistaan " hoitamaan parisuhdetta" tai ihan rehellisesti baariin kavereiden kanssa.



Ollaan silti ihan varmoja, että ollaan hyviä vanhempia, eikä lapsemme kehity mielenvikaiseksi :-D

Viikonloppu ja pihahommat edessä! Kahdet lakkiaiset myös, joten ohjelmaa riittää.



Ensi viikolla on edessä Ranskan reissu, löysin netistä ihanan ' chateaun' majapaikaksi. Lento edelleen vähän lasten kanssa hermostuttaa, takuulla on vaunut sohjona ja matkalaukut hukassa kun päästään huutavien kersojen kanssa perille...



Meilläkin esikoinen vajaa 3v on ollut molemmissa mummoloissa yökylässä, osaa kyllä itse pyytää. Pidemmäksi aikaa en vielä anna. Parisuhteeseen ehdittiin keskittyä ennen lapsia jo yli kymmenen vuotta, joten nyt saa se hoitua vähän vähemmällä vaivalla : ). Kyllä sitä aina sen verran ehtii arjen lomassakin toista huomioimaan, mä en oikein usko ' laatuaikaan' . Ja kohta mulla on taas omaa aikaa, mies tuli ajoissa töistä kotiin joten lähden humputtelemaan, eli Prismaan viikonlopun ruokaostoksille, jee. Löysin ihanan suklaajuustokakun reseptin, tarvii vissiin leipoa viikonlopuksi : )



FannyK

En ole kertaakaan vielä jättänyt lasta yön yli hoitoon, kun tässä ei ole toistaiseksi matkusteltu sen kummemmin, mutta kun se ajankohtaiseksi tulee niin enpä todellakaan usko ottavani asiasta sen isompia paineita :). Jos isäntä kertoisi varanneensa parin yö hotellireissun ja järjestäneensä hoidon isovanhempien luona, tuskin miettisin hetkeäkään lähdenkö vai enkö. Hyvässä hoidossahan se tyttö on sen aikaa.



Mun mielestä tekee parisuhteellekin oikein hyvää olla välillä kahdestaan.



KL.

Olimme reissussa kolme yötä. Lähdimme maanataina aamupäivästä ja saavuimme kotiin eilen (to) illalla. Meillä oli hoitaja täällä kotona joten ei tarvinnut raahata tyttöjä ja puolta omaisuutta johonkin muualle.



Birdy

Siskoni soitti eilen illalla, että vuotaa verta ja rvk oli jo 13+0. Vein rakkaan siskon lääkäriin yöllä, ja sitten ensiapuun ja keskenmenohan se oli :( Voi miten kurjalta tuntuu siskon puolesta, ja ehdin jo itsekin riemuita moneen otteeseen tädiksi tulemisesta. Mutta en nyt halua mässäillä tällä kurjuudella enempää, olen jo itkenyt silmät päästäni...siskollehan tämä vaikeinta on.



Yökyläilystä: Meidän esikoinen oli ekan (ja toistaiseksi vikan) kerran yhden yön yökylässä pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen eli reilu 2-vuotiaana. Sitä ennen kyllä oli ollut kotona kaksin yötä isänsä kanssa, kun olin risteilyllä tms... Nyt esikoisen kohdalla tuntuu, että hän on valmis yökyläilemään esim. juuri tuon yhden yön kerrallaan mummolassa. Lapsilla on hyvät ja lämpimät suhteet isovanhempiinsa, nähdään ainakin kerran viikossa kummankin meidän vanhempia. Enkä halua rasittaa työelämässä paahtavia mummoja kohtuuttomasti.



Vauvaa ei ole aikomus viedä pitkään aikaan yöksi kyläilemään. Jos hoitajia tarvitaan, niin he saavat tulla meille. Mä olen jotenkin niin sidoksissa lapsiini, että en halua antaa varsinkaan pientä vauvaa muiden hoidettavaksi pitkäksi aikaa. Tietty jos omat voimat loppuu ihan totaalisesti, niin sitten... Tosin tämän kuopuksen kohdalla olen jo vähän rennompi, kun esikon jättäminen muiden hoiviin oli äärettömän vaikeaa....oli kait liian lyhyt napanuora ;o) Itse olin kova kyläluuta lapsena, mutta ei mua vauvana viety minnekään hoitoon, kyllä sitä ehtii vielä!



Nyt menen suihkuun ja nukkumaan, mukavaa viikonloppua kaikille.







En ole saanut aikaiseksi kirjoitella vauva-ajan kuulumisia, odotuspuolella vielä harvakseltaan kirjoittelin. Ja aika vähiin jää tän palstan lukeminenkin nykyisellään. Tosin esikoisen kanssa sitä jotenkin enemmän oli vailla vertaistukea kuin nyt.



Minua hirmuisesti kiinnostaisi, että miten ihmeessä HENNOTTE jättää pienokaisenne yökylään...? Minä olen joutunut olemaan pakon sanelemana nyt vauva-aikana kahteen otteeseen sairaalassa yhteensä 4 yötä, ja jäin sairaalaan kyllä hyvin raskain mielin...



En siis missään nimessä kritisoi, enkä moralisoi. Mut kiinnostaisi, millä mielin lapsen jätätte yöhoitoon ja miksei tule mieleen ottaa lasta/lapsia myös mukaan reissuun. Niin minä varmaan tekisin...

Eli lopultakin omaa rauhaa eikä kukaan ole kiehnaamassa iholla kiinni. Tunnustan korkkasin juuri siideripullon ja hitsi,että maistuu hyvältä : ) Olen ollut yksin tyttöjen kanssa pari päivää ja vit...us oli suuri kun herra saapui kotiin iltasella ja sanoi, että häntä tullaan hakemaan kohta. Olin todellakin kuvitellut saavani hengähtää. On poikien leffa&terassi-ilta no eipä siinä mitään pahaa mutta mikä hel..tti siinä on kun ei voi edes muodon vuoksi kysyä sopiiko mennä? Eli mulla on täällä hermot hiukka kireellä. Niin ja jotta viikonloppuni olisi täydellinen anoppi tulee huomenna!



Oodi tuossa alkuviikon pinossa otti esiin tuon lapsille huutamisen. Myönnän syyllisyyteni, on tullut välillä närkästyttyä vauvallekin, että mikä hitto nyt on kun mitään mitä teen ei kelpaa eli kun ei rauhoitu vaikka kuin työnnän tissiä suuhun.Vielä useammin ryöpytyksen kohteena on uhmaikäinen esikoinen. Kun ei voi vain uskoa ja totella kerrasta ja sitten on molemmilla paha mieli ja itku kurkusssa kun tulee huudettua. Esikoisellamme on kova puheripuli ja jotenkin tuntuu, ettei se ole sekunttiakaan hiljaa. Niin ja miten ihmeessä niin pieni ihminen voi puhua niin isolla äänellä. Puheripulin lisäksi neiti on kokoajan " ihollakiinni" . Hmm tiedättekö tunteen? Käännyt liikahdat tms aina on joku johon törmäät. Ihan oikeasti joskus meinaa risoa kun ei edes pas..lla voi yksin käydä. Ja jos onnistunkin livahtamaan vessaan ja saamaan oven lukkoon niin eiköhän sieltä oven takaa kuulu : äiti tuliko sulta pissa vai kakka vai molemmat : )



Gallupeista:

Seurankipeydestä: eli meillä vauva viihtyy aampu päivisin ihan tyytyväisenä nykyään vaikka ei syliin pääsisikään, vieressä olo riittää. Mutta iltasella on sitten todella seurankipeä.

Kuvien näpsimisestä: kuvaaminen on jo hillitympää tämän toisen kohdalla, esikoisemme sai kokea kun äiskä leikki paparazzia. Silloin kamera laukoi joka päivä nyt on enempi niin, että otan sitten yhtenä päivänä useamman kuvan.

Shoppailusta: yhden lapsen kanssa tuo shoppailu jotenkuten onnistuu, varsinkin vauvan kanssa. Mä olen vain yrittänyt vähän rajoittaa kun kohta alkaa se ankea hoitotuki....

Vauvan jättämisestä yöksi hoitoon: kaikista valituksistani huolimatta en pysty jättämään lapsiani minnekään! Kuten jo joku aika sitten tunnustin esikoisemme joka täyttää elokuussa 4 on ollut vain kaksi kertaa yökylässä. Meillä nyt on vain käytännön järjestelyt niin ankeat kun ei niitä mummuloita ole käden ulottuvilla. Omat vanhemmat asuvat 500km päässä ja anoppi 180km päässä (tosin hän ei suostu olemaan lasten kanssa paria tuntia kauempaa päivisinkään, kärsii rytmihäiriöistä). Muitakaan sukulaisia ei näillä leveyspiireillä majaile ystäviä kylläkin mutta jotenkin en vain uskalla viedä " vieraille" . Jatkaisin tätä gallupia vielä lisäkysymyksellä kuinka moni jättää vauvaa muualle kuin isovanhemmille tai omille sisaruksille?



Birdylle onnittelut, ihanaa kun toiveenne toteutui.



Iik tajusin just, että Julianna tulee huomenna tasan 4kk. Kohta se jo muuttaa pois kotoa, niisk



Marcel & siiderilasi

Ei ole Vilma vielä ollut yökylässä tai kenekään hoidossa muutenkaan, mutta ensi viikolla on. Anoppi hoitaa tyttöä päivän ja ehkä yönkin, kun itse olen toisella puolella Suomea kaverin polttareissa ja miehelläni on sit Turun päässä polttarit. Mies ei oo vielä päättäny, että onko sit kunnossa hoitamaan Vilmaa yön.



Tätä tapausta varten on jo 1kk vedetty tuttipullotreenejä ja nyt anoppi luulee, että tässä yhteydessä vieroitamme tytön rinnasta-> hänet saisi useammin hoidettavaksi. Turha toivo! :) Jos vaan maidontuotanto ei tästä häiriinny, niin imetystä jatketaan! Enivei. Tänään anoppi sit syötti ekaa kertaa Vilmaa ja hyvin meni. Eli kyllä ne hyvin sit pärjää. Se on sit taas toinen juttu, että pärjääkö äiti...



Alussa kuvittelin, että lähdemme miehen kans sit heti (2-3kk sisällä) viettämään sitä omaa aikaa kun sille tuntuu ja Vilma viedään hoitoon appivanhemmille. (minun vanhemmat asuvat 500 km päässä) No, vielä ei ole tuntunut sille. :/ Samoin on tosi monet muutkin asiat menneet aivan toisin kuin etukäteen suunnittelin ja kuvittelin.

Alussa asenteeni imetykseen oli, että jos se sujuu, niin " suostun" siihen, koska niin kuuluu tehdä ja rintamaito on lapselle se luonnollisin ravinto. Nyt en halua lopettaa imettämistä, vaan haluan yrittää jatkaa sitä osittaisena töihinmenoni jälkeen (tällöin Vilma on 6kk).

Ajatus perhepedistä oli ennen " ei niin positiivinen" . Nyt voisin kuvitella nukkuvani siinä, mutta käytännössä emme pysty, koska kipeydyn niin, että en tahdo päästä sängystä ylös. En vaan pysty nukkumaan rennosti, kun Vilma on vieressä.

Kuvittelin, että kaipaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa ja aikaa parisuhteen hoitamiseen eli tulisi melko pian mieliteko viihteelle kahdestaan. Ei ole tullut. Ei voisi vähempää kiinnostaa! Illan viimeiset tunnit ennen meidän vanhempien nukkumaanmenoa riittävät minulle. Aviollinen elämäkin luistaa ihan tyydyttävästi.

En vaan osaa/halua jättää Vilmaa muiden hoitoon. Nytpä olenkin itkenyt jo etukäteen tuota ensi viikonlopun reissua...



En olisi etukäteen kyllä tosiaankaan voinut kuvitella, että millainen " kanaemo" :) minusta tulisi. Kuvittelin, että olen järkevä ihminen, mutta niin vaan kävi, että tunteet ovat vieneet kaikesta järjen hivenestäkin voiton 6-0. Vaikka tiedostan, että Vilman on hyvä mennä muidenkin hoidettavaksi ja todella suuri riippuvuus minusta ei ole hyväksi, niin silti välillä tuntuu, että haluan vain sulkeutua hänen kanssa johonkin kuplaan, mihin muilla ei ole pääsyä. No, tuon isän roikaleen voisimme sinne ottaa mukaan ;D



Sori tämä pitkä tilitys, mutta oli ihan pakko saada avautua johonkin!

me ollaan " eräihmisiä" ja tykätään kaikesta siihen liittyvästä. Mun mies on käyny kaikki kiipeily/retkeily yms kurssit :)

Mä oon paljon kiipeilly mm. jääkiipeilly -kuviakin löytyy netistä ku meikku vetää hakut " persiissä" jääseinää ylöspäin.

Meillä oli ysimetrinen puuvene -myytiin se viime syksynä siinä toivossa et löydetään uusi . Pojat on kattonu 12m teräsvenettä :) sillä kelpais kulkea tän perheen kera.

Viime kesänä asuttiin saimaalla :)



Pakko mennä....



Minkki kera tirisijän 13vko

Ensin mies oli 3 päivää työmatkalla ja mä lasten kanssa keskenäni. Todella rankkaa kyllä, kun koko ajan jompi kumpi tarvitsee jotain ja illalla, kun ovat menneet nukkumaan ja olisi muuten hetki aikaa hengähtää, niin sitten pitääkin tehdä kaikki rästiin jääneet kotityöt. Esikoinen täytti perjantaina 3 vuotta ja hiki hatussa olen vääntänyt täällä kakkuja yms. Synttäreitä juhlitaan 3 päivänä ja haluan tehdä tarjottavat itse, koska mun sisällä asuu pieni leipuri. Eilen oli ekat juhlat ja sen jälkeen sitte tein vielä täksi päiväksi kakkua klo 24 aikaan... Onneksi huomenna pidetään vain rääppiäiset. Mutta kyllä olen poikki, kun ei ollenkaan ehdi huilaamaan. Ensi viikolla en aio tehdä muuta kuin maata sohvalla (niin varmaan). Tänään kävin kuitenkin ekan kerran viime kesän jälkeen punttiksella ja olipa ihanaa! Nyt pitäis kyllä venytellä, etten ole huomenna ihan kankea. Ja tukkaa pitäis mennä föönaamaan yms. ennen kuin vieraat tulee.



YÖKYLÄILYSTÄ: Meillä esikoinen oli ekan kerran meistä vanhemmistaan yön erossa ollessaan reilun vuoden ikäinen, kun anoppi tuli häntä meille hoitamaan meidän ollessa omissa hääjuhlissamme =) En enää muista, koska oli ekan kerran yökylässä, mutta viime kesänä reilu 2-v ikäisenä oli ekan kerran 2 yötä isovanhemmillaan, kun oltiin miehen kanssa Tallinnassa. Päivisin ja iltaisin hänellä on kyllä käynyt hoitajia (mun ja miehen äidit, siskot ja mun kavereita) ja nykyään on yökylässä mun äidin luona ehkä joka toinen kuukausi yhden yön. Nyt kun mun äiti muutti kauemmas, saa poika olla siellä sitten kerralla 2 yötä, jos haluaa. Vaikka poika on jo 3-v, tulee mulle vieläkin heti häntä ikävä, kun erotaan. Napanuora on meilläkin vissiin aika lyhyt.



Helmi oli sen sijaan ekan kerran yökylässä 2 kk ikäisenä, kun oli mun siskolla yhden yön, että sain nukuttua vähän univelkaa pois. Just ja just raaskin olla tytöstä erossa, kun imetin hänet ennen unia siskollani ja siskoni toi Helmin sitten meille jo aamulla klo 9 aikaan. Ton kauemmin en halua olla Helmistä erossa. Mutta se ero on nyt tässä toisen lapsen kohdalla, että esikoista en olisi pystynyt antamaan alle 1-v iässä mihinkään yökylään. Ehkä napanuora Helmiin on hieman pidempi kuin esikoisen kanssa.



Meillä on esikoisella todella läheiset välit molempien isovanhempiensa kanssa, vaikka oli ekan kerran vanhemmistaan erossa vasta yli vuoden ikäisenä, joten mä olen kyllä henk. koht. sitä mieltä, ettei vauvana aloitetut yökyläilyt ole mikään ainoa keino siihen, että lapsella tulee olemaan hyvät välit isovanhempiin... Kyllä sitä vanhempanakin kerkeää yökyläillä. Mä aion lähteä nyt kesällä ekan kerran Helmin syntymän jälkeen viihteelle, mutta menen vain kavereiden kanssa ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia. Varmaan kuitenkin viimeistään pikkujouluaikaan mennään miehen kanssa molemmat johonkin bileisiin ja silloin voitais viedä lapset yökylään, ettei tarvitse sitten aamulla herätä niin aikaisin. Kun se huono puoli on siinä, että kotiin tulee joku heitä hoitamaan, että jos tulee itse yöllä myöhään kotiin, niin aamulla saattaa väsyttää, jos esikoinen päättää herätä klo 7. Tietenkin hoitaja voisi jäädä meidän sohvalle yöksi ja hoitaa aamulla lapset. Se ois ehkä kätevintä.



Miten mä sain noin pitkän tekstin aikaiseksi aiheesta yökyläily. En tajua... Piti kaikkea muutakin kommentoida, mutta nyt on pakko lopettaa ja lähteä hommiin. Huomiseen!



T:Fassiloora ja Helmi

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat