Vierailija

Kaikki vapaapäivän illat ja yöt menee juopotteluun, vapaapäiviä on miehellä viikossa 3-4. Työpäivinäkin ja päivystysaikoina ottaa salaa pieniä kulauksia kossua tai likööriä tai mitä nyt sattuu löytymään. Nyt on ollut lomalla muutaman päivän, ja joka iltana on pitänyt juoda jotain. Eilen meni aluksi suklaalikööriä jonkun verran, siihen päälle hulahti viinipullo, sen jälkeen kossupullon jämät ja driplesec pullosta puolet. Ryyppää yleensä aina kotona ja yksikseen. Humalassa muuttuu ihan kummalliseksi, kuin toiseksi ihmiseksi. On niin itseään täynnä ja muut ovat huonompia. Yritän vältellä silloin hänen seuraansa, mutta yleensä pakottaudun olemaan siinä kaverina, ettei tule riitaa. Nyt makaa sängyssään. Ei ikinä nouse mua auttamaan aamuisin lasten kanssa. Eilen sanoin hänelle, että hän on alkoholisti, niin hän vain nauroi.



Lapset eivät onneksi ole nähneet isäänsä kännissä. Ovat vielä niin pieniä, että menevät aikasin nukkumaankin. Mä en enää jaksa.....

Sivut

Kommentit (28)

Puhuminen ei auta. Ei vaikka minä puhuin, minun ystävät puhui, miehen omat ystävät puhui, miehen vanhemmat puhui... Vaikeinta on tuo aika, kun mies ei edes tajua/ymmärrä/tunnusta, että ongelmaa on.



Parantuminen alkaa vasta, kun mies tajuaa, että juominen on ongelma. Niin, mulle riitti, että mies edes yritti, edes yritettiin yhdessä. Varaudu, että retkahduksia tulee. Eli ei kannata tuudittautua, vaikka menisi hyvin pitkänkin aikaa. Retkahdusten väli piteni ja piteni, nyt on mennyt jo useampi kuukausi. Mies siis juo nykyään " vain" saunaolutta, viiniä ruoan kanssa ja kokatessa, drinksuja kun kavereita on käymässä - eli ei enää tissuttele yötä päivää yksikseen.



Meillä mies heräsi vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin, että me muutamme äitini luokse lasten kanssa. Erolla en uhkaillut, vaan ilmoitin miten tulee käymään, jos juominen ei lopu. Eli olisin oikeasti lähtenyt, enkä vaan puhunut noin.



Voimia sinulle. On erittäin raskasta hoitaa kotirumbaa yksin ja katsoa vierestä, kun rakas ihminen tekee tollasta. Toivon, että teilläkin asiat lähtevät paranemaan.

juo joka ilta työpaineisiin. Ilmoitin tällä viikolla kylmästi, etten jaksa hänen juomistaan ja toisaalta hän ällöttää minua myös seksuaalisesti (haisee aina viinalta, vanhalta viinalta), on väsyneen, pöhöttyneen näköinen ja sitä rataa.



Enkä edes toivota muille, että koettakaa kestää! Vaan sanokaa ukoillenne suoraan!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikä krapulaa tule koskaan. Kuukausi sitten annoin hänelle vaikean valintatehtävän: joko perhe tai viina. Toistaiseksi hän on valinnut perheen. Minä en kodistani mihinkään lasten kanssa lähde, vaan olen sanonut miehelle, että jos juominen jatkuu, niin hän lähtee. Jos ei hyvällä niin pahalla eli haen käräjäoikeudesta päätöksen yhteiselämän lopettamisesta.

Autoileeko miehesi paljon? Vaikka miehesi ei aamulla ole krapulassa on veressä vielä aika paljon alkoholia. Voit aina uhata soittavasi poliisille ja ilmoittavasi rattijuoposta... Uhkaus toimi ainakin meillä

Nähty on monta kertaa. Isä, appiukko ja pari tuttavaa kuolleet juomisesta aiheutuviin vaivoihin. Ja elämä ennen sitä on he...ttiä koko perheelle. Vaimot vaan aina uskoo ja toivoo et muuttuisi. Eipä ole yksikään muuttunut. Tietty jos mies myöntää ongelman ja hankkii apua nyt nioin toivoa on. Muuten lähde nyt pois, koska se tulee aina vaan hankalammaksi.

Jos sitä kovasti vastustaa on parempi, että lähdette lasten kanssa pois alta. En tarkoita lopullista lähtemistä. Juttele miehelle asiasta ja kerrot kuinka huolissasi olet. Ei tuollaisella alkoholimäärällä kovin pitkään eletä. Kerro hänelle, kuinka paljon hän on juonut viimeisen viikon aikana ja kysy onko normaalia käytöstä perheelliselle? ( ei se ole normaalia kyllä kenellekkään)

Alkoholistista kärsii koko perhe, lapset vuosi vuodelta enemmän. Parantuminen on pitkä ja kivinen tie, jonka aikana repsahduksia sattuu ja raitistuminen alkaa vasta sitten kun holisti itse ongelman tunnustaa eli mahdollisisti vasta vuosien päästä.



Mieti tarkkaan oletko valmis seisomaan tuon taiston miehesi rinnalla. Tuon taiston joka kestää todennäköisesti koko lastesi lapsuuden.





Meilläkin juodaan aina siksi, kun minä olen niin ärsyttävä, tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain tai mitä vaan. Minä olen joka tapauksessa aina syy juomiseen.



Kiva kiva.

Pitäkää se mielessänne!



Toipuminen voi alkaa vasta, kun tiedostaa että alkoholista on tullut ongelma. Meidän kohdalla se ikävä kyllä vaati eron. Katkera olen! Mutta enää en jaksa edes palata yhteen!



Muutama mainitsi että on itse sairastunut. Mihin? Alkoholismiin vai masennukseen? Minä sairastuin masennukseen ex miehen alkoholismin takia. Aina syy juomiseen oli minussa, se manipuloinnin määrä :( Niihin alkoi itsekin uskoa, kunnes silmät aukeni (=masennus helpotti).



VOIMAA teille kaikille ketkä alkoholistin kanssa elätte! Mutta miettikää mitä haluatte elämältänne...

Kumma kyllä mies ei vaikuta herättyään mitenkään krapulaiselta. Ellei ole juonut ihan tolkuttomasti ja aamuun asti. Eilen aloitti ryypiskelyn joskus 7-8 maissa, kun läksin viemään lapsia nukkumaan. Yöllä taisi mennä nukkumaan joskus 2-3 maissa.

Miehen isä on ihan armoton alkkis, sillä ei ole enää toleranssiakaan, vaan humaltuu jo ihan pienistä määristä. On ollut alkkis koko ikänsä suurinpiirtein. Taisi hetkellisesti raitistua kun tapasi aikoinaan mieheni äidin(ovat eronneet kauan sitten) ja tuli uskoon.



ap.

Minä tai viina. Ja kun valitsee viinan, lähde!!!! Jos on parantumaton alkkis, ei muutu, mutta jos ei ole toivoton tapaus, tajuaa mitä on menettänyt, ja EHKÄ ottaa opikseen. En näe muuta vaihtoehtoa. Mua harmittaa suunnattomasti jo sekin, että mieheni juo n. mäyräkoiran (kaljaa) viikossa.

Ex kielsi ongelman loppuun saakka. Siinä vaiheessa tuli mitta täyteen, kun kärysi rattijuopumuksesta toisen kerran. Siihen loppui meidän yhteiselämä, enkä ole hetkeäkään katunut.

Minua harmittaa kun en aikoinaan osannut lähteä lasten kanssa eri suuntaan. Nyt juopottelua on kestänyt 35v eli sen ajan olen ollut naimisissa. Mies juo melkein joka ilta, jaksaa kyllä aamulla lähteä töihin. Nyt ei oo voimia enää lähteä tastä. Itse olen sairastanut, kun tätä on niin raskas katsoa.

meinään on vielä seuraavan päivän laskuhumalassa. Eikä ole ihme jos laskuhumala ja nousuhumala ovat erilaisia. Se hyvä puoli tuossa on, ettei ole agresssiivinen ja rähjää, mutta eipä se kokonaisuudessa taida paljon lohduttaa.



Valitettavasti sinä et voi asialle mitään. Mies juo, kunnes itse lopettaa. Sun ja lasten ei tarvitse sitä jäädä katselemaan.

Vaikkei meidän isä väkivaltainen ollut niin silti lapselle pelottava ja humalassa vastenmielinen ja etenkin sitten meidän ollessa jo vähän isompia harjoitti julmaa henkistä väkivaltaa. Ei meillä paljon normaaleja päiviä ollut ja näin jälkeenpäin ajatellen tunnen suorastaan vihaa häntä kohtaan, koska pilasi meidän lapsuutemme. Olen jo yli 30-v., mutta silti en ole vielä sinut asian kanssa. Nyt kun itsellä on lapsia ja muutenkin poden jonkinlaista ikäkriisiä, huomaan näiden asioiden tulevan ajatuksiin ja jopa uniinkin. Olen vihainen ja katkera, myös äidilleni, joka oli kyllä hyvä äiti, mutta jolla ei ollut voimaa ja rohkeutta lähteä pois.



Nykyisin isä on ollut raittiina jo muutaman vuoden, mutta silti en edelleenkään tunne mitään lämpimiä tunteita häntä kohtaan.



Ajattele sinä ennen kaikkea lapsiasi ja anna heille mahdollisuus turvalliseen ja huolettomaan lapsuuteen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat