Seuraa 

Minua suututtaa..suututtaa ja kovaa. Laitoin esikoisen puolipäivä hoitoon 10krt/kk/5h koska olin töissä(helmi 06). No työt loppuivat mutta minulla jatkui opiskelut joten pidin pojan hoitopaikassa ja sain kouluni loppuun. Nyt olen puhunut vähän sukulaisilleni ja ystävilleni että ottaisin poikani pois hoidosta niin kylläpä olen saanut saarnaa siitä että kuinka tärkeää lapselle on olla hoidossa ja saada leikkiä muiden lasten kanssa, ja että siellä on virikkeitä aivan eri tavalla (pojalla on ikää 2v5kk). Minä tosissani aloin sitä miettiä, että onko näin? Lapseni tapaa kotioloissa muista lapsia noin 3krt viikossa ja tietty käymme leikkikentällä leikkimässä jossa myös muita lapsia..eikö alle 3 vuotiaalle riitä virikkeeksi kotiympäristö ja ulkoilu.Pitääkö niiden virikkeiden aina olla askartelua ja satujumppaa? Minusta tuntuu, että lapseni innostuu esim leipomisesta paljon enemmän kuin piirtämisestä.



Toinen pointti on se, että saamme loppuvuodesta uuden vauvan. En halua että poikani tuntee olonsa hyljätyksi (äiti vie hoitoon ja jää vauvan kanssa kotiin) tämän vuoksi haluaisin myös ottaa lapsen hoidosta pois..no, nyt sitten en kuulemma ymmärrä kuinka raskasta se aika tulee uuden vauvan kanssa alussa olemaan, on kuulemma melkein välttämätöntä nykyaikan että äiti vie esikoisen hoitoon kun kuopus syntyy..



Pointti on se, että tätä minun päätöstäni ottaa lapsi pois hoidosta ei tue kukaan (miehenikin sanoo että hoito on lapselle hyväksi ja minulle hyväksi kun saan pari päivää viikosta ns. vapaata). Kaikkien mielestä on vain parempi jos lapsi on hoidossa..enkä enää itsekkään osaa perustella itselleni miksi olisi parempi ottaa lapsi pois hoidosta kun se tarha nyt sitte on niin tarpeellinen paikka lapsen sosiaalisen kehityksen virstanpylväänä..

Kommentit (14)

...kysyin äitiyslomalla ollessani mieheni tädiltä (päiväkotijohtaja) mikä olisi hyvä ikä (noin yleisesti ottaen) viedä lapsi hoitoon. Vastaus tuli nopeasti ja aika jyrkästi, ettei ennen kolmea vuotta.



Itselle tuli vähän paineita, olin nimittäin ajatellut että kaksi vuotta kotona olis meiltä kummaltakin (lapselta ja minulta :o)) aika hyvä saavutus.



Vaan ei pidä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa omiin päätöksiin jos itsestä toisin tuntuu.



*hyvää kesää*

Meillä oli ihan sama juttu, että mies olisi pitänyt lasta hyvillä mielin hoidossa, kun jäin kotiin.

Minulle tuli mahdolliseksi useamman kuukauden tauko työelämästä. Tuntui mukavalta ajatukselta, että pienenä hoitoon viety lapsi saisi olla kotihoidossa.

Itsekin aloin epäillä lapsen, nyt 2,5v, vähintään taantuvan virikkeiden loputtua =).

Nyt ollaan koko perhe todella tyytyväisiä kotiinjäämiseen. Lapsi oppii joka päivä uutta entiseen tapaan, ei erityisemmin kysellyt hoitopaikan perään ja käy äidin kanssa kerhoissa.

Oli fiksuimpia päätöksiäni jäädä kotiin. Äiti siis on oikein onnellinen ja siitä johtuen iskäkin! Kelpaa kai tulla töistä mamman patojen ääreen =). En ole viitsinyt muistuttaa epäilyistä...

Syksyksi on sama hoitopaikka varattuna ja töihin palaa ihan eri äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minkähänlaista virikettä ihmislapsi oikein tarvitsee varttuakseen tosissaan normaaliksi fiksuksi ihmiseksi? Nimenomaan lasta varten suunniteltua jatkuvaa ohjelmaa lapsilaumassa vai normaalia elämää leikkeineen ja aikuisten touhujen seuraamisineen/auttamisineen? Hyvin on aivopesty ihmiset uskomaan, että normaalielämä ei riitä lapsen kehitykselle. Hyvänen aika sentään, ihmislaji on todellakin kehittynyt mielettömästi, luonut mahtavia kulttuureja ja saavuttanut mitä ihmeellisimpiä keksintöjä jne. Päiväkoti on ollut olemassa vasta muutaman kymmenen vuotta, ja nyt ollaan sitä mieltä, että lapsi ei pysty elämään kunnon elämää, aivot mahdollisesti surkastuvat tai hänestä tulee muuten onneton ja epäkelpo yksilö jos hän viettää elämänsä alkutaipaleen pääosin omassa kodissaan omien vanhempiensa hoitamana!



Minusta on naurettavaa kuvitella tai väitää, että pieni lapsi tarvitsee jotain muuta kuin normaalin kotielämän tarjoamat puitteet. Toki olen sitä mieltä, että samanikäinen seura ja vaikkapa jossain kerhossa käynti ovat varmasti lapselle kivoja kokemuksia ja hyödyllisiäkin, mutta että pitäisi olla kokopäiväisessä tai ainakin jokapäiväisessä hoidossa " ammattilaisten" kasvatettavana lapsilaumassa tai muuten ei hyvää seuraa...



Usko itseesi (älä ainakaan sukulaisiin) ja tee täsmälleen niinkuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Ja koita puhua miehellesi järkeä asian suhteen. Ymmärrän kyllä miltä tuntuu taistella tuulimyllyjä vastaan tällaisessa asiassa, mutta usko pois, et ole kuitenkaan yksin mielipiteinesi!

Olen myös saanut kuulla ihmettelyä jopa naapureilta kun en heti lapsen täytettyä 3 vuotta laittanut hoitoon. Kerhopaikkaa on haettu syksyksi. Meillä lapsi on tykännyt olla nuorempien sisarusten kanssa kotona, eikä näytä mitenkään kärsineen " ohjatun toiminnan" puuttumisesta. Päinvastoin.



Olen monesti miettinyt että mikä siitä päivähoidosta tekee pienelle lapselle niin ylivertaisen että siellä pitää olla vaikka vanhemmat olisi kotona. En ymmärrä. Enkä ymmärrä toisten sekaantumista ko. asiaan. Eiköhän se ole perhekohtainen ratkaisu kuitenkin. Luulenpa että jos jompaa kumpaa tulet katumaan, niin ennemmin sitä että et viettänyt esikoisesi kanssa aikaa hänen ollessaan pieni, kuin sitä että vietit.



Ja kyllä kahden pienen kanssa kotona pärjää. Itse ainakin olen pärjännyt. Onhan se alkuun väsyttävää kun vauva valvottaa jne. mutta päivääkään en pois vaihtaisi. Nämä vuodet ovat ainutkertaisia, täyspäivähoitoon ehtii takaisin sitten isompanakin vielä.



opokas:

Lainaus:


Todella ihanaa että täältä saa vertaistukea tälläisten pientenkin asioitten kanssa. Tämän päätöksen nyt tein: otan lapsukaisen pois hoidosta tämän kuun lopussa. Sysky ollaan kotosalla ja lokakuussa syntyy vauveli ja ensi vuoden alussa (ehtii sen kolme vuotta täyttää ) alkaa meidän esikoinen käymään sitten parina päivänä viikossa seurakunta kerhossa (soitin jo ja sain paikankin :) Jos esikkoni tykkää käydä kerhossa sitä jatketaan ja jos ei viihdy niin katsellaan koto meininkiä sitten vielä jonkin aikaa :) Mutta vielä suur kiitos kaikille vastanneille ja ihanaa kesää!




Sukulaisten ja muiden tuttujen kommentit voit heittää roskakoriin - eiväthän he tiedä teidän perheenne tilannetta ja aikuisten jaksamista yms. Mutta lapsellanne on myös isä, jolla on varmaankin ihan perusteltu mielipiden lapsen hoidossa pitämisestä. Varmaankin rauhallisesti keskustellen voitte löytää kompromissin.

Minusta lapselle kyllä riittää ihan mainiosti kodin tarjoamat virikkeet. Upeaa, että leivot lapsen kanssa! Eihän lapset ennenkään missään päivähoidossa olleet, ja silti heistä tuli ihmisiä. Itse olen maalaistalosta lähtöisin ja olin pienestä asti äidin apuna navetassa, juotin vasikoita ja katselin, kun äiti teki askareita. Ihan sosiaalinen ja fiksu minusta silti tuli (kirjoituksistani voi joskus muuta päätellä, mutta syytän odotusajan hormoneita) mm. korkeakoulututkinto on plakkarissa, vaikka en ennen koulua käynyt kuin päiväkerhossa. Kyllä niiden ihmisten kanssa ehtii olemaan. Ei tosiaan tee hallaa, jos ekat vuodet tulee vietettyä kotona.

Mutta toisaalta, jos nyt on paikka, niin voisiko sen pitää vauvan tulon takia? Helpompi pitää siellä vaikka sitten osapäiväisenä kuin hakea uusi paikka?



Minusta kotona saa aivan tarpeeksi virikettä meidänkin lapsemme 2.5-vuotta, ja arka rauhallinen tyttö. Tosin viimeisen puolen vuoden mittaan täysvillikko ja arkuudesta ei hirveästi enää merkkejä, paitsi.. jos ollaan käyty jossain muskarin tapaisessa tai muissa, joissa pph:t tapaa käydä. Siellä sitten tyttö " kyhjää" kainalossa entiseen tapaan itku kurkussa, eikä oikein osallistu, vaikka haluaisi ensin osallistua, mutta kun ei jostain syystä uskalla tai halua sittenkään. Minusta parempi sitten äidin kanssa totutella näihin askartelukerhoihin ja muskarijuttuihin, kuin väkisin viedä hoitoon ja siellä itkettää suotta vaan. Meillä tyttö on ollut välissä työssäkäyntini takia hoidossa ja se oli just sitä hoitajien riesana oloa vaan kaikki " virike" . Eli niin kauan kotona hoidan, kunnes alkaa olla kypsä olemaan yksinkin leikkimään kavereiden kanssa ja vähemmän arka muutenkin.



Kaikki tuntuu minuakin syyllistävän, että ei lapsi saisi virikkeitä ja muuta. Mutta itse tiedän. Ja on rankkaa todella vauvan kanssa näin, mutta päivähoito ei vaan meillä käy monestakaan syystä. Ja itse pidän eniten kotonaolossa juuri siitä, kun ulkoillaan yhdessä isomman kanssa, vaihtelevasti metsissä ja leikkipuistoissa, ja käydään näissä kerhoissa yhdessä, ja tavataan muita lapsia ja aikuisia. Lisäksi on muutamia lapsiperheitä ja naapurin lapsia joiden kanssa leikkii päivittäin. Eli ei jää sosiaaliset kontaktit kyllä saamatta meillä.



Ja jos ulkopuolista lapsenhoitajaa meillä tarvitaan, se on sitten iltaisin ja viikonloppuisin.

Hei!



Jos haluat olla lapsesi kanssa kotona, niin siinä saa muut sanoa mitä tahtoo, mutta sinä teet juuri niin kuin itse parhaaksi katsot.



Eli mielestäni loistavin peruste asialle on se että sinusta tuntuu siltä että haluat olla lapsen kanssa kotona. Virikkeitä tulee tuon íkäiselle varmasti tarpeeksi kanssasi.



Itse sinä joudut omantuntosi kanssa elämään joten kuuntele itseäsi ja tee niin kuin haluat. Äläkä harmittele vuosien päästä, että olisin silloin voinut olla muksun kanssa kotona, mutta kun sukulaiset pakottivat tekemään toisin.

Kyllä minun mielestäni alle 3-vuotiaalle ja vanhemmallekin lapselle yhteiset ulkoilut toisten lasten kanssa esim. leikkipuistossa ovat riittävää sosiaalista kanssakäymistä. On hullua väittää, että lapsen sosiaalisuus kehittyy vain jos hän viettää koko päivän muiden lasten parissa...eiväthän aikuisetkaan tarvitse koko ajan kanssakäymistä ystävien/työkavereiden/sukulaisten kesken ja silti ne sosiaaliset taidot pysyvät yllä. Mielestäni on myös tärkeää viettää aikaa nimenomaan vain perheen kesken: aina ei tarvitse olla hulinaa ja aktiviteettia ympärillä.



Kukin tyylillään, se mikä sopii minulle ei sovi ehkä alkuunkaan naapurille. Ja viestistäsi välittyi vahvasti oma halusi ottaa esikoinen kotiin. Sinuna en varmaankaan antaisi toisten tehdä lopullista päätöstä, vaan tekisin niin kuin minusta tuntuu parhaalta. Äidinvaistolla:)

Mutta sellainen tuli mieleen, että viihtyykö esikoisesi hyvin hoidossa? Jos viihtyy hyvin, niin saattaa kokea " rangaistuksena" , että ei pääse sinne enää. Ja jos on tottunut jo hoitopaikan virikkeisiin, niin kyllä ne kotiolot saattaa aika tylsältä tuntua...



Ja sitten vielä kun se uusi vauva tulee taloon ja esikoinen jää väkisinkin vähälle huomiolle, niin tuntee ehkä katkeruutta ja hyljätyksi tulemisen tunnetta siitäkin... Eri asia, jos ei olisi ollut hoidossa ja vauvan synnyttyä laitettaisiin pois kotoa, niin silloin tuntisi itsensä varmasti hyljätyksi.



Niin, ehkä sä jaksaisit hoitaa molempia kotona ja monet jaksaakin. Mun pointti on vaan se, että nyt ei ole kyse vain sinusta. Ehkä esikoisen kannalta olisi hyvä, jos hänen elämänsä ja tottumuksensa ei hirveesti muuttuisi vauvan myötä. Ei tulisi antipatioita puoleen tai toiseen... Ehkä voisit kysellä vähän siltä esikoiseltakin, mitä hän haluaisi? Ja kyllä lapsen saa sieltä hoitopaikasta myöhemminkin pois jos siltä tuntuu.



Meillä näin. Eka syntyi 07/99 ja meni päiväkotiin 09/01. Ehti olla vajaan vuoden kun toinen syntyi 05/02. Silloin jäätiin kesälomalle päiväkodista ja sanoin että palaan asiaan syksyllä esikoisen kohdalla.

Meillä esikoinen halusi oikein mielellään lähteä päiväkotiin vaikka olin vauvan kanssa kotona. Näin vanhempi lapsi oli ti, ke, to klo 8-12 päiväkodissa leikkimässä. Hain aina ennen päikkäreitä pois.

Kun toinen oli noin 2,5 vuotias lähdin taas töihin (09/04). Jäin kotiin 09/05. Meillä nyt esikoinen oli eskarissa ja toinen oli saanut 2 todella sydänystävää päiväkotiryhmästä. Näin ollen tehtiin taas päiväkodin kanssa sopimus että esikoinen on eskariajan 4-5 krt. viikossa ja nuorempi ti, ke, to klo 8-12.

Alle kolmivuotias ei välttämättä osaa edes vielä haluta sitä kaverileikkiä niin kuin yli kolmevuotias joka on siihen tottunut.

Mutta meillä tämä 3 krt viikossa puolipäivää on toiminut todella hyvin ja kotiaikaa kuitenkin viikossa on ihan ruhtinaallisesti. Ei varmasti kumpikaan ole jäänyt mistään paitsi.

Jos taas olisin ollut kokoajan kotona ilman töissäoloa välillä en varmastikaan olisi päiväkotiin hakenut lapsia, vaan käyttänyt seurakuntakerhoa (yli 3 vuotiaille).

Todella ihanaa että täältä saa vertaistukea tälläisten pientenkin asioitten kanssa. Tämän päätöksen nyt tein: otan lapsukaisen pois hoidosta tämän kuun lopussa. Sysky ollaan kotosalla ja lokakuussa syntyy vauveli ja ensi vuoden alussa (ehtii sen kolme vuotta täyttää ) alkaa meidän esikoinen käymään sitten parina päivänä viikossa seurakunta kerhossa (soitin jo ja sain paikankin :) Jos esikkoni tykkää käydä kerhossa sitä jatketaan ja jos ei viihdy niin katsellaan koto meininkiä sitten vielä jonkin aikaa :) Mutta vielä suur kiitos kaikille vastanneille ja ihanaa kesää!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat