Vierailija

Täällä palstalla on aika ajoin ollut keskusteluja lapsista, jotka eivät oikein nuku öisin. Olen niihin keskusteluihin osallistunutkin aktiivisesti aina syystä, että meillä on asiasta jatkuvaa vääntöä kotona, käytännössä joka yö.



Meillä on kolme lasta, joista tämä huonosti nukkuva 3-vuotias on keskimmäinen. Esikoinen ja kuopus nukkuvat hyvin ja sikeästi, mutta tämä keskimmäinen on aivan omaa luokkaansa. Lapsi heräilee noin 10 kertaa yössä, joten ymmärrettävästi olemme varsin väsyneitä tähän tilanteeseen. Pidin pitkään normaalina lapsiperheen elämänä sitä, että yöt ovat yhtä hulinaa. Ilmeisesti kuitenkaan useimpien yöt eivät ole aivan samanlaisia kuin meidän perheessämme.



Tämä yökyöpeli kyllä nukahtaa kohtuullisesti iltaisin, mutta joka yö klo 01-04 välissä alkaa tämä levottomuus. Lapsi ei suoranaisesti itke ja huuda, toisinaan kyllä sitäkin. Kun nukkui vielä pinnasängyssä, itki öisin niin kauan kun hänen luokseen mentiin. Nyt kun lapsi on jo puolitoista vuotta nukkunut lastensängyssään, on kyse ennemminkin siitä, että tyttö kulkee ympäri asuntoa yöt läpeensä. Herään joka yö noin 10 kertaa siihen, että lapsi seisoo sänkymme vieressä ja nyhjää käsivarttani. Ei siis ole lainkaan pelokas tai tulisi hakemaan lohtua pahan unen jälkeen, vaan siis yksinkertaisesti tuossa vaiheessa yötä heräilee jatkuvasti ja tulee sitten tarkastelemaan, että onko vielä yö, onko vanhemmat vielä sängyssään, ramppaa pissalla ym.



Tällä palstalla on minulle aina sanottu, ettei lapsi voi olla normaali tai vika on siinä, että olemme lapsemme opettaneet tuollaiseksi. Palvelu ei siis pelaa yöllä. Toki pissalle pääsee ja pyyhkimään menen ja joinain öinä voin antaa tilkan vettä. En jää sängyn viereen juttelemaan, hyssyttelemään, silittelemään tai laulelemaan. Talutan tytön sänkyyn, totean, että nyt on yö ja nyt nukutaan, peittelen ja lähden itse nukkumaan. Lapsi jää sänkyynsä ja minäkin nukahdan, kunnes herään taas noin vartin päästä siihen, että tyttö seisoo jälleen sänkyni vieressä.



Nyt olen tehnyt jopa niin, että sanon, ettei äiti millään jaksa nousta. Ei ole mitään hätää, mene omaan sänkyyn ja ota unilelu kainaloon ja jatka unia. Tästä seuraa yleensä itku. Saattaa vielä mennä huoneeseensa, mutta itkeskelee sitten matollaan, ei sängyssään. Ja jotta saisin taas unta, on helpompi nousta, viedä lapsi sänkyyn, kuin kuunnella seuraava tunti itkua siitä, että lapsi pyörii ties missä eteisen lattialla. Omaan sänkyyni en tyttöä ole juurikaan ottanut, sillä tiedän lapsen nukkuvan edes vähän paremmin omassa sängyssään.



Tämä kuvio toistuu joka yö kymmenen kertaa. aamuyöstä sitten vihdoin nukahtaa ja nukkuu tyytyväisenä kahdeksaan. Mutta meille vanhemmille tuo loputon unen katkeaminen on hirveän raskasta.



Mutta olette siis aikasemmin olleet vahvasti sitä mieltä, että tällaisessa tapauksessa syy on vanhemmissa ja unikoulu nopeasti päälle. Mutta mitä ihmettä me teemme väärin? Miten voin estää lastani heräämästä yöllä? Ja kun itse nukun, miten voin estää, ettei lapsi poistu sängystään? Valoja ei koskaan sytytellä, eikä syliä ole silloin tarjolla, ainoastaan omaan sänkyyn taluttaminen. Pitääkö minun vain karjua lapselle, että sängystä ei yöllä saa nousta, eikä äidin sängyn viereen saa tulla seisoskelemaan, vai mitä ihmettä tarkoitatte unikoululla? Millä tavoin olen " opettanut" lapseni heräilemään, miten voin käyttäytymismallejani muuttaa niin, että vihdoinkin saisimme nukkua?



Tämä ei siis tosiaan ole mikään vaihe. Lapsi ei ole nukkunut elämässään kuin kolme kertaa yön läpi heräämättä. Olemme jaksaneet kohtuullisesti, mutta kun tuo heräilyjen määrä ei vähene lainkaan vaan päin vastoin lisääntyy. Kaksi muuta lasta nukkuvat kuin tukit, mutta minä mieheni ja tyttö heräilemme koko ajan. Mitä neuvoja osaisitte meille antaa?

Kommentit (13)

Jos vetelee parinkin tunnin päiväunet siellä hoidossa niin voi olla että unta ei yksinkertaisesti riitä yölle ja siksi heräilee silloin helpommin. Jätin meidän 2-vuotiaalta juuri tästä syystä päiväunet pois ja yöt parani heti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:




Olen ollut ehkä liian ehdoton siinä, etten anna myönnytyksiä tässä asiassa. Olen kiltisti noussut joka yö viemään lapsen takaisin sänkyynsä ajatellen, että minä pidän pääni ja jossain vaiheessa tämä tästä helpottaa ja tyttö oppii nukkumaan yöt läpeensä.



Mutta voisihan tuota patja asiaakin kokeilla. Eipä tilanne tästä ainakaan huonontua voi...




Tuo kirjoittamasi on ihan kuin omaa tekstiäni, siksi ' vinkin' annoinkin:) Ja pointtihan on se, että lapsi viedään aina nukkumaan omaan sänkyyn illalla, eli ei totu siihen, että pääsee viereenne heti illasta. (Ja kerää vaikka se patja lattialta aina aamulla pois, niin ei kiusaus käy lapsellakaan suureksi illalla).



T: Kolmen äiti.

Olen vaan aina ajatellut, että tästä suosta ei päästä ylös koskaan, jos lapsi ei opi kunnolla nukkumaan omassa sängyssään. Siis niin, että jos vieressä lattialla nukkumisesta tulee tapa, niin joudun joka tapauksessa siihen samaan rumbaan taas uudestaan sitten, kun lasta siirretään taas omaan huoneeseen nukkumaan.



Olen ollut ehkä liian ehdoton siinä, etten anna myönnytyksiä tässä asiassa. Olen kiltisti noussut joka yö viemään lapsen takaisin sänkyynsä ajatellen, että minä pidän pääni ja jossain vaiheessa tämä tästä helpottaa ja tyttö oppii nukkumaan yöt läpeensä.



Mutta voisihan tuota patja asiaakin kokeilla. Eipä tilanne tästä ainakaan huonontua voi...

Taitaa olla aika omituinen ehdotus, mutta tuli vain mieleeni, jos hän yöllä tuntuu yksinkertaisesti heräävän virkeänä, eikä siis hätääntyneenä tai syliä kaipaavana. Jos hän oppisi omassa sängyssä pienessä yövalossa " lukemaan" tai näpräämään jotain, kunnes uni tulee uudestaan. Ajatuksenani on siis se, että yöllä herätessään hän tietäisi, mitä hänen " pitää tehdä" , eikä lähtisi vaeltelemaan ja virkistyisi entistä enemmän.

Eihän tytöllä ole mitään sairautta esim. suuria kitarisoja tai korvatulehduksia, jotka ovat piilevänä eikä niitä ole huomattu...nämä voisivat tehdä hänen nukkumisestaan katkonaista ja siksi nousee tallustelemaan....



Onko hänellä huoneessaan yölamppua, jos vaikka pimeä pelottaa...



Auttaisiko iltaisin keskustelu, että äiti nukkuu omassa sängyssään ja on siellä varmasti eikä katoa minnekään...



Jos kyse on kuitenkin pelosta niin joku äidiltä tuoksuva viereen, auttaisikohan se....



Tässä vain ehdotuksia....itsekin olen joutunut miettimään uneen liittyviä juttuja oman lapseni kanssa, joka nyt nukkuu hyvin. Vaati kitarisaleikkausta ja korvien putkitusta.



Tsemppiä ja luota itseesi!

päiväkodissa noin 6h/päivä. Useimmiten noin neljänä päivänä viikosta. Siellä ulkoilevat paljon, muutenkin ryhmä on varsin aktiivinen. Kotona on mielestäni myös varsin toimeliasta elämää. Vanhempi veljensä on oikea energiapakkaus, joten yhdessä juoksevat tuolla ulkona päivät päästään.



Asumme " maaseudulla" , joten paljon meidän arjestamme kuluu ulkona pihahommissa, isän mukana metsällä ym. Eli mielestäni ulkoilee varsin paljon. Ja onkin selvästi illalla väsynyt ja silloin nukahtaa helposti ja nopeasti, mutta jotenkin se uni loppuu silloin yhden aikoihin ja silloin loppuu myös meidän vanhempienkin uni...



Lapsellamme on eräs perussairaus, joka on lääkityksellä täysin hallinnassa ja lastenpolilla olen tästä uniasiasta toki puhunut, mutta heidän mielestään sairaudella ja lääkityksellä ei ole tähän asiaan vaikutusta. Neuvola ei ole sanonut juuta eikä jaata. Toteavat, että raskasta se varmaankin on ja ollaan heidän neuvoja yövalosta ja unileluista, iltarituaaleista ym. kokeiltu, kuitenkin tuloksettomasti.



Telkkaria ei juuri katsota, siten ei tyttäremmekään. Isoveljensä katsoo kyllä pikkukakkosen, mutta tämä 3-vuotias ei oikein jaksa keskittyä siihen vielä koko aikaa. Auttelee mieluummin minua silloin ruuanlaitossa tai piirtelee taulujaan, joita suunnattomasti rakastaa.



Elämämme on mielestäni varsin mukavaa, tasapainoista ja turvallista. Lapsi ei ole öisinkään itkuinen, eli mitään hätää tai huolta hänellä ei käsittääkseni tuolloin ole. Ongelma on vain se, että lapsi heräilee jatkuvasti ja lähtee meidän luoksemme ja haluaa hänet talutettavan uudestaan sänkyyn. Hän ei ole nälkäinen, eikä pelkää pimeää, ei näe pahoja unia, mutta jotakin kummallista hänen päässään tai elimistössään tapahtuu niin, ettei osaa nukkua öitään heräilemättä.



Olemme melko neuvottomia...

Tiedän, että tästä saa taas joku slaagin, mutta ehdotan kuitenkin :o)



Kannattaisiko tehdä lapselle peti sängyn viereen lattialle?



Illalla veisi hänet omaan sänkyynsä, ja yöllä antaisi nukkua siinä lattialla, että tietäisi missä äiti on. Aikansa kutakin, mutta se saattaisi auttaa, ja äitikin saisi ehkä nukutttua. Joku kerta voisikin käydä niin, ettei tarvikaan herätä kuin vaikka vasta viideltä jne..



T: Kolmen äiti

Päiväkodissa kaikkien lasten on mentävä lepäämään puoleksi tunniksi nukkariin. Jos tänä aikana ei uni tule, saa sieltä nousta pois. Tyttäremme kuitenkin nukahtaa ihan joka kerta muutamassa minuutissa päiväunilleen eli uskoisin unien olevan hänelle tarpeelliset.



Ja muutenkin minusta olisi kohtuutonta vaatia päiväkodin hoitajia huolehtimaan, ettei lapsi nukahda lepohetken aikana. Ja niinäpäivinä kun olemme kotona ja olen kokeillut unien poisjättämistä, en ole huomannut eroa yöllä nukkumiseen silloinkaan.

Minulle myös ihan ekana tuli mieleen että jos kokeilisitte sijata lapselle vuoteen teidän sängyn viereen. Kyse voi kaikesta huolimatta olla pelosta, että pitää tarkistaa että kaikki ovat kotona.



Jos heräilyt tämän jälkeen yhä jatkuvat niin yrittäisin puhua jonkun unista tietävän lääkärin kanssa. Kyllähän heidän on pakko ottaa teidän vakavasti, vanhemmat eivät millään jaksa eikä lapselle itselleen ole takuulla hyväksi nukkua noin huonosti. Ei tollasta voi enää vaan pyyhkiä villasella että on " normaalia lapsiperheen elämää" , nimenomaan jos kyse ei ole kausittaisesta heräilystä.



Voisiko ihan sairaalan unikoulu sitten auttaa? Täällä Saksassa kuulin naapurilta että he olivat olleet unikoulussa pienemmän kanssa mutta että siellä oli paljon juuri 3-vuotiaita joiden nukkumiset olivat aivan mahdottomia ja kaikki saivat avun.



Olettehan katsastaneet kaikki allergiat ym, joskus niihin voi reagoida aivan kummallisella tavalla. Itseäni ei esim siitepölyallergia ja pölyallergia päivisin pahemmin kiusaa mutta pahimpina kausina en saanut nukuttua yöllä, oli vaan niin tukala olo jotenkin joka puolelta. Valvoin tuntikausia kunnes aamuyöllä vihdoin uni tuli.



Paljon voimia ja toivottavasti saatte apua pian!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat