Vierailija

Kumman lapsi olisit mieluummin. Kriteerinä pelkkä ikä.

Sivut

Kommentit (89)

18-vuotias tyttönen on vasta juuri täysi-ikäiseksi tullut ja pikkuhiljaa aloittelemassa oman elämänsä suunnan haeskelua. Pienen ihmisen hoitaminen ja kasvattaminen kunnialla on niin valtava työsarka kaikkine osa-alueineen, että ei 18-vuotiaan tarvitse olla sellaiseen vielä valmis, kun on itsekin vasta lapsenkengistään päässyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei yli 40-vuotiaat ole tänä päivänä kovin vanhoja, kun kerran elinikäkin on noussut runsaasti yli 80 v. Lisäksi 40-vuotiaan täytyy vielä olla noin 25 vuotta työelämässä eli eihän vielä ole mikään vanhus.

Väitän olevanpi parempi äiti nyt kypsempänä, on tullut malttia ja rauhallisuutta. Yhtään väsyneempi en ole ollut, ehkä päinvaistoin,nyt on hermoja enemmän :). Tietysti sekin, että nyt on talous kunnossa on helponpaa eikä tarvitse stressata rahasta.

Ja olemme vielä pitkäikäistä sukua, joten jos ei sairautta tai onnettomuutta tule niin olen vasta puolessa välissä elämääni.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Äiti olisi nuori vielä kun itse on parikymmppinen. Olisi nuori mummokin sitten ja lapsilla olisi mummo ja mahd. vielä isomummo ja pappa jne. Ja mummo olisi elossa ja lapsen elämässä vielä pitkään..



Jos saa lapsen 40v. niin ei se mummo kovin kauaa ole elämässä sitten. Jää sukulaissuhteetkin kokematta.

elää vielä ainakin seuraavat 40 vuotta, kuin että 42-vuotias elää vielä seuraavat 40 vuotta. Tietenkin tapahtuu onnettomuuksia ja tulee sairauksia, mutta puhun todennäköisyydestä.

Sillä on todennäköisyydellä omat menot ja opiskelut ja omaisuuden hankinnat hoidettu ja sillä on aikaa keskittyä minuun eikä juoksennella eronneena kapakoissa miesten perässä ja kännätä ja rällätä likkakavereiden kanssa.



60 v ei ole toinen jalka haudassa - tulkaa ja sanokaa tuo mun mutsille niin saatte turpaan! ;-)

Näitä nuoria äitejä on nyt niin monta nähty lähisuvussa ja kaikilla lapset ovat jatkuvasti hoidossa mummon luona, kun äidillä menojalka vipattaa niin kovin.

Ihminen on tehty niin, että saa lapsia sen ikäisenä kuin on hyvä. Molempi parempi siis. Oma äitini sai nuorimman siskoni 43-vuotiaana, eikä tunnu yhtään liian vanhalta nytkään, kun sisko on 17 v.

olemassa mitään oikeaa vastausta ja loppujen lopuksi jo yhden ihmisenkin mielipiteet asiassa muuttuvat hyvinkin paljon iän varrella. 40-vuotias joutuu vielä toimimaan täysillä työelämässäkin. Eikö se lastenkin hoitaminen ole ihan työtä siinä kuin mikä muukin tahansa. Kyllä normaalin ihmisen pitäisi alkaa selviämään omillaan noin 20-vuotiaasta lähtien, joten suurella todennäköisyydellä 40-vuotiaana lapsen saanut äiti ehtii kasvattamaan lapsensa aikuiseksi. Ei se kuulkaa kaikkien elämä kulje samaa rataa.

Kriteerinä pelkkä ikä? TArkoittaako kysymys, että riippumatta lapsen iästä?

Esim:

- äiti 42, lapsi 20 vs äiti 18, lapsi 20 (ok, tämä vaihtoehto mahdoton)

- äiti 42, lapsi 2 vs. äiti 18. lapsi 2 (tässä eka vaihtoehto parempi)

- äiti 42, lapsi 0 vs äiti 18, lapsi 0 (tässä ihan sama kai)



Vai jotain muuta?

haluaisin pitää äitini mahdollisimman pitkään. (eihän se ikä mikään tae hengissä pysymiseen tietenkään ole, mutta todennaköisempää)



Itse sain esikoisen 19-vuotiaana ja KYLLÄ, osasin silloin nähdä muitakin napoja kuin omani enkä lykännyt lasta isovanhempien hoivaan joka päivä. Minä ainakin muutuin vastuuntunnottamasta bilettäjästä vastuulliseksi äidiksi juuri sillä hetkellä kuin tyttäreni syntyi. Ja ei, ei jäänyt edes opiskelut kesken vaan olen lähiaikoina valmistumassa yliopistosta.



Typeriä tällaiset keskustelut. Ei mitään oikeaa ikää ole eikä toista ikää tulla äidiksi voi arvostella, jos ei sitä ole kokenut.

oma äitini sai veljeni 17v ja nuorimman veljeäni 30v, minut 25 vuotiaana.

Itse sain oman esikoisen 20v ja nyt on ihanaa kun on nuori mummu, joka jaksaa lasten kanssa touhuta. Ja itsekin tykkään käydä äitini kanssa kaupoilla, elokuvissa ym. Jos äitini olisi nyt yli 70v, niin tuskin samaa yhteyttä olisi. Varsinkin jos äitini sairastaisi dementiaa niinkuin oma äitinsä...



Eli valitsisin sen 18v, jos se olisi yhtä kypsä kuin äitinikin on ollut.

Itse en voisi kuvitella saavani lapsia 43 vuotiaana!! Nykyiset ovat silloin täysi-ikäisiä ja miehen kanssa lomaillaan kesämökillä kahdestaam ;)


Mutta jos oletetaan, että kumpikin äideistä on hyvä äiti hyvässä parisuhteessa niin silloin 18v.



Perusteena se, oma äitini sai minut 26-vuotiaana ja on mukavaa että nyt kun minulla on lapsia, hän jaksaa olla heistä kiinnostunut, eikä minulla ole lisästressiä eläkeikäisen äitini hoitamisesta ja pärjäämisestä.



Minun kumpikin mummoni oli nk. vanhoja äitejä, eivätkä he enää jaksaneet lapsenlapsensa eli minun kanssani olla yhtään.

Nyt kun minulla on lapsia, ovat he jo kuolleet mitä suren joskus.

Mummot ovat lapselle tärkeitä!

sillä ainakin itse olin ihan kakara alle kaksikymppisenä. Koulut kesken ja mieli paloi maailmalle. Valmistuin 24-vuotiaana yliopistosta ja asuin yhteensä pari vuotta maailmalla, Hollannissa, New Yorkissa ja Keniassa ja matkustelin muutenkin. Nautin olostani. Mies tarttui mukaan jo 22-vuotiaana, mutta menimme naimisiin vasta kun täytin 30 ja väittelin. Ensimmäinen lapsi tehtiin kun olin 35 ja toinen heti perään. Nyt toivomme iltatähteä ja ikää on se maaginen 40 (miehellä 45).



Minä en olisi ollut valmis 18-vuotiaana, en edes 25-vuotiaana. Vanhempana olen uskaltanut nauttia äitiydestä täysillä, olla pitkään kotona ja tehdä lyhyttä päivää ja olla läsnä ja puuhailla. Ura on mallillaan eikä tarvitse stressata. Jos en tästä enää etene, se ei haittaa, sillä minulla on maailman ihanin perhe.



Ja jaksamisesta -- minä ainakin olen hyväkuntoinen ja terve. Urheilen (harrastelijamaratoonari kun olen) eikä valvominenkaan ole vielä ihan ylivoimaiseksi käynyt. Myönnän, että lapset lisäsivät uurteita silmäkulmiin, mutta toisaalta tämmöinen laiha rääpäle taitaa tässä iässä olla aina vähän ryppyinen. Rypyt ovat kuitenkin vain kosmeettinen haitta - lasten kanssa peuhaamiseen piisaa energiaa siinä missä nuoremmillakin, takuuvarmasti.



JOku toinen on tehnyt asiat toisessa järjestyksessä enkä epäile etteikö joku olisi yhtä valmis perheelle 18-vuotiaana kuin minä kolmikymppisenä. Meille sopi tämä enkä voi verrata kuin itseeni -- minä olen 2 vuoden päästä 42-vuotiaana takuulla parempi vanhempi lapsilleni (toivottavasti kolmelle!) kuin olisinnollut 18-kesäisenä :)

nuorena pitää opisksella, matkustella ja elää nuoren elämää, ja tehdä lapset myöhemmin kun meno-ikö on ohi. Ei tartte sitten kauta...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat