Vierailija

Todellakin taisin päästä ojasta allikkoon...



Viime vuonna sain kahdet km. Josta toisen la olisi ollut elokuussa. Olin kertonut asiasta töissä, koska asia vaikuttaa työhöni (en saa käsitellä tiettyjä kemikaaleja raskaana ollessa).

Kahden km jälkeen olin töissä sitten vaan " se jolle oli tullut km" . Kaikki säälivät mua ja mun oli entistä vaikeampaa päästä asian yli.



Löysin sitten uuden työpaikan joka mielestäni tuli hyvään saumaan, sain keskittyä johonkin muuhun ja samalla pääsisin aloittaa tyhjältä pöydältä, siellä ei kukaan tiedä epäonnekkaista raskauksista.



Ja kuinkas kävikään, siellä on töissä yksi nainen raskaana ja hänellä la kans elo-syyskuussa. Olen yrittänyt vältellä häntä ja olla puhumatta hänen kanssaan raskaudesta. Mutta pikku hiljaa itsehillintäni pettää. Hän valittelee päivästä toiseen tätä kuumuutta ja miten tuskaista hänellä on.



Jooooopajoo....minä antaisin vaikka mitä siitä että minäkin saisin vielä olla raskaana, ja vaikka kärsiä tästä kuumuudesta.



Joka kerta kun hän kertoo miten hän nyt kärsii, niin tekis mieli sanoa hänelle päin naamaan että " odota kunnes sulta kuolee sikiä kohtuun, niin sitten tiedät mikä on kärsimystä, eli älä nyt valita tuollaisista pikku jutuista!!!"

Tiedän, olen kohtuuton ja epäempaattinen, mutta pikku hiljaa alkaa mennä hermo!

Kommentit (3)

No ehkei nyt ihan allikkoon asti: vanhassa duunissasi olisit varmaan ollut tosi pitkän se km:n kokenut, nykyisestä työkaveristasi pääset eroon luultavasti parissa kuukaudessa. Jää pian mammalomalle ja saat työrauhan siltä osin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat