Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 


Heips!



Onko sulle puhuttu käynnistyksen mahdollisuudesta, jos meinaa mennä yli lasketun päivän? Minulla pelko on nimittäin vauvan koossa ja lupailivat käynnistystä, jos haluan ja menossa yli l.a:n.



Mutta enpä tiedä, onko käynnistäminenkään niin järkevä vaihtoehto? Mitä kokemuksia käynnistyksestä? Onko kestänyt kauankin ja kuinka kipeetä teki? Miten hoidettiin? Kaunko jouduit ' kärvistelemään' , että vauva sitten syntyi?



kiitos vastanneille...sitruska rv 37+2

Kommentit (11)

siis minulla tilanteet niin että vedet menneet ja sitten oksitosiinilla, kun ei vaan ala kunnolla aueta.



ekalla kerralla supistukset oli aika kaameat eikä ilokaasu tai petidiini oikein auttanut. vasta epiduraali auttoi.



toisella kerralla pyysin sitten että samaan aikaan kun pistettiin oksitosiini niin laittoivat epiduraalin. tällöin synnytys oli todella nopea ja helppo. ihan leikkipeliä tuohon ekaan verrattuna.



jos tämän kolmannen kanssa joudutaan oksitosiinille niin aion pyytää epiduraalia samaan syssyyn kun viimeksi meni niin hienosti niin.



mom rv19+

Minulla käynnistettiin siis kohdun suulle laitettavalla cytotec-tabletilla tilanteessa, jossa yhtään " omaa" supistusta ei vielä ollut ollut ja kohdunsuu oli aivan epäkypsä. Ensimmäinen (ja ainoa) tabletti aiheutti parissa tunnissa todella rajut supistukset (tulivat heti aluksi noin minuutin välein jopa tiheämmin) ja niitä jouduttiin lopulta hillitsemään (melko tuloksettomasti) nitrosuihkein. Ns. supersupistuksista huolimatta avautuminen oli todella hidasta, mikä johtui ilmeisesti siitä, että minkäänlaisia " rentoutumistaukoja" ei käytännössä ollut.

Tämä käynnistystapa on juuri siitä syystä ikävä, että kun lääke kerran on annettu ja jos supistukset alkavatkin liian rajuina, ei ole oikein mitään keinoa säädellä niiden voimakkuutta (niin kuin oksitosiinitippakäynnistyksessä on mahdollista). Niinpä esim. aiempi sektio on usein esteenä cytotec-käynnistykselle kohdun repeämisvaaran vuoksi.

Uskon kyllä, että monella tuo cytotec-käynnistys on ollut ihan hyvä kokemus, ehkä esim. jos lääkitys on aloitettu varovaisesti esim. pienin annoksin suun kautta annettuna. Omalla kohdallani kuitenkin juuri epäonnistunut käynnistys on aiheuttanut isot pelot synnytystä kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heissan,



Pelkopolista ei ole mitään tietoa/kokemusta, mutta käynnistyksestä on. Viime syyskuussa syntyi ihanainen tyttö käynnistyksella. Syynä ei ollut yliaika, vaan lapsivesi jota oli tihkunut jo melko kaua. Homma eteni seuraavalla tavalla:



Aamulla mentiin kahdeksaksi osastolle, kymmenen aikaan oli lääkärikierros ja laitettiin cytoteciä (vai miten nyt kirjoitetaankaan) kohdun suulle. Ihan pieni supistelu, ei ollenkaan kivuliasta. Neljän tunnin päästä laitettiin lisää. Supistelu tuntui selässä, lähes tulkoon kuin menkkakivut mutta voimakkaammat. Ei siis kovin paha vielä. Pelaiiltiin miehen kanssa kortti koko päivä ja luettiin lehtiä. Kuuden aikaan lääkäri tuli taas ja sanoi ettei voi enää lisätä, kun " omiakin" supistuksia on jo ihan kivasti. Joten hän puhkasi kalvot. No siitähän se sitten synnytys laskettiin alkamaan ja kyllä alkoi supistukset tuntua. Menin kuumaan suihkuun, siellä olin noin 1½tuntia (ajan taju oli ihan poissa. luulin että hyvä jos puoli tuntia olin ollut). Siiten takaisin, kätilö tuli ja sanoin haluavani jotain särkyyn. Tarkasti tilanteen ja sanoi että 3cm auki ja vois mennä synnytyssaliin. Sinne siis, jonkun aikaa siellä palloiltiin ja sitten pyysin epiduraalin, jonka sain noin 22. Se vei kaiken kivun, en enää edes tiennyt että koska supisti. Melkein nukuttiin pari tuntia. Sitten alkoi tulla tarvetta ponnistaa. Ponnistuavaihe kesti reilu 30min, eikä edes tikkejä tullut. Kaikki meni tosi hyvin, synnytyksen lopullinen kesto oli noin 7h. Sitähän sanotaan että käynnistyksellä aikaan saadut supistukset on voimakkaampia, mutta en tiedä kun ei ole aiempaa kokemusta..



Tässä minun synnytys.



Tipy



Esikoinen käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi tasan rv 42 kohdunsulle laitettavilla cytotec-tableteilla. 2 vuorokautta siinä meni, joka päättyi varsin työlääseen isohkon vauvan (4,5kg) imukuppisynnytykseen. Rehellisesti sanottuna, aika karmeaa oli (mutta nopeasti unohdin ja toivuin)... 2:n osalta tiesin jo odottaa ylimenoa ja isoa kokoa, joten heti rv40 täytyttyä ryhdyin mankumaan käynnistystä. Olivat kuitenkin tiukkana ja sanoivat, että kun ei kerran mitään varsinaista hätää vauvalla tai itselläni ole, niin odotellaan siihen rv42 rajapyykkiin ja sitten vasta käynnisteltiin. Ei auttanut, vaikka itkua tihruutin ja valitin ja manguin. Onneksi eivät, nimittäin pikku-2 lähtikin sitten tulemaan ihan itsekseen reilu viikon yliaikaisena (41+3 muistaakseni) ja synnytys oli varsin helppo. Ei mitään siihen käynnistys/%(#)/(%):n verrattuna. Joten tämän 3:n kanssa aion odotella ihan rauhassa ja uskon ja toivon, että lähtee itsestään tulemaan, kun aika on. Jos ei oman tai vauvan terveyden vuoksi ole välttämätöntä, niin en todellakaan halua enää käynnistystä. Tämän 2:n kanssa varmisteltiin loppuvaiheessa kun la alkoi lähestymään ja pistin miehen töihin petipuolella:). Tarvittaessa 3:n kanssa kokeillaan samaa kikkaa.

Hei!



Olen tainnutkin nikkisi joskus nähdä heinäkuisissa! Olen laiska kirjoittelemaan, mutta pinoa luen välillä. Me mennäänkin nimittäin melko samoissa vaiheissa, mulla nyt kasassa 37+4 ja neljättä odottelen. Kakkonen meillä käynnistettiin, kun lapsivedet meni 37+6, mutta mitään ei tapahtunut kahteen yöhön. Esikoinen oli leikattu, joten ensimmäinen alatiesynnytys oli edessä. Mulla käynnistettiin tipalla, yhdeksän aikaan aamulla aloiteltiin ja annosta lisättiin pikkuhiljaa. Puolilta päivin synnytys on merkattu alkaneeksi, kun tuli jo tosi kipeitä suppareita. Kohdunsuun tilanne ei kuitenkaan ollut hääppöinen ja " sukset ristiin" kätilö tuli vuoroon ja ihmetteli kuinka olin jo niin kipeä. Ilokaasua vaan sain kun oli muka liian aikaista muuhun.. Siinä iltapäivällä sitten kärvistelin tuskissani ja ajantaju katosi täysin, 2-3h en muista mitään ja eräässä vaiheessa kuulin kyllä miehen ja muiden puheen, mutta en kyennyt vastaamaan. Kätilön noloksi ihmetykseksi lapsi syntyi kuuden maissa, enkä sitten " ehtinyt" saada muuta lievytystä kipuun.

Mulla siis käynnistyksestä jäi paha maku ja rajulta tuntui, mutta osasyy varmasti tosiaan huono kätilösuhde ja se, että oli kuitenkin eka synnytys alateitse. Sitä on niin vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin. Kolmas syntyi perinteisesti: suppareilla sairaalaan ja vauva maailmaan. Oli nopea (1,5h sairaalassa) ja jäi parempi mieli, eikä niin kivuliaskaan.


Onko kellään käynnistetty synnytys äidin omasta halusta, ts. ilman lääketieteellistä syytä tai pakkoa? Ettei vesiä ole vielä mennyt eikä supistelut alkaneet tai mitään vastaavaa ja viikkojakin siis vasta n.40 eli ei edes yliaikainen? Olenko ihan hullu, jos haluan käynnistyksen tälläisessä tilanteessa?



Terveydenhoitajani sanoi, ettei se ole koskaan hyvä vaihtoehto, jos elimistö ja vauva ei ole valmiita ulos tulemaan. Siinä toimittaisiin ' luonnon vastaisesti' ...



Kokemuksia/mielipiteitä ottaisin vielä vastaan:)



sitruska rv 37+3

Mulla ei kokemusta pelkopolista, mutta käynnistämisestä kylläkin. Jos muistat minut vielä, meidän poitsut on aika saman ikäiset :)

Meidän neitiä seurattiin raskausaikana tarkasti esikoisen ongelmien takia. Neiti näytti ultrassa isolta rv 37, joten polille annettiin kontrolliaika laskettuna päivänä. Laskettu aika koitti eikä yhtään supistusta ollut ollut siihen mennessä ja ajattelin, että taas mennään 2 viikkoa yli. Neiti oli ultran mukaan tässä vaiheessa melkein 4kg ja ylläriksi paikat auki 5cm. Lääkäri ehdotti että kalvot puhkaistaan saman tien. Sehän passasi minulle.

Tunti kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi supistukset (onneksi ilman lääkkeitä) ja neiti syntyi tästä tunnin kuluttua. Kipeistä supistuksista jouduin kärsimään vain 45min ja ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia. Hiukka toisenlainen maku jäi, kun poikaa punnersin yli tunnin. Niin, ja esikoinen painoi 3140g ja kuopus 3870g.



Tihveröinen ja lapset 2v ja 4,5kk

Mutta enpä tiedä, onko käynnistäminenkään niin järkevä vaihtoehto? Mitä kokemuksia käynnistyksestä? Onko kestänyt kauankin ja kuinka kipeetä teki? Miten hoidettiin? Kaunko jouduit ' kärvistelemään' , että vauva sitten syntyi?





Heippa! Mulla on ainakin vaan hyviä kokemuksia käynnistämisestä.. Ensimmäinen käynnistettiin viikolla 39 raskausmyrkytyksen vuoksi ja toinen meni kaksi viikkoa yli ja käynnistettiin sitten vähäisen lapsiveden määrän vuoksi.

Molemmat synnytykset olivat helppoja. Ensimmäinen lähti pelkällä sytotecillä(?kirjoitusasu voi olla väärin kun en laiska jaksa tarkistaa..) ja synnytys kesti kaikkineen puolisen vuorokautta. Pelkäsin, että kun käynnistetään niin vauva lähtee hirveällä rytinällä syntymään. Mutta onneksi ei. Rauhassa ehti tottua ajatukseen, että nyt sitä synnytetään :) Avautumisvaihe oli pitkä, mutta helppo. Sain epiduraalin juuri oikeaan kohtaan ja ponnistaessakaan en tuntenut kipua lainkaan :)

Toisen kohdalla oloni alkoi olla lasketun ajan ylityttyä tosi kärsimätön. Pelkäsin vauvan olevan jätti (kun arviot eivät aina pidä paikkaansa..!) ja pelkäsin synnytystäkin. Tällä kertaa pelkkä sytotec ei riittänyt vaan käynnisteltiin myös tipan kautta (jotakin lääkettä suoraan suoneen..). Myös tämä eteni rauhallisesti, joskin tunsin tällä kertaa jo mitä synnytyskivut ovat.. Pelkoa ei jäänyt synnytyksistä, eikä myöskään käynnistämisestä.

Nyt taas raskaana ja toivottavasti tämä jo käynnistyisi luomusti :)



Katja



P.S. Ja poika painoi vaan 3,7kg, vaikka menikin 2 viikkoa yli =)

Mulla vähän samanlaisia kokemuksia cytotec-käynnistyksestä kuin muillakin täällä eli sain suun kautta pieninä annoksina ja jo kolmen tunnin jälkeen supistukset alkoivat. Niitä sit kesti, kivuliaina n. 3min välein seuraavat 10h, mutta kohdun suu pysyi tiukasti kiinni eli supistukset olivat liian pinnallisia. Vasta sitten n.10h supistusten kanssa kärvisteltyä mulle annettiin jotain kipulääkettä, jonka oli tarkoitus rauhoittaa supistuksia, mutta se voimistikin niitä ja lääkäri sai kalvot kunnolla rikki ja synnytys eteni sen varran, että voitiin laitta epiduraali ja oksitosiinitippa. Vasta oksitosiini sitten antoi tehokkaita supistuksia ja n. 6h sen jälkeen oli tyttö maailmassa. Mulla käynnisteltiin lapsiveden tihkumisen takia. Mutta siis minä kyllä odottaisin, että synnytus käynnistyisi spontaanisti. Tosin mun mielestä synnytys oli kuitenkin ihana ja rauhallinen tapahtuma, pitkälti ihanien kätilöiden johdosta.



e75

esikoinen käynnistettiin oksitosiinilla kun lapsivesien menosta oli kulunut vuorokausi eikä supistuksia kuulunut. laitettiin tippa suoneen ja kätilö tuli lisäämään annostusta kunnes oli maksimissa. käynnistys aloitettiin klo 10 aamulla, ensimmäinen supistus oli heti todella voimakas klo 12 aikoihin päivällä ja tyttö oli maailmassa klo 14.10. supistuksia tuli lähes tauotta ja menoon ei kyllä ehtinyt mukaan. uskon että jos olisi infottu tästä ' tauottomien supistuksien' mahdollisuudesta olisin ottanut kipulääkkeen ajoissa. kätilö kyllä kävi muutaman kerran kysymässä miltä tuntuu ennen ensimmäistä supistusta mutta ei sanonut että kannattaa ottaa kipuun jotakin ajoissa.



kaikki siis meni kuitenkin tosi hienosti ja ihana tyttö syntyi. mutta mun neuvoni on että kipulääkkeet ajoissa, vaikka mitään ei vielä tuntuisikaan. tämä on siis oksitosiini -kokemuksella. tuo kohdunsuu -tabletti tuntuis olevan miedompi ja miellyttävämpi tapa käynnistellä.



hyvää synnytystä toivottaen,



tuuli72 + jumppatyttö rv30+6

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat