Vierailija

mitä olette ajatelleet tehdä, haaveiletteko jostain?



Mä haaveilen että kun lapset on tarpeeks isoja ja pärjäävät omillaan voin tulla ja mennä miten haluan ja harrastaa kaikkea niin paljon kuin ikinä vaan jaksan.



Olen silloin 45v kun nuorempi lapsista on 20v.

Sivut

Kommentit (37)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aiomme miehen kanssa matkustaa entistä enemmän ja isovanhempia toivomme olevamme viimeistään kuopuksen täyttäessä 20-v. Kuopus ei tätä kirjoittaessa ole vielä edes "tekovaiheessa" :-)

Olen miettinyt, että mahtaa se tuntua hullulta, jos lapset lähtevät yhtä nopeasti kun tulivat eli 7:ssä vuodessa.



Täällä me ukon kanssa sitten ihmetellään.

Kakkonen lähti 19 vuotiaana.

Ensin tuli sellainen tunne, etten pärjää ilman neljää ylimääräistä kättä. Olin jo tottunut, että kotityöt oli jaettu useamman ihmisen kanssa.

Sitten tuli sellainen olo, että ihanaa, ei tarvitse havahtua öiseen ulko-oven kolahdukseen ja vessan ääniin. Ei enää ruokaa nuorten makuun jne.



Muuten meillä eletään normaalia lapsiperheen arkea kun nuorin vielä 4v.

Ja missään välissä ei ole ollut sellaista oloa, että voi kun saisi olla ihan kaksistaan miehen kanssa sillä nyt kun olen seuraillut ikätovereiden elämää, niin kaukana on siitä mitä itselleni tahtoisin.

Kun 2 ekaa lähtee, olen 39-41 v.



Taidanpa tehdä vielä mielellään 2 lasta lisää siinä main.



Silloin kotona on myös n. 8 v. ja n. 6 v. lapset (jos kaikki hyvin menee tämän hetkisen masuasukin kanssa).





- Lapset vaan on niin ihania -

En ole kuitenkaan ihan varma, muuttavatko silloin, mutta toivon, että silloin eletään kuitenkin löysemmin perheenä. Jos katsoo naapureita, niin sama meno kuin täällä jollain muullakin: lapset muuttavat ja palaavat, toiset palaavat lapsineen, toiset miehineen ja lapsineen, ja sitten taas jatkavat matkaa. Ja nuo lapset ovat jo yli 30v. Ja ainakin lapsenlapset tulevat taas kotiin.

[quote]

Mä haaveilen että kun lapset on tarpeeks isoja ja pärjäävät omillaan voin tulla ja mennä miten haluan ja harrastaa kaikkea niin paljon kuin ikinä vaan jaksan.



/i]

Olen 55, kun nuorimmaiseni on 20v. Hän on kuitenkin erityislapsi, joka tulee koko loppuelämänsä tarvitsemaan aika lailla tukea ja ohjausta, vaikka kävisikin niin onnekkaasti, että onnistuisin löytämään hänelle tuetun asunnon (mikä ei ole nytkään itsestään selvää ja silloin tod.näk. vielä vähemmän).



Joten täysin "vapaaksi" en pääse koskaan, mutta täytyy ajatella sikäli positiivisesti, että ehdin ennen lapsia elää jo hulvatonta ja menevää elämää ja että loppuelämäni ajan en koskaan ole yksin tai joudu narisemaan sitä, että lapset ovat unohtaneet mummon tyystin.

Sitten meillä onkin rauhallista, kun iltatähti asustaa kotosalla, kunnes olen noin 62. Tokko se jaksaa niin kauan oikeastaan asuakaan, tylsäähän sillä tulee.

16-vuotiaista monet asuvat jo omillaan ja loput hengailevat niiden toisten kämpillä. Noustiin just miehen kanssa sängystä ihanalta iltapäivä"nokostelulta" - tällaisesta minä haaveilin, kun koululaisia läksyjen tekemisessä auttelin. Myös matkustamisesta on tulossa entistä vapaampaa. Viime talvena nuorin oli vielä mukana, mutta hän on ilmoittanut haluavansa seuraavalle matkalleen ystäväseurassa, ei meidän kanssa. Ei tästä mikään unelmien Eldorado kuitenkaan aukea, sillä naapurissa asuva anoppi näyttää dementoituvan viikko viikolta pahemmin. Seuraava projekti on hänen saattamisensa hautaan. Oikeasti velvollisuudet loppuvat vasta sitten.

Kolme vanhinta lastamme on jo muuttanut kotoa, olivat muuttaessaan 17-20 vuotiaita, mutta vanhin oli lukiossa toisella paikkakunnalla ja asui jo silloin viikot siellä, toinen meni ammatilliseen kouluun 14-vuotiaana (täytti loppuvuodesta 15v.) ja asui viikot oppilasasuntolassa.

menevät ja tulevat välillä tuovat kanin tai kissan ja taas menevät vuodeksi Amerikkaan, Australiaan, Brasiliaan tai Vietnamiin. Ja taas koko muuttokuorma lapsuuden kotiin säilytykseen. Keväällä ei ollut yhtään lasta ja kahden viikon päästä on taas kolme.



Meillä ainakin on viimeiset viisi vuotta meno ollut kuin rautatieasemalla. Ihanan kamalaa. Mutta olen jo oppinut elämään itsekäästi, jos olen menon sopinut menen vaikka kaikki kolme olisivat tulossa kotiin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat