Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei,



pojalla on ollut tuota selän kaarelle vetämistä alusta asti, mutta ei ole selvinnyt mistä se johtuu. Eli takaraivo on välillä lähes yläselässä kiinni. Nukkuessaankin vetää tuohon asentoon itsensä.



Onko muiden vauvoilla tätä? Mikä on syynä ja kauanko on kestänyt? Meillä poika nyt reilu 3kk.



terveisin, A-78

Kommentit (6)

Keskosena syntyneellä tytöllämme oli tuollaista jäykistelyä. Se meni suht itsekseen ohi, mutta saimme fyssarilta käsittelyohjeita. Vauvaa kannettiin mahdollisimman kippurassa, kädet ja jalat keskiviivaan koottuna. Pyrittiin välttämään takaraivoon koskemista, koska se saattoi laukaista jännityksen. Pukeminen ja vaipanvaihto tehtiin joko sylissä tai niin, että vauva makasi mahd. paljon kyljellään, ei selällään. Sänhystä syliin nostettiin aina kyljen kautta. Sängyssä tuettiin tyttö kyljelleen eli laitettiin pyyhemakkaraa ympärille. Vaan eipä sitä kokonaan voinut välttää.

Meilläkin poika pyörii tuolla tyylillä ympäri kuin kellon viisari..itseä vaan kauhistuttaa kun on niin notkolla koko mies..mutta mukava kuulla, että ei ole heti kyse jostain vakavasta ja menee ohikin =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli pojalla sama juttu. Neuvolalääkäri lähetti meidät fysioterapeutille. poika oppi vajaa 2kk ikäisenä kääntymään mahalta selälleen, mutta selältä mahalleen vajaa 6kk ikäisenä ( kuulema tälle ns. jäntevyydelle ominaista) Fysioterapeutti lähetti " jumppaohjeita" etukäteen. Mitään jumppailuja ei kuitenkaan paljon tarvinnut tehdä koska pojan kasvaessa " selän notkistelut" lievenivät kokoalan itsestään. fysioterapeutin kontrollissa käytiin vain kaksi kertaa. lapsellasi ei kuitenkaan välttämättä ole kyse ihan samasta.

Onpa mukava kuulla kommentteja tähän. Meillekin sanottiin fysioterapiassa, että pitäisi pukea sylissä. Miten ihmeessä pukeminen ja erityisesti vaipanvaihto onnistuu sylissä, kun ei istu ja niska on vielä vähän heikko? Ohjeita kaivataan. =)

Edellä mainittujen " käsittelyohjeiden" lisäksi muistan, että kun pojalla oli ilmavaivoja ja häntä yölläkin piti paljon pystyasennossa pitää, niin opin välttämään asentoa, jossa hän oli maha rintaani vasten, sillä tämä korosti selän kaarevuutta. Parempi vaihtoehto röyhtäyttämiseen ym. on joko pitää vauvaa kylki omaa rintaa vasten, reilusti olan yli nostettuna tai polven päällä. Tärkeintä yrittää siis saada käännettyä selkää toiseen suuntaan.

esikoinen teki tätä siltaliikettä ja lopulta etenikin siinä asennossa selällään, pää edellä. Se oli tosi hurjan näköstä ja vieraat aina kauhisteli. Alkuun asuttiin vielä Helsingissä ja siellä neuvolassa vaan naurettiin että onpa persoonallista, mutta kun muutettiin pienemmälle paikkakunnalle, neuvolasta lähetettiin fysioterapeutille. No, siinäkin kävi niin, että fysioterapeutti vaan naureskeli, että mitäköhän hänen pitäisi tälle tehdä. Ilmiö meni ohi sitten kun poika pääsi ylös omin voimin. Äitinä sanoisin, että oli vaan tosi kova hinku päästä itte liikkeelle ja kun on fysiikkaa tämmösiin temppuihin niin mennään sitten niin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat