Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eli tuttavapariskuntamme (miehen kaveri + hänen vaimonsa, miehen tunnen minäkin, naisen tavannut muutaman kerran) pyysivät miestäni yhdeksi lapsensa kummeista (yhteensä 4). Minua ei pyydetty enkä sitä odottanutkaan sillä en ole heidän kanssaan tekemisissä. En ole loukkaantunut asiasta. :)

Mutta, mutta... Nyt olen saanut rivien välistä lukea, että minun pitäisi kuitenkin kohdella miehen kummilasta kuin olisin hänen kumminsa! Mieheni ei muista nimipäiviä, ei hae lasta leikkimään eikä muutenkaan ole mitenkään innokas kummi, ja tämän he tiesivätkin ennen kummiksi pyytämistä ja siitä huolimatta tahtoivat hänet. Mutta nyt he odottavat että minä hoitaisin nuo velvollisuudet!!! Onko tämä teistä oikein? Minusta ei ole, enkä siihen aio ryhtyäkään, mutta olisin kiinnostunut muitten mielipiteistä. Onko tällainen yleistä? (omaksi puolustukseni voin sanoa että kummilapsen syntymäpäivästä muistutan miestä ja autan lahjan valinnassa)

Kommentit (11)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

joten ei velvollisuuksien hoitaminen tunnu työläältä, enkä ole enää niitä taustoja kummemmin miettinyt. Naiset kai muutenkin huolehtivat perheissä näistä asioista. Hoidan anopin synttärilahjat ym. myös. Muistan vain kuinka pahoitin mieleni ennen ristiäisiä, vaikka järjellä toki ymmärsin miksei minua kummiksi pyydettykään. Olen tutustunut tässä näihin ihmisiin paremmin ja viihdymme yhdessä. Uskon, että jos nyt harkitsisivat meitä kummiksi, minä " kelpaisin" .

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat