Vierailija

Hellou. Ajattelin tässä kertoa lyhyesti omakohtaisen kokemuksen abortista, johon ajauduin 18 vuotiaana juuri ylppärikirjoitusten aikaan.



eli... asuin tällöin vielä kotona ja kävin siis lukion viimeistä luokkaa. Poikaystävän kanssa oli seurusteltu syksystä saakka, ja meillä meni ihan mukavasti. Alkukeväällä sitten ensi kertoja harrastettiin seksiä (molemmille ekat kerrat). Käytimme kondomia kaikilla kerroilla. Yhdellä kerralla kondomin kanssa oli vähän säätöä kun sitä " puettiin" päälle, ja luulen, että rikkoitui tuossa kohtaa - vasta aktin päätteeksi huomattiin asia, ja vahinko pääsi tapahtumaan. Hain kyllä lääkäristä katumuspillereitä ja sain. Söin ne, ja luulin, että vahvoilla jäillä ollaan. Minulle EI TULLUT EDES mieleeni, että raskaus saattaisi silti edetä. Tästä pelästyneenä varasin ajan pillereiden hankintaan gynikselle.



Huomasin, että kuukautiseni olivat viikon myöhässä, mutta eivätpä ne koskaan kovin säännölliset olleet ollutkaan, joten en tästä juurikaan välittänyt. Kun kuukautiset olivat jo useamman viikon myöhässä oli minulla oli siis se ennestään sovittu gynekologiaika pillereiden hankintaa varten, johon menin. Yllätys oli melkoinen, kun gynekologi luonnollisesti kuukautisten ollessa myöhässä teki raskaustestin joka oli postiivinen.





Tämän jälkeen muistikuvat on hetken ajan aika heikot. Muista kävelleeni kotiin ja ostaneeni tupakkaa kaupasta (en edes polta!) ja ajatelleeni että perkele. Muistan myös, että lääkäri ehdotti minulle suoraan aborttia - muista vaihtoehdoista ei edes puhuttu. Luotin täysin lääkäriin, olihan hän jopa nainen. EN MISSÄÄN VAIHEESSA SAANUT MITÄÄN KESKUSTELUTUKEA tähän asiaan. Kävin muistaakseni noin viikkoa ennen keskeytystä ultrassa, jossa oli paikalla iso liuta harjottelijoita ja lääkäri (tällä kertaa mies). Tuolloinkaan ei kanssani puhuttu mitään. Muista, että lääkäri vain kuvaili harjoittelijoille että kaikki näyttää hyvältä ja raskaus etenee normaalisti. Keskeytyksessä iskettiin vain sairaalavaatteet päälle ja sitten sitä mentiin. Nukutuksen jälkeen heräsin sairaalassa ja minulta kysyttiin oksettaako? Siinä oli kaikki. Joku tuli jossain vaiheessa höpisemään jostain rh- tekijästä ja iski piikin perseeseen. Sitten lähetettiin kotiin.



Pysähdyin oikeastaan miettimään tätä vuosien takaista tapahtumaa vasta nyt, kun olemme mieheni kanssa (ei tuo samainen 18 v poikaystävä) suunnittelemassa perheenlisäystä. Tuntuu todella raskaalta ajatella, että nyt minulla olisi jo kouluikäinen lapsi.



Kysynkin siis: Miksi minulle ei kerrottu vaihtoehdoista? Miksi ehdotettiin suoraan aborttia? Minkätakia kanssani ei keskusteltu asiasta?



Noh - tämä oma kokemukseni... onko muilla vastaavia?

Kommentit (14)

ps. ja lukionkin sain loppuun. Kirjoitin 2 kk ikäinen vauva " kainolossa " rehtorin kansliassa. Opettajat olivat psitäneet huoneen oveen lapun: Hiljaisuus äiti kirjoittaa ja vauva nukkuu. No ei vauva koko 8 tuntia joka päivä nukkunut. Imetin välillä ja hyssyttelin. huippu paperita en saanut, mut mitä siitä : ) Opiskelelemaan lähin sitten kun lapsi oli 3 - v.



Ihmetytti kovin, et mitä ne neuvolassa housus, et pitäis käydä koulukin loppuu ensin.. keskeytykseen vaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välillä ihan havahdun että mitä jos oisin tehnyt sen erehdyksen mutta ei kukaan muu ihminen voi päättää kenenkään tulevasta lapsesta!

(tää kirjoittaminen onkin yllättävän hyvää terapiaa...)



eli pahimmalta varmaankin tuntuu se, että silloin aborttia tehdessäni minulla ei ollut minkäänlaisia tunteita tulevaa lasta kohtaan. Missään vaiheessa en tainnut itkeä tai muutenkaan jäädä asiaa tulloin murehtimaan. Voisi melkein sanoa, että ratkaisu tuntui ihan normaalilta.



Todella huolestuttavaa! En edes tunnista itseäni tuon aikaisesta ajattelustani. Kyllä 18 v on (ainakin minun tapauksessa) vielä ihan skidi...



Onko muita keskeytykseen päätyneitä?

niin, ja haluan vielä painottaa, että tiedän oman vastuuni tässä asiassa. Olen täysin tietoinen, että virheen olen tehnyt itse ja sen saan myös itse mukanani aina kantaa. Lähinnä olisin tuolloin kaivannut päätöksen tekoon puolueetonta tukea.

Siitä on tullut niin hyväksytty ja normaali vaihtoehto, että muita ei enää muistetakaan. Kuulemma jopa nuorille naisille, jotka ovat saamassa toivottua lasta, on heti kättelyssä ehdotettu aborttia. Ei ole tajuttu ajatellakaan, että lapsi voisi olla suunniteltu. :(



Omaa kokemusta minulla ei asiasta ole.

painotan vielä, että otan täysin vastuun tästä itselleni, mutta olisin kaivannut hoitohenkilökunnalta " puolueetonta" tukea. Puolueettomalla tarkoitan, että molemmista vaihtoehdoista olisi voinut keskustella ja heti ei olisi alettu ehdottamaan päivämääriä keskeytykselle.



Minähän sen keskeytyksen tein ja minunhan se vastuu siitä on, mutta uskoisin, että osa keskeytyksistä jäisi tekemättä, jos nuoren kanssa keskusteltaisiin ja häntä rohkaistaisiin tulevaan mahdolliseen äitiyteen.

itse oot ratkasun tehny ja kantsii mennä itseens!! tottakai olis sua voitu paremminkin ohjata, mut lopulta sun oma päätös. ei kukaan suA väkisin sinne aborttiin raahannu.

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta abortista, ainoastaan työni puolesta (olen sairaanhoitaja) olen ollut avustmassa niissä.



Minullakin oli eka poikaystävä juuri lukion loppupuolella ja seksiä harrastettiin. Olen todella ylpeä itsestäni, että hain pillerit jo etukäteen, ennen ekakertaa. VAikka kondomi onkin (oikein käytettynä) paras ehkäisykeino, niin luotin itseeni ja pillereihin enemmän.



Päätin, etten halua äidiksi vielä ja pidin huolen, ettei niin käynyt. En halunnut joutua tekemään sitä päätöstä siinä iässä.



Nyt olen vuoden ikäisen pojan äiti ja onnellinen, ettei minulla ole sitä kouluikäistä muksua. Aborttia en pystyisi tekemään, nyt kun olen äiti. Tällä hetkellä emme halua pojallemme pikkusisarusta, joten käytämme ehkäisyä.



Mun mielestä tässä asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Jos sekstaa, on kannettava vastuu. Okei, teillä hajosi kortsu ja raiskauksesta voi tietty tulla raskaaksi, mutta muuten vahinkoja ei tapahdu, mahdollisuus on aina olemassa.



Oikeen hyvää kesää sulle ap ja toivottavasti teillä pian tärppää ja saat ihanan vauvan! Ei kannata jäädä menneisyyttä murehtimaan, nykyisyydessä on ihan tarpeeksi kestämistä. Älä ala kehittelemään siitä mitään draamaa näin jälkikäteen. Se on osa sun historiaa. Huominen tule pian! :)

kiitos kannustuksen sanoista. en ajatellutkaan tehdä tästä enää näin montaa vuotta jälkeen päin draamaa - lähinnä tämä asia tuli pinnalle, kun nyt jännätään olisiko mahdollisesti plussaa.



Hyvältä tuntui silti kirjoittaa tästä! On todella mukavaa, kun on mahdollista anonyymisti tällaisella palstalla kertoa itseään kohdanneista asioista.



Nokka siis eteenpäin ja jos meille mieheni kanssa lapsia suodaan annamme kyllä kaiken mahdollisen rakkauden nyytille :)

Mulla kaksi pientä lasta kun kuksittiin miehen kanssa ja kortsu hajos. Fiksuna ajattelin että ei se kerrasta kunnes raskaustesti toisin todisti! Tein abortin.

silloin paraneminen alkaa siitä, kun otat vastuun asiasta itse. Nyt haastat hoitohenkilökuntaa siitä, ettet saanut " puolueetonta" tukea. Oletko ihan tosissasi?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat