Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kysyn tätä ihan tosissani, kun luin parikin uskovaisen ihmisen lehtihaastattelua, jossa he kertovat, että "kaikki on isän kädessä" ja kaikki onkin aina mennyt hyvin. Itse olen aina yrittänyt olla hyvä ihminen, ja en tee mielestäni mitään pahaa tai väärin. Silti vaikeuksia tulee yksi toisensa jälkeen, todella suuria. Perheemme lapsetkin ovat kokeneet kaikenlaista sellaista surua, jota ei moni aikuinenkaan koe edes koko elämänsä varrella. Miten heille voi sanoa, että kaikessa voi turvata aina Jumalaan. Voisiko joku selittää, miten ajattelee sen, että elämä ei ole ollenkaan oikeudenmukaista, eikä sillä, onko hyvä vai paha, ole mitään tekemistä sen kanssa mitä elämässä tulee eteen.

Kommentit (3)

Se on just tota, että ajatellaan, että uskovaisella pitää mennä kaikki hyvin. On paljon rahaa ja omaisuutta, ei ole sairautta eikä murheita. Jos on köyhyyttä, sairautta tai murhetta, niin se johtuu siitä, ettei ihminen usko tarpeeksi tai ei ole tehnyt tarpeeksi Jumalan valtakunnan eteen. Jumalalta pitää vaatia sitä, mitä haluaa, niin Jumala antaa sen. On vain uskonpuutetta, jos ei saa.



Raamatun valossa tuollainen teologia on väärä. Päinvastoin sanotaan monesti, että meillä tulee olemaan välillä vaikeaa.



Uskovaiset on ihan tavallisia ihmisiä. Meillä voi mennä ihan persiilleen. Me ei tiedetä miksi me koetaan joitain tosi paskojakin juttuja. Joskus niitä vaan tapahtuu eikä siinä sen kummempaa syytä ole. Niitten juttujen kanssa voi oppia elämään ja uskon, että siihen voi saada voimia ja neuvoja Jumalalta. Ne voi tulla kirjan, kaverin tai minkä tahansa muodossa, mut kun se apu osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, uskon sen olevan Jumalalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat