Vierailija

En ole koskaan käynyt, radiosta olen joskus kuunnellut...

Kommentit (19)

ne pirkkahallin seurat ei varmaan ole vanhoillislestadiolaisten seurat... Juhannuksena v. lest kokoontuu leirikeskuksiin tai opistoihin juhannusseuroihin.



Muutkin pitävät ' seuroja' kuin vanhoillislestadiolaiset!

että vanhemmat pakottavat lapsensa mukaan noihin seuroihin, vaikkei heillä ilmeisestikään ole samanlainen vakaumus kuin vanhemmillaan. Ei niitä kortsuja 60v mummut sieltä kaupasta osta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sisällä teltassa tms. hallissa saarmataan ja ollaan niin mekko sileenä ja puhdas ilme kasvoilla. Parkkipaikalla asuntovaunujen takan poltetaan tupakkaa, juodaan ja naidaan ihan niinkuin missä tahansa juhannusfestareilla. Eikä tarvi sanoa, ettei näin ole. Pirkkahallissa Tampereella joka juhannus " seurat" ja vieressä asutaan. Isäni sanoikin niille (kun luikkivat sivummalle tupakalle), että " juu menkää sinne vaan, kun sinne ei jumala näe!" HA! Ihan oikein.

..aamusta iltaan ympäri Suomen + muutakin ohjelmaa (osoitteesta suviseurat piste net kauttaviiva 2006).

Kyllähän suviseuroihinkin mahtuu monenmoisia kävijöitä, mutta kaikki eivät olekaan samalla tavalla uskovaisia, kuin pääväki. Mukana voi olla alkoholia ja maailmallista musiikkia jne. Olen aina ihmetellytkin, miksi tällaisten pitää tulla osoittamaan mieltään suviseuroihin! Pysyisivät kotonaan ja antaisivat toisille rauhan uskoa ja elää niinkuin haluavat.

Uskovaisissakin on melko umpimielistä sakkia, mutta enimmäkseen annamme muillekin rauhan olla uskomatta Jumalaan niinkuin itse uskomme. Kunhan pidämme oman taivastiemme puhtaana ja tarvittaessa autamme toista uskontiellä.

Vierailija:

Lainaus:


että vanhemmat pakottavat lapsensa mukaan noihin seuroihin, vaikkei heillä ilmeisestikään ole samanlainen vakaumus kuin vanhemmillaan. Ei niitä kortsuja 60v mummut sieltä kaupasta osta.




ja sanoisin kyllä, että suuriosa lapsista lähtee aina mielellään suviksiinkin ja muihinkin seuroihin. Tietysti poikkeuksiakin on. sehän on itestäänselvää, ei tähän uskoon kukaan voi pakottaa. Mutta itse olen iloinen, että vanhemmilleni oli tärkeää viedä meitä lapsia seuroihin. Teininä sitä laitto vastaan tälle uskolle, kapinoikin, mutta uskosta on kriisien jälkeen tullu omakohtainen ja näin haluankin uskoa.

Itse muistan vain lapsuudestani ne loputtomat telttarivit ja ne saarnausteltat, jossa papit saarnasi kaiuttimien kautta. Ei kovin hehkeätä eikä herättänyt minua...

Jehovan todistajat kokoontuvat konventtiin juhannuksen aikoihin, ja suuri osa heistä kerääntyy Helsingin jäähallille.

Istuvat aamusta iltaan, kuuntelevat Jumalan sanaa ja tulevat taas uudestaan seuraavana päivänä.

Siis hien ja tuskan ja helteen keskellä istuin siellä aamusta iltaan asti. Sieltä lähtevät kasteelle menijät Beteliin, jossa heidät kastetaan Jehovan todistajiksi...

Sieltä kuulemma saa pillua ja viinaa niin paljon kuin jaksaa ottaa. Uskovaiset pistää hulinaksi kun seuraavana päivän tilaisuuten voi mennä synteineen, jotka maallikkopuhuja tms. antaa anteeksi. Mitäkähän mieltä mahtaa olla jumala (jos sellainen on olemassa) tällaisesta kaksinaamaisuudesta? Niin ja kohonneet syntyneiden lukemat seuroista n.9kk eteenpäin ovat todisteena. lestathan eivät saa käyttää ehkäisyä. Nuoret käyttää kyllä (onneksi), kuulemma lähikaupoista tahtoo kumit loppua suviseurojen aikaan ja alueen siivoojat löytää niitä hirveästi festareiden jälkeen. Nämä ei ole sitten mitään perättömiä huhuja, vaan seurojen parissa työskennelleiden tavallisten ihmisien kertomia tosia.

Katso siitä aikaisemmasta ketjusta, kun siinä moni jo kuvaili tapahtumaa. Tässä oma kuvailuni:



Suuri tapahtuma, ihmisiä kymmeniä tuhansia pikkuisen alueen sisällä. Siis aika iso kenttäkaupunki, jossa kaikki palvelut ovat siinä. Ihmiset nukkuvat yleensä asuntovaunussa tai -autossa, monet teltoissakin. Suviseurakentällä kuuluu päiväsaikaan melkein koko ajan saarna, kaiuttimista joka paikkaan. Iso seurateltta vetää muutamia tuhansia ja siellä istun itse kuuntelemassa jonkun tai jokusen puheen joka päivä, mutta usein istun ulkonakin penkeillä. Välillä käydään seuraravintolassa syömässä, jonotetaan ja istutaan pitkiin pöytiin.



Itselle suviseuroissa on saarnojen lisäksi tärkeää tavata sukulaisia, ystäviä ja tuttuja. Tapaa monia, joita muualle ei vuoden mittaan näekään. Mukavaa on vaihtaa kuulumisia. Joskus on ihan kivaa vain katsella seurakentän vilinää. Illalla isossa teltassa voi laulaa virsiä tai siionin lauluja ja siinäkin on oma tunnelmansa, kun laulajia on tuhansittain.



Suviseuroissa on siis tunnelmaa, ainakin itselle. On paljon niitä, jotka uskovat samalla tavalla. Useimmat ovat myös hyvissä tunnelmissa, kun on käsillä vuoden kohokohta. Jos sää on kaunis, se kohottaa vielä tunnelmaa, kun ei tarvitse kastua tai palella. Savisiakin suviseuroja on ollut, mutta niistäkin jäi ihan hyviä muistoja. Lapsiperheille savivellit olivat kyllä aika paha juttu...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat